Yleiset geneettiset riskitekijät periyttävät migreeniä
Migreenin kulkeminen suvuissa johtuu pääasiassa jopa tuhansien sairausriskiä lisäävien geenimuotojen yhteisvaikutuksesta.
Yleisten geneettisten riskitekijöiden yhteisvaikutus on merkittävä tekijä sekä migreenin harvinaisten että yleisten muotojen suvuittaisen esiintymisen taustalla. Aurallista migreeniä sairastavilla ja nuorilla migreenipotilailla perinnöllisten riskitekijöiden muodostama taakka on suurempi.
Suomalaistutkimus perustuu lähes 1 600 suomalaisen migreeniperheen aineistoon. Kaiken kaikkiaan tutkimuksessa analysoitiin yli 8 300 henkilön perimään ja migreenioireisiin liittyvää tietoa.
Kyseinen suomalainen migreenitutkimusaineisto on kansainvälisesti ainutlaatuinen, kerrotaan Helsingin yliopiston tiedotteessa. Aineiston keräämiseen on osallistunut neurologeja ympäri Suomen.
Tutkimusta johtivat Helsingin yliopiston, HUS:n, Folkhälsanin tutkimuskeskuksen ja Broad Instituutin tutkijat. Sama tutkimusryhmä on aiemmin tunnistanut yli 40 migreenille selkeästi altistavaa geenimuotoa. Lisäksi aiemmissa tutkimuksissa on saatu viitteitä sadoista tai jopa tuhansista muista geneettisistä alttiustekijöistä.
Kullekin tutkittavalle laskettiin geneettinen riskiluku
Tässä tutkimuksessa tutkijat yhdistivät tiedon kaikista näistä migreenin geneettisistä riskitekijöistä ja laskivat niiden perusteella kullekin tutkittavalle migreenin yksilöllisen geneettisen riskiluvun. Tutkimus perustui näiden yksilöllisten riskilukujen vertailemiseen eri migreenipotilasryhmien välillä.
Migreeni on yksi yleisimmistä aivosairauksista ja pelkästään Suomessa migreenipotilaita on yli puoli miljoonaa. Kolmasosalla migreenipotilaista kohtauksiin liittyy neurologisia oireita, joita kutsutaan auraksi. Tyypillisimmillään auraoireet ovat näköhäiriöitä. Suomalainen migreeniaineisto sisälsi 2 420 potilasta, joilla oli migreenin tyypillinen, aurallinen muoto. Lisäksi 540 potilaalla oli harvinaisempi, puutumista ja voimattomuutta toiselle puolen kehoa aiheuttava aurallisen migreenin muoto, jota kutsutaan hemiplegiseksi migreeniksi.
Geneettinen riski yhteydessä myös migreenin puhkeamisikään
Migreeniperhe aineistoa verrattiin tutkimuksessa myös toiseen suureen suomalaiseen näytekokoelmaan, THL Biopankin lähes 15 000 osallistujasta koostuvaan FINRISKI-väestöaineistoon ja erityisesti aineistosta tunnistettuihin yli 1 100 migreenipotilaaseen.
Perinnöllisen riskin huomattiin olevan suurempi perheaineiston migreenipotilailla kuin väestöaineiston migreenipotilailla.
Yllättäen tutkimuksessa todettiin hemiplegistä migreeniä sairastavilla potilailla kaikkein suurin yleisten geenimuotojen riskitaakka. Aiemmin tämän migreenityypin on ajateltu johtuvan pääasiassa harvinaisista sairausmutaatioista muutamassa tunnistetussa tautigeenissä.
Lisäanalyysit osoittivat geneettisen riskin olevan yhteydessä myös migreenin puhkeamisikään. Alle 20-vuotiaana sairastuneiden riskitaakka oli selvästi korkeampi kuin sitä myöhemmin sairastuneilla.
Tutkimus julkaistiin Neuron-lehdessä.
kuva: Fotolia
