Lähtökohdat

Sepelvaltimotaudin päätetapahtumia voidaan vähentää hoitamalla riskitekijöitä. Keskeistä on tunnistaa suuren riskin potilaat, arvioida heidän kokonaisriskinsä ja kohdentaa ennaltaehkäisevät toimenpiteet heille. Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka potilasasiakirjojen riskitekijämerkinnät ovat toteutuneet ja voidaanko niitä käyttää hyväksi sydän- ja verisuonisairauksien systemaattisessa ennaltaehkäisyssä.

Menetelmät

Tutkimus on osa EPA Cardio (European practice assessment cardiovascular) -tutkimusta, joka tehdään kymmenessä Euroopan maassa. Suomesta oli mukana 14 terveyskeskusta eri puolilta maata. Terveyskeskuksissa oli käytössä kolme suurinta potilastietojärjestelmää. Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka potilaskertomusten merkinnät sydän- ja verisuonitautien riskitekijöistä ja annetusta terveysneuvonnasta olivat toteutuneet. Terveyskeskuslääkärit rekrytoivat tutkimuspotilaat ja tarkastivat potilaskertomuksista sekä laboratorioyhteenvedoista tutkimuksessa tarvittavat tiedot.

Tulokset

Potilastietojärjestelmiin tehdyt merkinnät sekä riskeistä että erityisesti annetusta terveysneuvonnasta olivat puutteelliset. Tarvittavat tiedot (kokonaiskolesteroli, tupakointi, systolinen verenpaine) riskinarviointiin Score-riskilaskurilla löytyi 48 %:lta suuren riskin potilaista. Tupakoinnista löytyi merkintä 65 %:lta suuren riskin potilaista ja 56 %:lta sepelvaltimotautipotilaista. Vastaavasti merkintä kokonaiskolesterolista löytyi 80 %:lta ja 88 %:lta sekä verenpaineesta 83 %:lta ja 89 %:lta. Maininta suuren riskin potilaiden liikuntaneuvonnasta löytyi 29 %:lta ja sepelvaltimotautipotilaista 28 %:lta. Ruokavalio-ohjannasta vastaavasti 44 %:lta ja 36 %:lta.

Pohdinta

Potilaskertomusten tiedot riskitekijöistä ja ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä pitäisi olla tallennettuna sellaiseen muotoon, että niitä voitaisiin hyödyntää systemaattisessa ennaltaehkäisyssä. Merkinnät sekä riskitekijöistä että annetusta terveysneuvonnasta potilasasiakirjoihin olivat puutteellisia. Nykyiset potilastietojärjestelmät eivät tue systemaattista ennaltaehkäisyä eikä niitä voi hyödyntää kliinisessä päätöksenteossa.