Lasse Lehtonen: Lääkepatentin raukeaminen pitäisi sitoa lääkkeen tuottoon
On keskustelun paikka, mikä on kohtuullista, Lehtonen sanoo.
Lääkkeen hinnoittelua ja patenttijärjestelmää pitäisi muuttaa. Tätä mieltä on Husin hallintoylilääkäri Lasse Lehtonen. Hän nosti asian esille blogissaan.
Lehtosen mielestä patentin loppumisen voisi sitoa tuottoon. Kun lääkkeestä on saatu esimerkiksi kymmenen kertaa kehityskulujen verran voittoa, patentin voimassaolon pitäisi voida päättyä.
Tuotto voi hänen mukaansa joidenkin lääkkeiden kohdalla olla jo ensimmäisenä vuonna jopa sata kertaa kehityspanoksen verran.
Lasse Lehtonen otti aiheen esille SMA-lihassairauden hoitoon kehitetystä nusinerseenistä nousseeseen keskusteluun liittyen. Lääkeyritys Biogenin lääkkeen listahinta on noin 500 000 euroa ensimmäisenä hoitovuonna, sen jälkeen 250 000 euroa. Kyseessä on hinta potilasta kohti.
Biogen myi nusinerseeniä viime vuonna 884 miljoonaa dollarilla eli 724 miljoonalla eurolla. Se sai myyntiluvan Yhdysvalloissa vuoden 2016 lopussa ja EU:ssa kesällä 2017.
– Olemme lainsäädännön kautta suojanneet hinnat kilpailulta. Siinä on keskustelun paikka, mikä on kohtuullista. Yrityksen pitää saada voittoa, jotta se kannattaa, ja innovaatiota pitää tukea, mutta jossain vaiheessa se menee överiksi, niin kuin tässä on tainnut vähän mennä, Lehtonen sanoo.
Suomessa Palveluvalikoimaneuvosto julkaisi joulukuussa suositusluonnoksen, jonka mukaan nusinerseeni ei kuulu rahoittaa julkisin varoin, koska hinta on vaikuttavuuteen nähden kohtuuton. Lopullinen kannanotto tulee keväällä.
Riski ei ole entisensä
Usein kuultu väite on, että uuden lääkkeen kehittäminen maksaa miljardin, jopa kaksi.
Lehtosen mielestä luku on vanhaa tietoa, koska se perustuu aikaan, jolloin lääkeyritykset ylläpitivät nykyistä enemmän omia tuotekehitysyksikköjä. Niitä saneerattiin 2000-luvun alussa kovalla kädellä ja kehitystoiminnan kiinteä kustannus pieneni.
– Iso osa innovaatioista tehdään julkisissa tutkimuslaitoksissa, joista ne siirtyvät startupeihin. Isot lääkeyritykset ulkoistivat näin kehitysriskin startupeille, hän sanoo.
Näin lääkeyritykset voivat Lehtosen näkemyksen mukaan ensin katsoa, tuleeko aihioista jotakin ja ostaa ne sitten vasta itselleen.
Hän muistuttaa, että moni lääke on saanut kehitystukea julkisista varoista. PNAS-julkaisun (Proceedings of the National Academy of Sciences) mukaan Yhdysvaltain terveysvirasto NIH oli mukana rahoittamassa kaikkia vuosina 2010–2016 FDA:n myyntiluvan saaneiden lääkkeiden kehitystä. Niitä oli 210. Julkisen tuen kokonaissumma ylsi yli 100 miljardin dollarin vuosina 2000–2016.
Yhteiskunta osallistuukin lääkkeiden kehityskustannuksiin kahteen kertaan, Lehtonen tuumaa. Ensin innovaatio tehdään julkisin varoin rahoitetulla tutkimuksella. Kun lääke sitten tulee markkinoille, sen kallista hintaa perustellaan kehityskustannuksilla, ja hoidon kustannukset maksetaan nekin julkisista varoista.
Lehtonen on mukana EU-komission asiantuntijaryhmässä, joka julkaisi helmikuussa suosituksia toimenpiteistä, joilla EU:n pitäisi suitsia uusien lääkkeiden hintoja.
Ryhmä ehdottaa muun muassa, että jäsenmaat tekisivät lääkkeistä yhteisiä HTA-arvioita (health technology assessment, terveydenhuollon menetelmien arviointi).
– Siinä haettaisiin yhteisrintamaa jäsenmaiden kanssa suhteessa lääkeyrityksiin.
Lehtosen mukaan englantilaiset ovat perinteisesti vastustaneet tällaisia hankkeita maan lääketeollisuutta suojellakseen.
– Brexit-päätöksen jälkeen yhteisrintama on komission suunnassa voimistumassa, Lehtonen arvioi.
Ryhmä patistaa myös lisäämään avoimuutta lääkkeiden kehitys- ja tuotantokustannuksiin sekä hinnoitteluun liittyen.
Kuva: Sami Perttilä
