Kylmä sää kasvattaa sydänperäisen äkkikuoleman riskiä
Riski on erityisen suuri henkilöillä, jotka sairastavat tietämättään sepelvaltimotautia, selviää väitöstutkimuksesta.
Lääketieteen lisensiaatti Niilo Rytin väitöstutkimuksessa osoitetaan, että tietämättään sepelvaltimotautia sairastavien henkilöiden äkkikuoleman riski kylmän sään aikaan on suurempi kuin niiden, joiden sepelvaltimotauti on todettu ajoissa. Väitöstutkimuksessa osoitetaan myös, että aspiriini, beeta-salpaajat ja nitrot suojaavat sydänlihaksen hapenpuutteeseen liittyvältä äkkikuolemalta kylmän sään aikana.
Kylmäjaksoilla tiedetään olevan yhteys erilaisiin terveyshaittoihin, mutta niiden vaikutusta sydänperäisen äkkikuoleman riskiin ei ole aiemmin tutkittu. Myöskään lääkityksen vaikutusta kylmän sään aiheuttamiin terveyshaittoihin ei ole tutkittu.
Väitöstutkimuksen ensimmäisessä osassa arvioitiin kylmäjaksojen ja terveyshaittojen yhteyksiä maailmanlaajuisesti. Kokonaiskuolleisuuden lisäksi tarkasteltiin sydän- ja verisuonisairauksien ja hengityssairauksien aiheuttamaa kuolleisuutta. Toisessa osassa tutkittiin kylmän ja sydänperäisen äkkikuoleman välisiä yhteyksiä Pohjois-Suomessa, jossa on maailman suurin äkkikuolema-aineisto. Tutkimus kattoi kaikki entisen Oulun läänin alueella sydänperäiseen äkkikuolemaan menehtyneet vuosina 1998–2011.
– Suomalaisen käytännön mukaan äkillisistä ja epäselvistä kuolintapauksista suoritetaan oikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen. Käytössämme oleva rekisteri on sekä laajuudessaan että luotettavuudessaan maailman huippuluokkaa, Ryti kertoo tiedotteessa.
Uudenlainen tilastollinen menetelmä
Tutkimuksessa tehtiin oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus yhteensä 3614 vainajalle, joista 2878 oli miehiä ja 736 naisia. Sepelvaltimotautiin liittyvään äkkikuolemaan menehtyneistä 2572 vainajasta kolmasosa oli saanut sepelvaltimodiagnoosin elinaikanaan, lopuilla tauti todettiin ruumiinavauksen yhteydessä.
Uudenlaisen tilastollisen menetelmän avulla äkkikuolleiden potilaiden kotiosoitteiden koordinaatteihin mallinnettiin 51 vuoden sää. Tutkijat arvioivat tilastollisesti millainen sää oli edeltänyt kuolemaa, ja miten sää poikkesi tavanomaisesta. Aiemmin suuri osa kylmän terveyshaittojen tutkimuksista on tehty potilasaineistolla, jolla vastaavanlaiseen yksilötason päättelyyn ei päästä.
– Käytössämme oli terveystietojen ja säätietojen lisäksi henkilökohtainen kylmän sään määritelmä, joka on ihan uutta, Ryti havainnollistaa.
Rytin mukaan Suomen rekistereitä tulisikin pyrkiä jatkossa hyödyntämään laajemmin.
– Yksilötason analyyseilla voidaan vastata kysymyksiin, joihin vanhemmilla menetelmillä ei saada vastausta.
Tutkijat huomasivat, että kausikohtaisesti määritettyjen kylmäjaksojen ja sydänperäisen äkkikuoleman riskin välinen yhteys oli vahvin syksyllä ja vahva talvella, mutta olematon kesällä ja keväällä. Sydänperäisen äkkikuolemariskin ennustaminen yksittäisen potilaan kohdalla on silti haastavaa, vaikka riskitekijöitä tunnetaan useita. Väitöstutkimuksessa pohditaankin, voisiko kylmältä säältä suojautuminen estää osan äkkikuolemista.
– Toisaalta ei ole aukotonta näyttöä siitä, että vaarallisimmat altisteet kylmän sään aikana tapahtuvat ulkona. Sään muutokset vaikuttavat eri tavoin myös sisäilman lämpötilaan ja laatuun, ja erilaisia haitallisia altistuksia voi syntyä myös sisätiloissa, Ryti selventää.
Lisätutkimusta vaaditaan, jotta haitallisimmat paikat kylmän sään aikana saadaan selvitettyä. Tiedon avulla sydänpotilaille voitaisiin antaa aiempaa täsmällisempää ohjausta ja neuvontaa.
Lääkäri Niilo Ryti työskentelee tutkijana Oulun yliopiston Ympäristöterveyden ja keuhkosairauksien tutkimuskeskuksessa. Hänen väitöstutkimus tarkastetaan Oulun yliopistossa tänään.
Kuva: Fotolia
