Lääkärit itsenäistä Suomea rakentamassa
Lääkärilehden historiasarjassa julkaistaan 100 juttua suomalaisen lääkärikunnan historiasta Suomen itsenäisyyden ajalta.
– Nostamme esiin lääketieteen edistysaskelia, terveyspolitiikan virstanpylväitä ja lääkärintyön muutosta kuvaavia tapahtumia, summaa historioitsija Oona Ilmolahti, yksi juttusarjan kirjoittajista.
Toistoa ja harppauksia
Monet ilmiöt toistuvat sadan vuoden aikana kerta toisensa jälkeen. Edelliset lääkäripolvet ovat aina olleet sitä mieltä, että heitä nuoremmat ovat vähemmän sitoutuneita lääkärin työhön kuin he ovat olleet. Myös esimerkiksi keskustelua siitä, onko lääkäreitä liikaa vai liian vähän, on käyty kerta toisensa jälkeen.
“Me lääkärit vaivumme yhä syvemmälle määräysten, kaavakkeiden, kuittien, todistusten ja lausuntojen suohon, mistä tuskin koskaan on ylöspääsyä." Lainaus on Lääkäriliiton historiateoksesta. Alun perin näin kirjoitettiin Lääkärilehdessä vuonna 1964. Lainauksesta päätellen myöskään liiallinen byrokratia lomakkeineen ja todistusten kirjoittamisineen ei ole uusia kiusoja lääkärin työssä.
– Historioitsijan näkökulmasta yhteiskunnallinen keskustelu on usein toistoa aiemmilta vuosikymmeniltä, Ilmolahti nauraa.
Toki lääketiede on myös ottanut valtavia harppauksia eteenpäin. Edelliseen sataan vuoteen mahtuvat esimerkiksi penisilliinin käyttöönotto, elinsiirrot ja koeputkihedelmöitykset.
Jutut kootaan kirjaseksi
– Juttusarjalla haluamme nostaa esiin lääkärikunnan roolia itsenäisen Suomen ja sen hyvinvoinnin rakentajana, sanoo päätoimittaja Pekka Nykänen.
Jutut on tarkoitus koota myöhemmin erilliseksi julkaisuksi.
Sarjan takana ovat samat historioitsijat, jotka kirjoittivat Lääkäriliiton satavuotishistorian Vapaus, terveys, toveruus – Lääkärit Suomessa 1910–2010. Ilmolahden lisäksi ryhmään kuuluvat Samu Nyström, joka oli historiateoksen päätoimittaja sekä Sari Aalto ja Ilkka Levä.
Lue myös Lääkärin Suomi 100/1. 1917: Max Oker-Blom ja Suomen Yleinen Lääkäriliitto ja Lääkärin Suomi 100/2. Yleiset kokoukset lujittivat kollegiaalisuutta .
