Lähtökohdat

Tavoitteena oli selvittää ensisynnyttäjien näkemyksiä lapsen ruokinnasta ja varhaisen ravitsemuksen ja terveyden välisistä yhteyksistä. Tutkimus on osa viiden EU-maan yhteistä projektia. Tässä artikkelissa tarkastellaan Suomen tuloksia.

Menetelmät

Ensisynnyttäjiä (n = 426) pyydettiin osallistumaan tutkimukseen Turun yliopistollisen keskussairaalan synnytysvuodeosastolla maalis-elokuussa 2006. Lapsen aiottua ja toteutunutta ruokintatapaa, ruokintapäätöksiä tehtäessä käytettyjä tietolähteitä sekä äitien tietoja varhaisen ravitsemuksen vaikutuksista terveyteen selvitettiin kahdella kyselylomakkeella. Niistä toinen täytettiin sairaalassa ja toinen kotona lapsen ollessa kahdeksan kuukauden ikäinen.

Tulokset

Juuri synnyttäneistä äideistä 70 % aikoi täysimettää lastaan, kunnes lapselle aletaan antaa kiinteää lisäruokaa. Äideistä 29 % aikoi imetyksen ohella antaa äidinmaidonkorviketta kiinteiden lisäruokien aloittamiseen asti. Aikomus täysimettää johti pitempiaikaiseen täysimetykseen (mediaani 3,0 vs. 4,0 kk; p < 0,01) ja pidempään kokonaisimetysaikaan (mediaani 4,0 vs. 5,0 kk; p < 0,01) ja myöhempään äidinmaidonkorvikkeen ja lisäruokien aloittamisikään. Lapsen ruokintatapaa koskeviin päätöksiin vaikuttivat äitien mielestä eniten heidän omat tuntemuksensa, äitiysneuvolan kätilö sekä esitteet ja lehtiset. Useimmat äidit katsoivat, että lapsen ensimmäisten elinkuukausien ruokinta vaikuttaa hänen terveyteensä sekä ensimmäisenä ikävuotena (96,7 %, n = 409) että myöhemmin (88,9 %, n = 369).

Päätelmät

Äitien suunnitelmat lapsen ruokintatavasta vaikuttivat siihen, miten ruokinta todellisuudessa toteutui. Ruokintapäätöksiin vaikuttivat keskeisesti terveydenhuoltohenkilöstö ja ohjausaineisto. Neuvolatyön arvostusta voidaan hyödyntää ravitsemusohjauksen kehittämisessä. Etenkin äidin käsitysten muokkaamiseen kohdistuva varhainen ravitsemusohjaus, jota tuetaan ajanmukaisella ohjausmateriaalilla, voi edistää suositusten mukaista lasten ruokailua ja siten ajan mittaan väestön terveyttä.