Epikriisi hoitoyhteisön tiedonsiirron välineenä - ovatko tarkoitus ja laatu unohtuneet?
Lääkärien keskinäinen tiedonvälitys on potilashoidon kulmakiviä. Merkittävä osa potilaan asioita koskevasta tiedonsiirrosta tapahtuu kirjallisten lähetteiden, konsultaatioiden ja epikriisien välityksellä. Vaikka nämä asiakirjat ovat potilaan diagnostiikan ja hoidon kannalta kriittisen tärkeitä, niiden sisällön rakenteesta ei ole olemassa erikseen sovittuja pelisääntöjä eikä laatuvaatimuksia. Epäkohtia väitetään esiintyvän runsaasti: konsultaatioita käytetään anamneesin hankintaan, lähetteistä puuttuu kysymyksenasettelu ja epikriisit ovat pahimmillaan tutkimustulosten kritiikitöntä luettelointia vailla synteettistä ajattelua ja johtopäätösten tekoa. Virheisiin syyllistynevät yhtä lailla niin seniori- kuin juniorilääkäritkin. Kyseessä on nimenomaan terveydenhoidon laatupulma, eivätkä tähän liittyvät laadun parantamistavoitteet ole kustannuksiltaan kalliita.
Tutkimuksemme tavoitteena oli kartoittaa systemaattisesti nykyistä epikriisipohjaista tiedonvälityskäytäntöä sairaalan ja avohoidon välillä, kohdentaa sen heikkouksia ja luoda pohjaa uudenlaisen epikriisikulttuurin kehittämiseksi. Tutkimuskohteeksi valittiin HYKS:n kirurgian, sisätautien ja…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.



