Valsartaani vai amlodipiini hypertoniaan - onko eroja?
VALUE-tutkimuksessa verrattiin AT1-reseptorinsalpaaja valsartaanin ja amlodipiinin pitkäaikaisvaikutuksia. Tavoitteena oli päätyä samaan verenpaineeseen. Molemmissa ryhmissä tarvittiin lisälääkitystä, sillä 140/90 mmHg:n tavoitteeseen tai alle päätyi valsartaanimonoterapiaryhmässä 27,0 % ja amlodipiinimonoterapiryhmässä 35,3 %. Ensisijaisesti lisälääkkeenä käytettiin hydroklooritiatsidia, mutta jos ei silläkään pärjätty, olivat muutkin lääkkeet sallittuja. Kyseessä on toistaiseksi suurin sartaanitutkimus; mukana oli 15000 potilasta, osa Suomesta. Non-renaalisen hypertonian lisäksi ehtona tutkimukseen tulolle oli lisääntynyt valtimotautiriski, joka määritettiin useiden riskitekijöiden kimarasta. Tutkimus lopetettiin, kun 1 450 potilaalle oli ilmaantunut primaarinen päätetapahtuma, joksi laskettiin sydänperäinen äkkikuolema, fataali ja nonfataali sydäninfarkti, koronaari-interventioon liittynyt kuolema, fataali tai sairaalahoitoa edellyttänyt sydämen vajaatoiminta sekä etenevä angina pectoris, joka edellytti invasiivista toimenpidettä. Tavoite täyttyi, kun tutkimus oli kestänyt 4,2 vuotta.