Kroonisen haimatulehduksen diagnostiikka ja lääkehoito

Tärkein tieto Kroonisen haimatulehduksen tavallisin syy (60-70 %) on pitkäaikainen alkoholin käyttö. Haiman vajaatoiminta ilmaantuu taudin myöhäisemmässä vaiheessa alkoholin käytön jatkuttua 10-15 vuotta. Vatsakipu, pahoinvointi, painonlasku ja rasvaripuli ovat haiman eksokriinisen vajaatoiminnan yleisimmät oireet. Kun avohoidossa epäillään anamneesin perusteella, että potilaalla on krooninen haimatulehdus, ovat ulosteen alentunut elastaasi-1:n aktiivisuustaso ja kaikututkimuksessa tai tietokonetomografiatutkimuksessa todetut haimamuutokset diagnostiikan kulmakivi. Haiman eksokriinisen vajaatoiminnan hoito entsyymikorvaushoidolla on kehittynyt huomattavasti viime vuosikymmenten aikana, kun kroonisen haimatulehduksen patofysiologiasta on saatu lisää tietoa. Tavallisimmin tarvitaan 25 000-40 000 IU lipaasia pääaterioiden yhteydessä. Säännölliset ateriat ovat ravitsemushoidon perusta, ja näiden täytyy sisältää riittävä määrä energiaa hiilihydraattina, proteiinina ja rasvana.

Markku Peräaho, Isto Nordback

Aivohalvauksen akuuttihoito Suomessa - resurssit ja hoitokäytännöt

Lähtökohdat Aivoverenkiertohäiriöiden ensi- ja akuuttihoidon organisaatio, sisältö, saatavuus ja tulokset vaihtelevat maamme eri osien välillä huomattavasti. Aineisto ja menetelmät Aivohalvaus- ja dysfasialiiton valtakunnallisen tutkimuksen tiedot kerättiin lokakuun 2003 ja toukokuun 2004 välisenä aikana kaikista niistä AVH:n akuuttihoitoa ennestään omatoimisille potilaille tuottavista sairaaloista, joissa hoidettiin Stakesin tilastojen mukaan yli 20 aivohalvauspotilasta vuonna 2002. Hoidon tulosten osalta selvitys perustui Stakesin hoitoilmoitusrekisterin tietoihin. Tulokset Suomalaisista vain joka toinen oli asuinpaikkansa perusteella ympärivuorokautisen aivoinfarktin liuotushoitovalmiuden piirissä ja aivohalvausyksikköhoitovalmiuden piirissä oli joka kolmas suomalainen. Päätelmät On viipymättä ratkaistava miten Suomessa organisoidaan tehokas aivohalvauksen akuuttihoito kaikille kansalaisille kotikunnasta riippumatta.

Susanna Roine, Miika Linna, Reijo Marttila, Keijo Koivisto, LT, Ylilääkäri, Seinäjoen Keskussairaala, Martti Solismaa, Anne Puumalainen, Marika Railila, Tiina Viljanen, Risto O. Roine

Suomessa käytössä olevia fyysisen toimintakyvyn arviointimenetelmiä ja WHO:n uusi toimintakykyluokitus ICF

Lähtökohdat Terveydenhuollossa potilaan toiminta- ja työkyvyn taso ja niitä rajoittavat tekijät on pystyttävä arvioimaan luotettavasti. WHO:n uusi toimintakykyluokitus ICF on kehitetty määrittelemään monipuolisesti terveydentilaan liittyvän toimintakyvyn aihealueita, joita voidaan käyttää viitekehyksenä henkilön toimintakyvyn arvioimisessa. Tämän selvityksen tavoitteena oli kartoittaa Suomessa pääasiassa kuntoutuksen alueella käytettäviä fyysisen toiminta- ja työkyvyn arviointimenetelmiä sekä selvittää, miten ne sijoittuvat ICF-luokituksen osa-alueille. Menetelmät Kysely toteutettiin keväällä 2002 lähettämällä yhteensä 160 kyselylomaketta sairaaloiden fysiatria-, kuntoutus- ja toimintaterapiayksikköihin ja muihin alalla toimiviin laitoksiin. Tulokset Selvityksen mukaan Suomessa oli käytössä huomattava määrä erilaisia fyysisen toimintakyvyn arviointimenetelmiä. Päätelmät Arviointimenetelmien standardoinnin ja siihen liittyvän menetelmäkehittelyn tarve on ilmeinen. ICF-luokitus tarjoaa moniammatillisen viitekehyksen ja käsitteistön, jonka avulla myös arviointimenetelmiä on mahdollista kehittää jäntevästi.

Jaana Paltamaa, Sirkka-Liisa Karppi, Juhani Smolander, Petteri Koho, Mariitta Vaara, Heikki Hurri

Lääkäreiden ja potilaiden arviot hoidon laadusta - samanlaisuutta ja erilaisuutta?

Lähtökohdat Lääkärit ja potilaat ovat arvioineet hoidon laadun toteutumista hyvin harvoin samassa tutkimuksessa samalla mittarilla. Tässä tutkimuksessa lääkärit ja potilaat arvioivat hoidon laadun toteutumista ja sitä edistäviä ja estäviä tekijöitä suomalaisessa erikoissairaanhoidossa. Menetelmät Kyselylomaketutkimus toteutettiin vuosina 2000 ja 2001. Kyselyyn vastasi 1 539 potilasta ja 128 lääkäriä. Tulokset Lääkärit arvioivat yksityisyyteen ja arvostukseen liittyvien asioiden toteutumisen hyväksi, kun taas potilaat kokivat näiden asioiden ja mahdollisuutensa osallistua hoidon suunnitteluun ja tiedon saannin heikoiksi. Potilaat arvioivat henkilöstön ammattitaidon yhdeksi laadun takeeksi. Kiire ja riittämätön henkilökuntamäärä estivät hoidon laadun toteutumista. Päätelmät Potilaiden ja lääkäreiden arvioinnit hoidon laadun toteutumisesta ja sitä edistävistä ja estävistä tekijöistä olivat osittain samansuuntaisia, mutta myös erilaisia. Potilaskeskeinen hoito edellyttää ammattilaisten ja potilaiden arviointien samankaltaisuuden ja erityisesti erilaisuuden huomioon ottamista.

Tarja Kvist, Viljo Rissanen, Katri Vehviläinen-Julkunen

Yksin ja ulkopuolella

- Kipu ja säikähdys kulkevat yksinään ja ulkopuolisina terveyskeskuksen tyhjillä käytävillä. Ilman niitä olisi terveysalan ammattilaisen työ paljon helpompaa, summaa Päivi Takala Gould omat kokemuksensa saamansa hoidon laadusta.

Päivi Takala Gould

Kortisoni-injektioon liittyvän infektion korvaaminen

Potilasvakuutuksesta korvataan hoidon yhteydessä alkaneen infektion aiheuttama henkilövahinko, jollei potilaan ole siedettävä vahinkoa. Vahingon siedettävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon infektion ennakoitavuus, aiheutuneen vahingon vakavuus, käsiteltävänä olevan sairauden tai vamman laatu ja vaikeusaste sekä potilaan muu terveydentila.

Juhani Kaivola, Lasse Lehtonen

Diabeettisen retinopatian seulonta valokuvausmenetelmin

Diabetespotilaista 35-65 %:lla on jonkinasteisia retinopatiamuutoksia. Säännöllinen silmänpohjien seuranta herkällä menetelmällä on tärkeää, jotta hoitoa vaativat, usein oireettomat muutokset tulevat todetuksi riittävän varhain ja näkövamman riskiä voidaan vähentää laserhoidolla. Silmänpohjan valokuvaus yhdestä tai kahdesta 45º:n kentästä väridia- tai polaroidfilmille on tähän asti ollut tavallisin seulontamenetelmä. Valokuvakenttien, eritoten makulakentän, määrittely on suosituksissa vaihdellut. 60º:n valokuvaus kattaa laajemman valokuvausalueen ja voi pienemmästä suurennuksesta huolimatta parantaa diabeettisen retinopatian (DRP) muutosten toteamismahdollisuutta. Mikäli valokuvauksessa lisäksi käytetään punavapaata valoa eli vihersuodatinta, verisuonten ja muiden punaisten, hemoglobiinia sisältävien rakenteiden kontrasti paranee.

Gunvor von Wendt

Vatsa-aortan stenttiproteesihoidon tulokset eivät ole vastanneet odotuksia

Vatsa-aortan aneurysmaa on 1950-luvulta lähtien hoidettu avoleikkauksella, jossa aneurysmakohta korvataan dakron-kankaasta tehdyllä putkiproteesilla. Stenttiproteesihoito kehitettiin, jotta leikkausriskiä voitaisiin vähentää. Tässä hoitomuodossa aneurysman sisälle ujutetaan proteesiputki nivusvaltimon kautta. Anatomisten rajoitusten vuoksi hoito soveltuu kuitenkin vain 20-40 %:lle potilaista.

Pekka-Sakari Aho

Glaukooman leikkaushoidon pitkäaikaistulokset

Tavallisimman glaukoomamuodon, avokulmaglaukooman, yleisin leikkausmuoto on trabekulektomia. Tässä tutkimuksessa selvitettiin trabekulektomian pitkäaikaistuloksia primaarin avokulmaglaukooman ja eksfoliaatioglaukooman hoidossa. Eksfoliaatioglaukooma reagoi huonommin lääkehoitoon, ja siksi tässä aineistossa oli kansainvälisesti poikkeuksellisen paljon eksfoliaatioglaukoomapotilaita (60 %).

Pia Ehrnrooth

Titsanidiinilla merkittäviä yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa

Titsanidiini (Sirdalud, Novartis) on lihasrelaksantti, jota käytetään yleisesti mm. lihasperäisten kiputilojen hoitoon. Titsanidiinin haittavaikutukset (verenpaineen lasku, väsymys, huimaus, suun kuivuminen ym.) ovat suhteellisen yleisiä. Vaikka titsanidiini on ollut kliinisessä käytössä jo noin 20 vuoden ajan, sen aineenvaihduntaan osallistuvia entsyymejä ei ole aikaisemmin tutkittu.

Marika Granfors

Uusia merkkiaineita pään ja kaulan alueen syöpien ennusteen arvioimiseen

Suomessa todetaan vuosittain yli 600 uutta pään ja kaulan alueen syöpätapausta. Tämä pahanlaatuisten kasvainten ryhmä sisältää joukon hyvin moninaisesti käyttäytyviä syöpätyyppejä, eivätkä perinteiset ennustetekijät, kuten kasvaimen levinneisyys toteamishetkellä, ole riittävän tarkkoja ennustamaan taudinkulkua. Väitöstutkimuksessa etsittiin uusia biologisia ennustetekijöitä.

Henni Ruokolainen

Ihotautilääke pimekrolimuusiin varoitus syöpäriskistä

Yhdysvaltojen lääkevalvontaviranomainen (FDA) on lisännyt pimekrolimuusiin (Elidel, Novartis) laatikoidun varoituksen mahdollisesta syöpäriskistä. FDA myös korostaa lääkkeen olevan vasta toissijainen ekseeman hoidossa, ja se on vasta-aiheinen alle 2 vuoden ikäisille. Tällä palstalla on aikaisemmin kerrottu lääkkeeseen kohdistetuista varotoimenpiteistä ja mm. Euroopan lääkelautakunnan käynnistämistä lisäselvityksistä (SLL 2005;60:1429 ja 2076). Lääkkeen valmistajan edustaja totesi tuolloin mm., ettei evidenssiä lisääntyneestä syöpäriskistä ole todettu ja kliinisissä tutkimuksissa vertailuryhmässä (lumelääke/perinteinen hoito) syöpätapausten esiintyvyys oli noin kymmenen kertaa suurempi kuin pimekrolimuusilla hoidetussa ryhmässä (SLL 2005;60:1708). FDA toteaa, että ihosyöpätapauksia ja lymfoomia on raportoitu, joskin harvoin, eikä sitovaa syy-yhteyttä lääkkeeseen ole osoitettu. FDA:n mukaan lääkkeen pitkäaikaiskäytön turvallisuudesta ei ole näyttöä, ja tutkimukset tästä vievät vuosia. Kysymyksessä on varotoimenpide, josta apteekki tiedottaa potilaille.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Talidomiditutkimus keskeytettiin: tulokset myönteisiä

Riippumaton seurantakomitea keskeytti talidomidia (Thalomid, Celgene) multippelimyelooman hoidossa selvitelleen tutkimuksen. Yhteensä 270 potilaan tutkimuksessa verrattiin deksametasonia yksin käytettynä talidomidin ja deksametasonin yhdistelmähoitoon. Yhdistelmähoito hidasti taudin etenemistä noin puolet paremmin kuin deksametasonihoito yksin, ja kaikki potilaat on nyt siirretty saamaan yhdistelmähoitoa. Talidomidia on jo käytetty multippelimyelooman hoitoon erityistapauksissa. Nyt arvellaan, että tauti lisätään lääkkeen virallisesti hyväksyttyihin käyttöaiheisiin.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

HIV-lääketutkimus keskeytettiin: tulokset kielteisiä

Yhteensä 33 maassa ja 318 tutkimuspaikassa neljä vuotta sitten käynnistynyt HIV-lääketutkimus (SMART) on jouduttu keskeyttämään. Lähes 5 500 HIV-potilasta käsittäneessä tutkimuksessa selvitettiin, estäisikö jaksottainen immuunimekanismin laskukausiin kohdistettu lääkehoito taudin etenemistä. Näin voitaisiin vähentää lääkehoidon hankalia haittavaikutuksia, ja säästöjä syntyisi myös kustannuksissa. Jaksottaista hoitoa saaneiden sairaus kuitenkin vaikeutui jopa kaksi kertaa enemmän kuin jatkuvassa päivittäisessä lääkehoidossa olleiden. Tutkimuksesta riippumaton seurantakomitea teki tuloksista välianalyysin ja päätyi kehottamaan tutkimuksen keskeyttämistä.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

WHO jyrähti malarialääkkeestä

WHO:n pääjohtaja Lee Jong-Wook vaatii artemisiniini-malarialääkettä valmistavia lääketehtaita lopettamaan välittömästi sen markkinoinnin yksittäishoitona. Lääke tulisi jatkossa aina yhdistää muihin malarialääkehoitoihin. Aasiassa on nähty merkkejä artemisiniinille resistenssin malarian kehittymisestä. Lääke on muutaman vuoden ollut keskeinen apu silloin, kun muut lääkkeet eivät ole tehonneet malariaan. Yhdistelmähoidoissa resistenssin kehittymisen uskotaan olevan vähäisempi. Sanofi-Aventis, Mepha ja monet geneeriset artemisiniinin valmistajat kyselevät hämmentyneinä, pitäisikö lääkkeen valmistus lopettaa, mitä tehdään kasapäin varastoissa oleville lääketableteille ja olisiko asiasta pitänyt neuvotella ennakolta.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Matala ASA-annos hyödyksi naisille ja miehille

Tällä palstalla on kerrottu (SLL 2005;60:1429), ettei matala ASA-annos vähennä naisten riskiä sairastua sepelvaltimotautiin (Women´s Health Study). Nyt analysoiduissa kuudessa kontrolloidussa pitkäaikaistutkimuksessa oli mukana yli 95 000 potilasta, joista noin puolet oli naisia. Päivittäinen ASA vähensi naisilla haitallisia kardiovaskulaarisia tapahtumia 12 % ja aivohalvauksia 17 %, mutta ei sairastumista sydäninfarktiin tai kuolleisuutta kardiovaskulaarisiin sairauksiin. Miehillä ASA vähensi merkitsevästi (14 %) haitallisia kardiovaskulaarisia tapahtumia, 32 % sydäninfarkteja, mutta ei aivohalvauksia tai kuolleisuutta kardiovaskulaarisiin sairauksiin. Runsaan kuuden vuoden kestoiseen ASA-hoitoon arvioitiin komplikaatioina liittyvän 2-3 vuototapausta tuhatta hoidettua kohti.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Rosiglitatsoni turvottaa sylkirauhasia?

Kanadan lääkevalvontaviranomainen tiedottaa epäilystä, että insuliiniherkistäjä rosiglitatsoni (Avandia, GlaxoSmithKline) näyttäisi suurentavan sylkirauhasia. Tiedossa on viisi tapausta, joista neljällä molemmat poskisylkirauhaset turposivat. Yhdellä potilaalla leuanalusrauhanen suureni jopa viisinkertaiseksi. Oireet ilmenivät 6-11 kuukautta jatkuneen rosiglitatsonihoidon jälkeen. Kun hoito lopetettiin, rauhasten koko normalisoitui kahdella potilaalla 1-16 viikon kuluessa. Potilaista naisia oli neljä ja heidän ikänsä vaihtelivat 53:n ja 72 vuoden välillä. Diabeteksen tiedetään suurentavan sylkirauhasia. Ilmiö saattaisi liittyä jotenkin sylkirauhasten erittämään amylaasiin, joka osallistuu hiilihydraattien metaboliaan.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Persoonallisuuden piirteiden yhteys masennuksesta kuntoutumiseen

Tutkimuksessa selvitettiin vakavaa masennustilaa sairastavien potilaiden viiden keskeisen persoonallisuuden piirteen yhteyksiä sairaudesta toipumiseen ja työkyvyn palautumiseen vuoden kuluttua alkututkimuksesta tehdyssä seurannassa.

Raimo Raitasalo, Jouko K. Salminen, Simo Saarijärvi, Tuula Toikka

Akuutin traumaattisen veripolven tutkiminen ja hoito

Tärkein tieto Vääntymis- tai ruhjevammat voivat aiheuttaa voimakasta turvotusta polviniveleen. Tällöin on todennäköisesti kyseessä ns. traumaattinen veripolvi. Vammaa seuraava veripolvi on lähes aina merkki vakavasta polvensisäisestä vauriosta. Yleisin traumaattisen veripolven löydös on eturistisiteen (ACL) repeämä. Muita yleisiä löydöksiä ovat polvilumpion sijoiltaanmeno, polven sisäsivun nivelsiteen (MCL) repeämä, polven nivelkierukan repeämä tai irtoaminen sekä nivelpinnalle ulottuvat murtumat. Potilas tulee aina lähettää ortopedin hoitoon kiireellisesti, varsinkin jos epäillään murtumaa, hermo- ja verisuonivammaa tai jännerepeämää. Rutiinimainen polven artroskopia ei ole perusteltua akuutin traumaattisen veripolven hoidossa.

Janne Sarimo, Jussi Rantanen, Sakari Orava

Kun silmissä vilisee - äkillisen näköhäiriön selvittäminen

Tärkein tieto Äkillisen näköhäiriöpotilaan diagnoosia voidaan hyvin selvittää yleislääkärin vastaanotolla. Anamneesilla selvitetään, onko kysymyksessä silmien yhteisnäön häiriö, liikehäiriö, yhden silmän sairaus, näkökenttäpuutos tai lasiaissamentuma vai molempien silmien näkökenttäpuutos. Statukseen kuuluvat kaukonäön ja näkökentän tutkiminen, mustuaisreaktioiden, punaheijasteen ja keskeisen silmänpohjan tutkiminen suoralla oftalmoskoopilla, silmien liikkeiden inspektointi ja karsastuksen tutkiminen peittokokeilla. Potilaat, joilla on näöntarkkuuteen tai näkökenttään vaikuttava äkillinen häiriö, tarvitsevat yleensä jatkotutkimuksia. Sen sijaan lasiaisirtauma- ja migreeniaurapotilaiden näköhäiriöt ovat yleensä vaarattomia.

Terho Latvala