Lähtökohdat

Suomessa ei kerätä ja hyödynnetä systemaattisesti hoitoon liittyviä haittatapahtumatietoja. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten näiden tietojen sekä diagnoosi- ja toimenpidekoodien merkitsemisen täsmällisyyttä ja kattavuutta voitaisiin parantaa.

Menetelmät

Neljässä HUS:n klinikassa kokeiltiin kuukauden ajan paperista tiedonkeruulomaketta, jonka lääkäri täytti osastohoitojakson uloskirjoituksen yhteydessä. Lomakkeeseen kirjattiin potilaan diagnoosi- ja toimenpidenumerot ja tiedot tapahtumista, joihin liittyi objektiivinen haitta potilaalle, merkittävä hoidon keston pidentyminen tai lisääntyneitä hoidon kustannuksia. Myös suunnittelemattomat uusintatoimenpiteet kirjattiin haittavaikutuksina. Kokeiluun osallistuneilta lääkäreiltä pyydettiin kirjallinen palaute tiedonkeruulomakkeen käyttökelpoisuudesta.

Tulokset

Lomakkeita täytettiin 47-69 %:ssa hoitojaksoista, ja niissä ilmeni hoidon haitta 2,7-9,3 %:ssa. Usein lomakkeen oli täyttänyt sairaalalääkäri ja joskus myös osastonsihteeri. Tavallisia haittoja olivat muun muassa toimenpiteiden jälkeiset verenvuodot, mutta pahimmillaan haitasta seurasi esimerkiksi kasvohermohalvaus tai laparotomia ja tilapäinen avanne. Yhdessä mukana olleessa klinikassa kokeilu ei onnistunut, eikä täytettyjä lomakkeita saatu. Saadun palautteen perusteella lomaketta pidettiin selkeänä ja helposti täytettävänä. Osa vastanneista toivoi tarkempaa määrittelyä hoidon haitasta ja listaa tyypillisimmistä haitoista ICD-10-koodeineen.

Päätelmät

Diagnoosi-, toimenpide- ja hoidon haittatietojen kerääminen ja hyödyntäminen on puutteellista, vaikka monet terveydenhuollon keskeisistä päätöksistä perustuvat näihin tietoihin. Atk-järjestelmien, kuten hoitoilmoitusrekisterin (HILMO), avulla toimintaa voidaan ohjata niin, että hoidon haittatietojen viemistä järjestelmään ei voida ohittaa. Kattavat rekisteritiedot hoidon haitoista auttavat parantamaan potilasturvallisuutta niin sairaalatasolla kuin valtakunnallisestikin. Toiminnan parantamishankkeet edellyttävät onnistuakseen riittävää tiedottamista, johdon ja henkilöstön sitoutumista sekä hankkeen tulosten seurantaa. Haittavaikutustietojen kerääminen ja hyödyntäminen on saatava osaksi sairaanhoidon laatujärjestelmää