Lähtökohdat

Tutkimuksessa selvitetään äitiysneuvolatyön järjestämistapoja, henkilöstön koulutusta ja työnkuvaa sekä toiminnan johtamista ja päätöksentekoa erikokoisissa Suomen kunnissa vuonna 2008.

Menetelmät

Kysely lähetettiin vuonna 2009 kaikkiin Manner-Suomen terveyskeskuksiin, joista se välitettiin kuntien äitiysneuvolapalveluista vastaaville viranhaltijoille. Kysymykset olivat kuntakohtaisia ja koskivat vuoden 2008 tilannetta. Vastausprosentti oli 78. Kuntakohtaisessa analyysissä kunnat (n = 311) luokiteltiin asukasmäärän mukaan.

Tulokset

Joka kuudennessa (17 %) kunnassa äitiysneuvola toimi erillisenä yksikkönä. Runsas kolmannes (36 %) kunnista oli yhdistänyt sen perhesuunnittelu- tai ehkäisyneuvolaan ja viidennes (21 %) lastenneuvolaan. Hoitohenkilöstöstä lähes kaikki olivat terveydenhoitajia, mutta viidenneksellä oli lisäksi kätilötutkinto. 28 %:ssa kuntia terveydenhoitajalla oli yli 80 raskaana olevaa asiakasta vuodessa. Tavallisimmin terveydenhoitajalla oli 20-49 ja kätilö-terveydenhoitajalla 50-79 asiakasta, mutta kolmanneksessa pieniä kuntia terveydenhoitajalla kävi alle 20 raskaana olevaa asiakasta vuodessa. Kuntien päätöksenteossa äitiysneuvola-asioita valmistelivat johtavat lääkärit ja hoitajat. Äitiysneuvolan tai erikoissairaanhoidon kustannuksia ei yleensä eritelty talousarvioissa. Kolmasosassa (34 %) kuntia oli äitiysneuvolatoimintaa kehittävä tai koordinoiva työryhmä.

Päätelmät

Äitiysneuvolapalvelujen järjestämistapa vaihtelee Suomen eri kunnissa. Toiminnan koordinointia ja ohjausta tulisi kehittää sekä pyrkiä siihen, että hoitajakohtainen asiakasmäärä on riittävä äitiyshuollon erityisasiantuntemuksen säilymiseksi. Koulutuspoliittisesti ongelmallinen kysymys on kaksoiskoulutettujen suuri osuus henkilökunnasta.