Lähtökohdat

Aivoverenkiertohäiriöt (AVH) ovat yleisiä ja ne kuormittavat merkittävästi sekä yksilöitä että yhteiskuntaa. Kuntoutuksen avulla voidaan parantaa potilaiden toiminta- ja työkykyä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tuoda uutta tietoa työikäisten aivoinfarktipotilaiden kuntoutuksesta ja siihen ohjautumisesta. Tarkastelun kohteeksi on valittu yleisimmät lääkinnällisen kuntoutuksen muodot eli neuropsykologinen kuntoutus, puheterapia, toimintaterapia ja fysioterapia.

Menetelmät

Jatkuvana otantana toteutetussa kliinisessä seurantatutkimuksessa tehtiin 163:lle ensimmäistä kertaa aivoinfarktin saaneelle henkilölle (keski-ikä 53 v, miehiä 63 %) sairastumisen akuuttivaiheessa suppea neuropsykologinen tutkimus. Lisäksi potilaiden neurologista tilannetta arvioitiin aivojen magneettikuvauksen, tietokonetomografian, National Institutes of Health Stroke Scalen (NIHSS) ja Barthelin indeksin sekä mielialaa Profile of Mood States (POMS) -kyselyn avulla. Kuntoutukseen ohjautumiseen ja kuntoutuspolkuun liittyvät tiedot kerättiin potilastietojärjestelmistä kolmen vuoden ajalta aivoinfarktin jälkeen.

Tulokset

163 potilaasta kuntoutukseen ohjautui 85 (52 %), joista 62 (73 %) useampaan kuntoutusmuotoon samanaikaisesti. Kuntoutukseen ohjautuminen liittyi yleensä oirekuvan vaikeusasteeseen ja akuuttivaiheen hoitoon, mutta neuropsykologiseen kuntoutukseen ohjautumiseen vaikutti myös ikä (p < 0,050 kaikissa). Neuropsykologinen kuntoutus aloitettiin keskimäärin myöhemmin kuin puhe-, toiminta- tai fysioterapia (ka 63 vs. 10-22 vrk). Toimintaterapiajaksot olivat keskimäärin muita kuntoutusmuotoja lyhyempiä (ka 6 vs. 8-11 kk).

Päätelmät

Oletettua useampi eli vähintään puolet työikäisistä aivoinfarktipotilaista tarvitsee lääkinnällistä kuntoutusta. Pääkaupunkiseudulla sitä on tarjolla kohtuullisesti ja kuntoutukseen ohjaudutaan valtaosin tarpeen mukaan. Suurin osa potilaista sai moniammatillista kuntoutusta. Kuntoutusjaksojen aloitusajankohta ja pituus sekä käyntikertojen määrä vaihtelivat eri kuntoutusmuodoissa.