Kuntoutusosaston perustamisen vaikutus lonkkamurtumapotilaiden hoitotuloksiin
Lähtökohdat
Lonkkamurtumakuntoutuksen keskittämisen hyödyistä vallitsee yleinen konsensus. Lahden kaupunginsairaalan perustettiin vuonna 2006 moniammatillinen ortopedinen kuntoutusosasto. Selvitimme tämän toiminnan vaikutusta potilaiden odotusaikaan keskussairaalasta jatkohoitoon ja kuntoutettavien ennusteeseen PERFECT-aineiston indikaattorien avulla. Vertailualueiksi valittiin Päijät-Hämeen muut kunnat sekä muun Suomen alue.
Menetelmät
Vertailun pohjana käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) hoitoilmoitusrekisterin (HILMO) tietoihin perustuvaa PERFECT-aineistoa potilaista, joiden pää- tai sivudiagnoosina oli lonkkamurtuma vuosina 1999-2010, sekä rekisterilinkitysten avulla Kelan lääke- ja etuisuusrekistereistä sekä Tilastokeskuksen kuolemansyyrekisteristä saatuja yksilötason tausta- ja seurantatietoja. Kuntoutuksen vaikuttavuutta tutkittiin monimuuttuja-analyysissa vertaamalla lahtelaisia lonkkamurtumapotilaita muihin päijäthämäläisiin sekä muualla Suomessa asuviin potilaisiin ennen vuonna 2006 alkanutta interventiota ja sen jälkeen.
Tulokset
Jonotusaika Päijät-Hämeen keskussairaalasta Lahden kaupunginsairaalaan oli 15,7 vuorokautta vuonna 2005 ja 1,7 vuorokautta vuonna 2010. Kuntoutusosaston perustaminen lyhensi myös hoitoaikoja: kuukauden sisällä lahtelaisista kotiutui useampi kuin muista päijäthämäläisistä (ero 29,4 prosenttiyksikköä; p < 0,001) ja muualla maassa asuvista lonkkamurtumapotilaista (ero 14,6 prosenttiyksikköä; p = 0,001). Koko vuoden potilaskohtaiset sairaala- ja laitoshoitokustannukset olivat Lahdessa keskimäärin 5 126 euroa pienemmät kuin muualla Päijät-Hämeessä (p = 0,002). Kotona vietettyjen päivien määriin tai kuolleisuuteen vuoden aikana ei toimintatavan muutoksella ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta.
Päätelmät
PERFECT-aineiston indikaattorit soveltuivat hyvin Lahdessa tapahtuneen lonkkakuntoutuksen keskittämisen vaikutusten arviointiin ja näitä indikaattoreita voidaan hyödyntää laajemminkin lonkkamurtumapotilaiden hoidon tuloksellisuutta arvioitaessa. Viiveettömällä leikkaushoidolla sekä hoitoketjuyhteistyöllä ja hyvin organisoidulla geriatrisella jatkokuntoutuksella on mahdollista lisätä lonkkamurtumapotilaiden hoidon vaikuttavuutta.
Lonkkamurtuma on merkittävä vanhusväestön sairaus. Lonkkamurtuman elinaikainen riski länsimaissa on naisilla 17,5 % ja miehillä 6 % (1). Suomessa tapahtuu yli 7 000 lonkkamurtumaa vuodessa (2), ja ne ovat yksi vakavimpia ja kalleimpia kaatumisen seurauksia (3). Lonkkamurtumia esiintyy pääosin 75…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.
