Miksei meitä vapauteta sihteerin töistä?

Lääkärilehden keskustelupalstalla virisi keskustelu terveydenhuollon työnjaon laajentamisesta. Eräs kirjoittaja totesi, että taudinmääritys ja reseptin kirjoittaminen ovat kiinnostavia ja mielekkäitä töitä, joita muutkin haluavat tehdä.

Hän esitti kysymyksen, miksei kukaan halua vapauttaa lääkäriä tylsistä sihteerin, rekisterinpitäjän ja konekirjoittajan töistä.

Miksei lääkäreitä vapauteta, sosiaali- ja terveysministeriön Aikuiset-tulosryhmän vs. johtaja Tuija Kumpulainen?

– On työnantajakohtaista, miten työt järjestetään. Tietyt asiat lääkärin on pakko tehdä, kuten kirjaaminen. On kiinni työnantajasta, tehdäänkö sairauskertomus itse vai sanellaanko. Joissakin paikoissa on pystytty vapauttamaan aikaa, joissakin sitä menee paljon sihteerityyppiseen työhön tai vaikka tavaroiden hakemiseen.

– Olen ollut perusterveydenhuollossa töissä. Kuulin esimiehenä sen keskustelun, kuinka paljon on tullut kirjaamista. Se vie aikaa. Nykymaailma on mennyt siihen. Rekisteröidään ja tilastoidaan.

Lääkärien keskuudessa on huolta siitä, että laajeneva työnjako voi heikentää potilasturvallisuutta. Esimerkiksi sairaanhoitajien reseptinkirjoitukseen kaavaillaan laajennusta. Mitä sanoisit huolestuneille?

– Yksi asia on, voiko uusia lääkärin määräämän lääkkeen. Pitkäaikaissairaille on tehty toimintamalleja, joissa välikontrollit ovat hoitajalla. Jos kaikki on hyvin, mitä lisäarvoa tuo se, että resepti siirretään lääkärin pöydälle?

– Toinen asia on lääkkeen määrääminen. Hoitajan lääkelista on pieni, ja on potilaita, joilla on vaikka selvä virtsatieinfektio tai angiina. Monessa terveyskeskuksessa hoitajavastaanotolla hoitaja käy koko protokollan läpi potilaan kanssa ja ainoa kontakti lääkäriin on resepti. Voi jälleen kysyä, mitä lisäarvoa se tuo.

– Näistä pitää voida keskustella avoimesti paikoissa, joissa on hoitajaresepti. Mikä hyöty on, mihin luotetaan, ja missä rajat menevät? Työnantaja linjaa sen viime kädessä.