Korkeila: Epämääräiset oireyhtymät tarttuvat

Tieteellisesti todistamattomat oireyhtymät syntyvät usein psykologisista ilmiöistä, jotka tarttuvat ihmisestä toiseen, sanoo psykiatrian professori Jyrki Korkeila.

– Jos mielellä on hyvä tarina tai tulkintamalli aistimuksilleen, se saattaa joutua satunnaisuuden puijaamaksi. Mutta kun tarina on hyvä, se alkaa tarttua muihin, Korkeila kirjoittaa uusimmassa Yleislääkäri-lehdessä.

Korkeila selittää ilmiötä ns. vahvistamisansalla.

– Jos 15 tavallista epätäsmällistä oiretta väsymyksestä silmien kirvelyyn ja pahoinvointiin, jotka voivat liittyä useisiin sairauksiin tai olla satunnaisia, määritellään täsmälliseksi oireyhtymäksi ilman tieteellistä näyttöä, ihmismielen taipumus merkitysten löytämiseen alkaa rakentaa vahvistamisansaa, hän kirjoittaa.

Vahvistamisansassa mieli kiinnittää huomiota ennakkokäsityksiään vahvistaviin asioihin. Aivojen luomiin malleihin sopimattomat havainnot jäävät huomiotta.

Harkinta on Korkeilan mukaan nopealla automaattiohjauksella, jotta perusoletukset eivät altistuisi hitaan rationaalisen ajattelun luomalle uhalle.

Lisäksi Korkeilan mukaan kaikissa sosiaalisissa ryhmissä, kuten oireista kärsivien keskuudessa, vallitsee omanalaisensa "terve järki". Käsitys hylätään tai omaksutaan sillä perusteella, sopiiko se yhteen ryhmän perusoletusten kanssa.

Esimerkiksi sähköallergiaa ei Korkeilan mukaan ole toistaiseksi olemassa olevan tiedon valossa olemassa, mutta oireilevalle sairausmalli tarjoaa käyttökelpoisen selityksen kokemusten organisoinnille.

Kuva: Vesa-Matti Väärä