Kriisiryhmien päivystys onnistuu harvoin yhden kunnan voimin

Traumaattisen tapahtuman jälkeen tarvittavaa kriisiapua on saatavilla virka-ajan ulkopuolella vain vajaassa puolessa kunnista.

- Jos ei ole mahdollista, että kriisiryhmät toimivat virka-ajan ulkopuolella yksittäisissä kunnissa, pitää kehittää useiden kuntien seudullista yhteistyötä. Työnjako täytyy sopia vuonna 2007 pakolliseksi tulevan sosiaalipäivystyksen kanssa, kertoi tutkija

Tuula Hynninen

Hän huomautti, että pitäisi myös pohtia, tehdäänkö kriisityötä tällä hetkellä liian pienissä ryhmissä.

Kriisiavun jälkeinen seuranta, valmius suuronnettomuustilanteita varten ja henkilöstön työolosuhteet kaipaavat niin ikään kehittämistä. Viidesosassa kuntia ei ollut valmiutta suuronnettomuustilanteisiin vuonna 2002. Uusintakyselyssä vuonna 2005 ilmeni, että monilta kunnilta puuttuu edelleen toimintasuunnitelma katastrofien varalle.

- Kriisityö sisältyi valmiussuunnitelmiin kaikissa Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirin kunnissa jo vuonna 2002. Päijät-Hämeen ja Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirien alueella puolestaan oli tuolloin useita kuntia, joissa kriisityötä ei ollut järjestetty.

Hynnisen mukaan kriisityön koulutusta ja työnohjausmahdollisuuksia pitää kehittää jatkuvasti. Suuronnettomuustilanteita varten täytyisi luoda psykososiaalisen tuen ja palvelujen toimintaohjelma, jossa työnjako määritellään ministeriöistä alue- ja kuntatasolle saakka.

Lääkärit olivat useammin kriisiryhmien vetäjinä vuonna 2005 kuin 2002, kun taas psykologien ja sosiaalityöntekijöiden osuus oli vähentynyt.

Kriisityön arvioitiin toimivan hyvin tai erittäin hyvin yli puolessa kunnista. Erityisesti asiakkailta saatu palaute työstä oli hyvin myönteistä. Myös arviot kriisityön tuloksellisuudesta olivat positiivisia.

- Jotkut vuoden 2005 kyselyn tulokset olivat yllättäviä. Vuonna 2002 vain vajaa puolet kunnista arvioi, että kriisityön määrälliset resurssit ovat riittävät. Uusintakyselyssä ilmeni, että yli 80 prosenttia piti resursseja sopivina, Hynninen totesi.