Lehti 48: Raportti 48/2020 vsk 75 s. 2612 - 2615

Suu ja hampaat unohtuvat lääkärikoulutuksessa

Vaikka suun terveyden yhteys yleisterveyteen on tutkimustiedon valossa selvä, jäävät suun ja hampaiden tutkimisen ja hoidon opetus lääkärikoulutuksessa sivuun. Aiheen tärkeys on tiedekunnissa tiedossa.

Lari KotamäkiMinna Kaila
Arvio opetuksesta
<p/>Opetuksen määrä

Suun terveys määritellään seuraavasti: "Se on moninaista ja sisältää kyvyn puhua, hymyillä, haistaa, maistaa, tuntea, nielaista sekä esittää tunteita ilmeiden kautta ilman kipua, epämukavuutta tai kraniofakiaalisen kompleksin sairautta" (1). Ruoansulatusprosessi alkaa suussa ja hyvä pureskelukyky on edellytys ravinnon täysimääräiselle hyödyntämiselle. Riittämätön ja huonokuntoinen hampaisto voi johtaa pureskeluvaikeuksiin ja erilaisiin kipuihin.

Suun alueen infektiot ovat valitettavan piileviä sairauksia. Tavallisimmat ovat karies, joka altistaa kivulle sekä kirurgista hoitoa vaativien infektioiden kehittymiselle, ientulehdus (gingiviitti) sekä pidemmälle edennyt hampaiden kiinnityskudoksen tulehdus (parodontiitti), joka hoitamattomana voi johtaa hampaiden irtoamiseen (2,3,4).

Suuinfektioilla on myös yhteys muuhun sairastavuuteen (5). Systeemiset tulehdustilat ovat erityisen haitallisia esimerkiksi diabeetikoille, ja tietoa on kertynyt parodontiitin ja ateroskleroosin välisistä yhteyksistä (6,7,8). Myös suun infektioiden ja syöpäriskin välillä on havaittu yhteys (9). Suuinfektioiden hoidosta on hyötyä kroonisten sairauksien hallinnassa (10). Suurin suun terveyteen liittyvä huolenaihe on iensairauksien yleisyys jo varhain (11).

Tutkimustietoa hammaslääketieteen opetuksesta lääkärien perustutkinto-opetuksessa Suomessa ei ole julkaistu. Hammaslääketieteen lisensiaatteja koulutetaan Helsingissä, Kuopiossa, Oulussa ja Turussa. Kahden ensimmäisen vuoden opinnoista valtaosa on yhteistä lääkäri- ja hammaslääkäriopiskelijoille. Tampereen yliopiston lääkärikoulutus noudattaa muista poiketen laajasti integroitua mallia sen lisäksi, että hammaslääketieteen perustutkinto-opetusta ei anneta.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää suun terveyden opetusta lääkärikoulutuksessa, opetuksen painotusalueita ja ajoitusta sekä tiedekuntien välisiä eroja.

Aineisto ja menetelmät

Ensin vuoden 2019 opinto-oppaiden kurssien kuvauksista etsittiin sisältöä hakusanoilla "suun terveys", "suun sairaus", "suusairaus", "iensairaus", "suun tutkiminen", "hampaisto" ja "hammassairaus". Haku suoritettiin sekä kurssikuvaukset itse lukien että selaimen hakutoimintoa käyttäen. Tiedot hakusanan esiintymisestä kurssin kuvauksessa, kurssin sisällön esityksessä tai oppimistavoitteissa taulukoitiin.

Toisessa vaiheessa tiedekunnille lähetettiin sähköinen kysely, jossa oli 12 kysymystä. Neljä oli pakollisia monivalintakysymyksiä (suun terveyden opetukseen käytetty aika, opetuksen ajankohta, opetusten aihepiirit ja opetusmuodot sekä oma arvio opetuksen laadusta), ja lisäksi kysyttiin valinnaisten kurssien tarjonnasta sekä käsitystä siitä, hyötyisivätkö opiskelijat alan opetuksen lisäämisestä. Lomakkeen lopussa oli tilaa kommenteille. Yksi kysymyksistä pohjautui englantilaisessa tutkimuksessa käytettyyn kysymykseen (12), muuten kysymykset suunniteltiin tätä selvitystä varten. Kysely suunniteltiin siten, että siihen vastaaminen kestäisi noin 15 minuuttia.

Linkki kyselyyn lähetettiin lääketieteen koulutusohjelman johtajalle tai tiedekunnan opetus- tai koulutusdekaanille. Jos kyseinen henkilö ei kyennyt vastaamaan kyselyyn, pyydettiin sopivan tahon yhteystietoja. Kyselystä lähetettiin ennakkotieto sähköpostilla viikkoa ennen, ja vastaamattomat saivat kolme muistutusta, viimeisen viisi viikkoa kyselyn lähettämisestä.

Tulokset

Muiden paitsi Tampereen yliopiston lääketieteen lisensiaatin koulutusohjelman opinto-oppaassa mainittiin vähintään kerran suun terveys. Yhteensä kolmessa opintojakson kuvauksessa suun sairauksiin viitattiin preventiivisestä näkökulmasta (Helsinki 2, Oulu 1). Kahdessa opintojakson kuvauksessa viitattiin anatomiaan ja patologiaan ja kahdessa suun tutkimiseen. Jos suun terveys mainittiin kurssin tavoitteissa, siihen viitattiin myös kurssin sisällön esittelyssä. Maininnat löytyivät korva-, nenä- ja kurkkutautien kuvauksista (Helsinki, Itä-Suomi, Oulu ja Turku) ja kursseista ruoansulatus ja ravitsemus, prevent sekä iho- ja sukupuolitaudit (Helsinki) sekä geriatria (Oulu).

Vastauksia saatiin neljästä tiedekunnasta (Tampereen yliopisto ei vastannut) (taulukko 1). Vastaajat eivät olleet perillä tiedekuntansa koulutusohjelman tarkoista opetusmääristä aihepiireittään. Itä-Suomen ja Turun vastaajat olivat koonneet tarkempaa tietoa opetushenkilökunnalta opetusmääristä ja käytännöistä.

Yhteneväisyyksiä tiedekuntien välillä löytyy keskimäärin hyvässä arvioinnissa suun syöpäsairauksien, suun tutkimisen ja suun normaalianatomian opetuksesta. Parannettavaa tiedekuntien vastauksien perusteella on suun sairauksien preventiossa sekä opetuksessa suun terveyden yhteydestä muuhun sairastavuuteen (taulukko 2). Opiskelijoiden arviointi tapahtuu vastauksien perusteella usein patologian ja korva-, nenä- ja kurkkutautien kurssien yhteydessä.

Lue myös

Vastanneiden mielestä opiskelijat hyötyisivät suun terveyden opetuksen lisäämisestä, ja tärkeimpänä teemana pidettiin suun terveyden yhteyttä muuhun terveyteen. Muita mainittuja teemoja olivat suun limakalvosairauksien perus- ja erotusdiagnostiikka sekä suun alueen infektoiden leviäminen muualle kehoon.

Pohdinta

Suomalaisessa lääkärikoulutuksessa suun terveyden opetus näyttää vähäiseltä ja vaihtelevalta. Opinto-oppaiden ja kyselyn perusteella vähäinen opetus vaikuttaa olevan vahvasti kytköksissä korva-, nenä- ja kurkkutautien kurssiin.

Tutkimuksella on kaksi heikkoutta. Analysoidut opinto-opastekstit ovat ylätasoisia. Vain kunkin yliopiston sisäverkosta löytyvät tarkemmat jaksokuvaukset antaisivat lisävalaistusta, mutta jäivät tämän tarkastelun ulkopuolelle. Toinen heikkous on vastausaktiivisuus. Kysely ajoittui helmi-maaliskuun vaihteeseen, koronavirusepidemian alkuun, mutta vastaukset saatiin neljästä tiedekunnasta. Tampere erottuu muista: hammaslääkärikoulutus puuttuu ja toisaalta suun terveyttä koskevia osioita on vaikeaa erottaa integroidun opinto-opastekstin lomasta. Luento-opetuksen isokaan määrä ei tietysti suoraan takaa mitään: vapaaehtoisille luennoille eivät kaikki osallistu, ja luento-opetuksen vaikuttavuutta ylipäätään kritisoidaan usein.

Toisaalta selvitys piirtää selvän kuvan suun terveyden opetuksen näkymättömyydestä lääkärien koulutuksessa, eikä vastaavanlaista selvitystä ole aikaisemmin tehty. Tutkimuksia aiheesta on tehty muun muassa Yhdysvalloissa ja Britanniassa (12,13), ja niiden tulos on samansuuntainen: suun terveyden opetus on vähäisempää kuin mitä tiedekunnat haluaisivat tarjota. Opetus painottuu suun anatomiaan ja kehitykseen, mutta preventiivinen aspekti suun terveydestä ja suun tavalliset sairaudet, kuten karies ja parodontiitti, jäävät taka-alalle opetuksessa.

Aloitteita uuden aineksen lisäämisestä lääkärin lisensiaattitutkintoon tehdään paljon ja ehdotuksia poistettavasta aineksesta vähän. Ongelma on jo nykyisen tutkinnon laajuus, josta vain puolet aloittaneista selviytyy seitsemässä vuodessa, vaikkakin lähes kaikki valmistuvat. Tiedekuntien tarjoamaa lääketieteen opetusta on vastikään arvioitu (14). Lääketieteen opetusohjelmien tavoitteita ja sisältöjä uudistettaessa huomioidaan toivottavasti myös suun terveys.


Sidonnaisuudet

Lari Kotamäki: Ei sidonnaisuuksia.

Minna Kaila: Suomen Lääkäriliiton Erikoislääkärien johtamiskoulutuksen (ELJ) ohjelmajohtaja 2015–, Helsingin yliopiston lääketieteellinen tiedekunta: Työtehtävänä vastuu lääkärien ja hammaslääkärien terveydenhuollon opinnoista perustutkinnossa ja erikoistumiskoulutuksessa 2011–.


Kirjallisuutta
1
A new definition for oral health developed by the FDI World Dental Federation opens the door to a universal definition of oral health - Glick - 2017 - Journal of Public Health Dentistry - Wiley Online Library [Internet]. [viitattu 3. maaliskuuta 2020]. https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1111/jphd.12213
2
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Parodontiitti. Käypä hoito -suositus 11.12.2019. www.kaypahoito.fi
3
Selwitz RH, Ismail AI, Pitts NB. Dental caries. Lancet 2007;369:51–9.
4
Kokkonen J, Tuomisto M, Tiainen H. Kirurgisesti hoidetut syvät kaulainfektiot Pohjois-Karjalassa 2010–16. Suom Lääkäril 2019;74:252–7.
5
Suominen-Taipale L. Suomalaisten aikuisten suunterveys: terveys 2000 -tutkimus. Helsinki: Kansanterveyslaitos, terveyden ja toimintakyvyn osasto 2004.
6
Gomes-Filho IS, Coelho JMF, Miranda SS ym. Severe and moderate periodontitis are associated with acute myocardial infarction. J Periodontol, verkossa ensin 26.3.2020. doi: 10.1002/JPER.19-070
7
Borgnakke WS, Ylöstalo PV, Taylor GW, Genco RJ. Effect of periodontal disease on diabetes: systematic review of epidemiologic observational evidence. J Clin Periodontol 2013;40 suppl 14:S135–152.
8
Teeuw WJ, Slot DE, Susanto H ym. Treatment of periodontitis improves the atherosclerotic profile: a systematic review and meta-analysis. J Clin Periodontol 2014;41:70–9.
9
Söder B, Andersson LC, Meurman JH, Söder P-Ö. Unique database study linking gingival inflammation and smoking in carcinogenesis. Philos Trans R Soc B Biol Sci 2015;370:20140041.
10
Nylund KM, Meurman JH, Heikkinen AM, Furuholm JO, Ortiz F, Ruokonen HM. Oral health in patients with renal disease: a longitudinal study from predialysis to kidney transplantation. Clin Oral Investig 2018;22:339–47.
11
Koskinen S, Lundqvist A, Ristiluoma N, toim. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa 2011. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-245-769-1
12
Ahluwalia A, Crossman T, Smith H. Current training provision and training needs in oral health for UK general practice trainees: survey of General Practitioner Training Programme Directors. BMC Med Educ 2016;16:142.
13
Curtis JWJ, Garrison RSJ, Camp MG. Dentistry in medical education: results of a comprehensive survey. Acad Med 1985;60:16–20.
14
Mäkelä M, Möller R, Stephens C ym. Educating doctors for the future. Evaluation of undergraduate medical education in Finland 2018. https://karvi.fi/app/uploads/2018/06/KARVI_1418.pdf


English summary

Oral health is forgotten in medical education

Even though the association between oral health and general health is increasingly clear, oral health is a neglected topic in medical education. The importance of the topic is acknowledged in the medical schools and it should be considered when renewing the curriculum.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030