Haimasyövän ennustetekijät

Haiman duktaalinen syöpä on kolmanneksi yleisin maha-suolikanavan pahanlaatuisista kasvaimista paksusuolisyövän ja mahasyövän jälkeen. Vuonna 2003 haimasyöpään sairastui Suomessa 844 potilasta. Haimasyövän riskitekijöitä ovat tupakointi ja krooninen haimatulehdus. Haimasyöpä on tunnettu huonon ennusteen vuoksi: lähes kaikki potilaat kuolevat viiden vuoden kuluessa. Haimasyövän ensi oireet ovat vähäiset ja tauti etenee nopeasti, joten oireiden ilmaantuessa syöpä on usein jo levinnyt eikä parantavaa hoitoa voida antaa. Haimasyövän tyyppileikkaus on pankreatikoduodenektomia, jossa poistetaan haiman pää ja pohjukaissuoli. Leikkaushoitoon voidaan yhdistää solunsalpaajahoito. Valitettavasti taudilla on tapana uusia, joskin hoitotulokset ovat viime vuosina selvästi parantuneet.

Anne Juuti

Uutta tietoa insuliiniresistenssin kehittymisestä

Kolesterolin tehtävänä on toimia solukalvojen rakennekomponenttina. Kolesterolin määrä kalvoissa säätelee monia niiden ominaisuuksia, kuten jäykkyyttä ja läpäisevyyttä. Viime vuosina on todettu, että kolesteroli ja eräät muut solukalvon lipidit voivat keskenään muodostaa muuta kalvoa järjestäytyneempiä alueita. Näitä alueita kutsutaan lipidilautoiksi, ja niiden on ehdotettu osallistuvan moniin solun toimintoihin, kuten solusignalointiin. Solun ulkokalvolla sijaitseva insuliinireseptori (IR) on tärkeä signalointimolekyyli, johon sitoutumalla insuliini välittää vaikutuksensa kohdesoluihinsa. Lipidilauttojen on ehdotettu osallistuvan IR:n ja sen signalointisysteemin toimintaan, mutta tutkimus on tähän mennessä keskittynyt rasvasoluihin. Tässä väitöskirjatyössä tutkittiin lipidilauttojen ja solukalvon kolesterolin merkitystä IR:n toiminnalle maksasoluissa. Maksa on tärkeä insuliinin kohdekudos, jolla on keskeinen rooli sekä sokeri- että rasva-aineenvaihdunnan säätelyssä.

Saara Vainio

Ihotautilääkärin potilaalla voi olla suuri osteoporoosiriski

Systeemisiä glukokortikoideja määräävät potilailleen eniten reumalääkärit, keuhkolääkärit ja ihotautilääkärit. 30-50 % potilaista, joita on hoidettu pitkään peroraalisella glukokortikoidilla, saa ennemmin tai myöhemmin osteoporoottisen murtuman. Osteoporoosiriski suurenee jo 3 kuukauden hoidon jälkeen, ja osteoporoosi on todettavissa jo ennen mustelmaherkkyyttä ja ihon ohenemista. Tuoreen katsauksen kirjoittajat suosittelevat, että kaikki potilaat, joille aloitetaan todennäköisesti yli kolme kuukautta kestävä peroraalinen kortikosteroidihoito, arvioidaan heti osteoporoosiriskin suhteen ja riskiä ryhdytään ehkäisemään. Keinoja ovat kalsiumin ja D-vitamiinin yhdistelmävalmisteen aloittaminen, liikuntaharrastuksen suositteleminen, kahvin, alkoholin ja tupakoinnin rajoittaminen, kaatumisriskin arviointi ja kortikosteroidiannoksen pienentäminen niin pian kuin mahdollista. Bisfosfonaattilääkitys tulisi aloittaa, jos potilas on yli 65-vuotias mies tai postmenopausaalinen nainen. Samoin jos potilaalle on jo aikaisemmin tullut luunmurtuma pienestä rasituksesta tai jos prednisoniannos on yli 20 mg, bisfosfonaattilääkitys olisi myös heti aiheellinen.

Sirkku Peltonen

Onko lääkeverkkoputkissa eroja?

Pisimpään käytössä olleita lääkeverkkoputkia verrattiin REALITY- monikeskustutkimuksessa. Tutkimukseen satunnaistettiin yli 1 350 potilasta, joilta hoidettiin pallolaajennuksella lähes 2 000 ahtaumaa. Ahtaumat sijaitsivat pääosin pienikaliiberisissa sepelvaltimoissa, joissa uudelleen ahtautumisen vaara on tavallista suurempi. Lähes kolmanneksella potilaista oli diabetes ja neljännes potilaista hoidettiin sepelvaltimokohtauksen takia.

Juhani Airaksinen

Anemia heikentää keuhkoahtaumataudin ennustetta

Krooniseen sairauteen liittyvä anemia on tunnettu juttu, mutta keuhkoahtaumataudin yhteydessä vähemmän ajateltu asia. Yleensähän COPD:hen liittyy polysytemiaa. Keski- ja Etelä-Euroopassa tehdyn selvityksen mukaan anemiaa voi kuitenkin esiintyä COPD-potilaista 10-15 %:lla. Happihoitoa saaneiden 2 524 potilaan joukossa anemia heikensi ennustetta ja oli yhteydessä sairaalahoidon tarpeen lisääntymiseen. Erityisesti ongelmia saattoi tulla silloin, jos jokin yllättävä syy aiheutti vuotoa (esim. suolesta). Toisaalta hemoglobiinin nostokaan ei aina ollut hyväksi, koska siihen saattoi liittyä minuuttiventilaation pienentymistä ja hengitystyön lisääntymistä. Tietämys asiasta on vielä paloittaista ja laajempia selvityksiä tarvitaan.

Hannu Puolijoki

Pieni hippokampus ja amygdala ennakoivat dementiaa

Alzheimerin taudissa ja lievissäkin kognitiivisten toimintojen heikkenemistiloissa on todettu merkittävää hippokampuksen ja amygdalan atrofiaa, mutta onko se havaittavissa jo ennen kuin kognitiivisia häiriöitä todetaan? Hollantilaisessa tutkimuksessa seurattiin keskimäärin kuuden vuoden ajan 511 tervettä, 60 vuotta täyttänyttä vapaaehtoista, joilta seurannan alussa oli magneettikuvauksella määritetty hippokampuksen ja amygdalan koko. Tutkittavista 26 sairastui Alzheimerin tautiin, ja näillä henkilöillä hippokampus ja amygdala olivat lähtötilanteessa olleet merkitsevästi pienemmät kuin muilla, riippumatta siitä, olivatko tutkittavat valittaneet muistihäiriöitä. Todennäköisesti hippokampuksen ja amygdalan atrofia ennakoi dementiaa, ja kiintoisa kysymys on, voitaisiinko tällä perusteella jo ryhtyä dementiaa ehkäisevään hoitoon.

Raimo K.R. Salokangas

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030