Puberteetin aikaistuminen, nuorten pidentynyt itsenäistymisvaihe sekä yhteiskunnan muutokset ovat viime vuosikymmeninä muokanneet voimakkaasti kouluterveydenhuoltoa. Työn painopiste on siirtynyt psykosomaattisten sairauksien ja mielenterveydellisten ongelmien hoidon suuntaan. Koululääkärin vastaanotolle tulevan oppilaan ongelmat heijastelevat usein myös hänen perheensä vaikeuksia. Viime aikojen säästötoimet monissa kunnissa ovat supistaneet sekä ehkäisevää työtä että erikoissairaanhoidon käyttöä. Siksi koululaisten hoitoketjuun on saattanut tulla aukkoja, joiden vaikutukset ulottuvat pitkälle yksilön elämään. Kuitenkin hyvällä hoitoketjulla voidaan saada aikaan huomattavia säästöjä.