C- ja E-vitamiinilisä voi haitata sikiön kasvua

Pre-eklampsiaan liittyy oksidatiivisen stressin, vasokonstriktion ja hyytymisjärjestelmän piiriin kuuluvia verenkiertoelimistön muutoksia. Muutoksia on yritetty paremman puutteessa ehkäistä mm hepariinilla, asetyylisalisyylihapolla ja tunnetuilla antioksidanteilla, mm C- ja E-vitamiinilla. Tulokset eivät ole olleet vakuuttavia, vaikka muutamissa tutkimuksissa on todettu hoidoilla olevan pre-eklampsialta suojaavia ominaisuuksia. 2 410 potilaan lumekontrolloitu ja satunnaistettu tutkimus toi esille jopa E- ja C- vitamiinilisän haitallisia puolia. Hoitoryhmä, joka muodostui pre-eklampsiariskissä olevista naisista, aloitti loppuraskauden käsittävän vitamiinitablettien syömisen 14.-21. viikoilla. Annokset noudattivat yleisiä, Yhdysvalloissa raskauden ajaksi suositeltuja määriä, C-vitamiini 1 000 mg/pv ja E-vitamiini 400 KY/pv. Lumelääkeryhmään verrattuna oli alle 2,5 kg:n syntymäpaino hoitoryhmässä yleisempi ( 28 % vs. 24 %). Pre-eklampsia oli molemmissa ryhmissä yhtä yleinen, 15 % vs. 16 %. Napavaltimon matala pH näytti myös liittyvän vitamiinihoitoon. Sikiön kasvun hidastuminen oli yleisempää vitamiineja saaneiden diabeetikkoäitien raskauksissa kuin kontrolleilla.

Pertti Kirkinen

Kohtaavatko verenpainetutkimusten näyttö ja käytäntö myös perusterveydenhuollossa?

Muutaman vuoden takaisessa PROGRESS-monikeskustutkimuksessa aivotapahtuman jälkeinen intensiivinen verenpaineen hoito ACE:n estäjän ja indapamididiureetin avulla vähensi uusia aivotapahtumia. Tutkimus vaikutti suuresti verenpainetaudin hoitosuosituksiin aivotapahtuman sairastaneilla, ainakin Britanniassa. Perusterveydenhuollon lääkäri kuitenkin törmää kovin usein siihen, ettei suositusten mukaisia verenpainetasoja ole helppo saavuttaa. Kysymys ei läheskään aina ole hoitomyöntyvyyden tai tahdon puutteesta. Myös kysymys potilasturvallisuudesta voi olla aiheellinen, etenkin iäkkäillä, joilla ortostaattinen hypotensio lisää kaatumistapaturmien riskiä. Mieleen tulee varis, jonka pyrstö on tarttunut tervaan.

Katariina Korkeila

Lisää perinnöllisen rintasyövän tunnistavia geenejä

Perityt mutaatiot BRCA1- ja BRCA2-geeneissä altistavat rinta- ja munasarjasyövälle. Yhdysvalloissa kaikista rintasyövistä 5-10 % ja munasarjasyövistä 10-15 % liittyy BRCA1- ja BRCA2-mutaatioihin. Suuri osa BRCA1- ja BRCA2-geenien syövälle altistavista harvinaisemmista mutaatioista jää tunnistamatta kaupallisissa testeissä. Muitakin syövälle altistavia geenejä tunnetaan. Solusykliä säätelevän CHEK2-geenin mutaatiot lisäävät rintasyöpäriskin kaksinkertaiseksi. Samoin TP53 ja PTEN lisäävät merkittävästi rintasyövän riskiä. Tutkimukseen kerättiin näytteet 300:lta rintasyöpään sairastuneelta naiselta, joilla ei todettu BRCA1- tai BRCA2-geeniä rutiinitestissä. Kaikilla oli lähisuvussa vähintään neljä rintasyöpä- tai munasarjasyöpätapausta. Näistä 52 potilaalla (17 %) oli todettavissa syövälle altistava geenimuutos. Näistä 35 potilaalla oli sellainen BRCA1- tai BRCA2-geenin mutaatio, jota nykyinen rutiinitesti ei tunnista. Lisäksi 14 potilaalla oli CHEK2-mutaatio ja kolmella TP53-mutaatio. Tieto lisää mahdollisuuksia löytää perinnöllisiä syöpiä ja kohdentaa oikein perinnöllisyysneuvontaa.

Sirkku Jyrkkiö

Nuoruusiän neuroottisuudesta voi olla hyötyä

Teoreettisesti tarkasteltuna ahdistusta on pidetty vaaran signaalina ja siten hyödyllisenä varoreaktiona. Useimmiten neuroottisuutta pidetään kuitenkin haitallisena. Englantilaiset tutkijat kykenivät osoittamaan, että alkuperäisessä teoriassa on jossain määrin perää. 4 070 tutkittavan 50 vuoden seurannassa päätetapahtumina olivat onnettomuudet, niistä johtuvat kuolemat ja muut kuolemat. Ahdistusherkät ja neuroottiset nuoret joutuivat onnettomuuksiin ja kuolivat niiden seurauksena harvemmin kuin vähäisessä määrin ahdistuneet nuoret. Ero oli selvin nuoreen aikuisikään asti, minkä jälkeen ahdistusherkillä tautien aiheuttama kuolleisuus ylitti ei-neuroottisten luonnollisista syistä johtuneen kuolleisuuden. Näyttääkin siltä, että neuroottisuus todellakin suojelee ihmistä ulkoisilta vaaroilta, mutta iän myötä neuroottisuus muodostuu elämää lyhentäväksi taakaksi.

Raimo K.R. Salokangas

Bupropioni kustannusvaikuttavaa hoitoa tupakoinnista vieroituksessa

Bupropionin kustannusvaikuttavuutta selvitettiin Ruotsissa lähes 1,4 miljoonan yli 35-vuotiaan tupakoijan mallin avulla. Reseptivalmiste bupropionia verrattiin nikotiinilaastareihin ja -purukumiin. Mallissa otettiin huomioon paitsi vieroitushoidot, myös myöhempi (ad 20 vuotta) tupakoinnista johtuva sairastavuus ja kuolleisuus. Sekä suorien että epäsuorien kulujen osalta bupropioni oli kuluja säästävä hoitomuoto purukumiin verrattuna, laastareidenkin osalta toteutui edellinen (vuoden 2001 hinnoilla). Vaikka vertailun rahoittaja on bupropionin valmistaja, tulos on mielenkiintoinen, varsinkin nyt kun nikotiinikorvaushoitotuotteet leviävät kauppojen hyllyille. Lääkärin antamalla neuvonnalla ja reseptillä saattaa ehkä myös olla merkitystä luultua enemmän.

Hannu Puolijoki

Impaktilukuun perustuvien arviointimenetelmien vertailu Esimerkkinä suomalainen skitsofreniatutkimus

Tutkimuksessa tarkastellaan impaktilukuihin perustuvan EVO-järjestelmän käyttöönoton vaikutusta lääketieteellisen tutkimuksen julkaisufoorumeihin. Esittelemme tutkimusalakohtaiseen lehtien impaktilukujen järjestykseen perustuvan pisteytysmenetelmän artikkelien arviointiin.

Henna Kotiranta, Matti Isohanni, Terttu Kortelainen, Johanna Koskinen, Jouko Miettunen

Kenen joukoissa seisot? Johtavan lääkärin haasteellinen asema terveyskeskuksessa

Suomalainen perusterveydenhuolto on järjestetty julkisen järjestelmän pohjalle, jossa johtamisjärjestelmä on moniportainen ja käsittää luottamusmiehiä, kunnan johtavia virkamiehiä ja johtavia lääkäreitä. Johtavan lääkärin asemaa ja häneen kohdistuvia odotuksia ei ole perusterveydenhuollossa tutkittu aiemmin laadullisin menetelmin eikä myöskään johtavan lääkärin omaa kokemusta asemastaan.

Marja Aira, Pekka Mäntyselkä, Markku Myllykangas, Esko Kumpusalo

Idiopaattinen keuhkofibroosi - epidemiologisista tutkimuksista geenien kartoitukseen

Idiopaattinen keuhkofibroosi on idiopaattisista interstitiaalipneumonioista yleisin, ja se erottuu taudinkuvansa ja huonon ennusteensa perusteella (elinikä diagnoosista keskimäärin alle 3 vuotta). Tautiin ei ole parantavaa hoitoa, eikä sen syntyyn ja etenemiseen vaikuttavia tekijöitä tunneta, joskin raportit useista sairastuneista samassa perheessä viittaavat perintötekijöiden merkitykseen taudin synnyssä.

Ulla Hodgson

Insuliinin eritystä säätelevät geenit vaikuttavat ylipainoisten henkilöiden diabetesriskiin

Intensiivisestä tutkimuksesta huolimatta tyypin 2 diabeteksen genetiikka ja solutason syntymekanismit ovat jääneet suurelta osin epäselviksi lukuun ottamatta tiettyjä monogeenisiä diabetesmuotoja. Tässä väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin 14 insuliinin eritykseen ja insuliiniherkkyyteen keskeisesti vaikuttavan geenin polymorfioiden vaikutusta tyypin 2 diabeteksen riskiin henkilöillä, jotka olivat ylipainoisia ja joilla oli heikentynyt glukoosinsieto ja siten huomattavasti suurentunut riski sairastumisriski.

Olli Laukkanen

Vähintään viisi lasta synnyttäneiden naisten gynekologiset syövät

Aikaisempien tutkimusten mukaan synnytykset vähentävät rinta-, kohdunrunko- ja munasarjasyövän riskiä, mutta lisäävät kohdunkaulaosan syövän riskiä. Tutkimukset ovat rajoittuneet kuitenkin vain kolmilapsisten perheiden äiteihin, eivätkä ne ole pohjautuneet koko väestöön. Väitöskirjatutkimuksessa selvittettiin monisynnyttäjien riskiä sairastua gynekologisiin syöpiin ja kuolleisuutta syöpiin, muihin tauteihin ja tapaturmiin. Aineisto käsittää kaikki (87 978) suomalaiset monisynnyttäjät vuosilta 1974-97. Heitä koskevat tiedot Väestörekisteristä ja Suomen Syöpärekisteristä yhdistettiin. Viime vuosina vähintään viidesti synnyttäneitä äitejä on ollut noin 2 % synnyttäjistä.

Marianne Hinkula

Immuunijärjestelmän aktivaatio nivelreumassa ja reaktiivisessa artriitissa

Nivelreuman lääkehoito aloitetaan kaikilla potilailla heti diagnoosin varmistuttua, koska nopeasti aloitetun tehokkaan hoidon on osoitettu johtavan parhaaseen hoitotulokseen eikä taudinkulkua voida nykymenetelmillä ennustaa. Mikäli tyydyttävää hoitovastetta ei saavuteta perinteisillä reumalääkkeillä, voidaan hoitoon lisätä niin sanottu biologinen reumalääke. Niillä saadaan hyvä hoitotulos noin kolmasosalle potilaista, mutta ne ovat hyvin kalliita ja niihin liittyy vakavienkin sivuvaikutusten riski. Hoitotulosta ei nykymenetelmillä osata ennustaa. Tässä väitöskirjatutkimuksessa saatiin uutta tietoa nivelreuman lääkehoidon yksilöllisen suunnittelun pohjaksi.

Antti Kuuliala

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030