Ylipainoisilla potilailla pistos ei aina mene rasvakerroksen läpi

Pakaraan annettu pistos ei mennyt rasvakerroksen läpi lihakseen merkittävällä osalla potilasjoukosta BMJ:ssä (2006;332:637-8) julkaistun tutkimuksen mukaan.

Englannissa tehdyssä tutkimuksessa oli mukana 100 potilasta. Vatsanpuoleinen pakaralihas oli 12 potilaalla paksumpi kuin 35 mm, eli enemmän kuin "vihreitten" neulojen pituus. Potilaista 26:lla oli vatsanpuoleinen pakaralihas paksumpi kuin 25 mm, mikä taas oli enemmän kuin "sinisten" neulojen pituus. Selänpuoleinen pakaralihas oli 43 potilaalla paksumpi kuin 35 mm, kun taas 72:lla tutkituista sen paksuus oli enemmän kuin 25 mm. Tutkimuksessa ehdotetaan muun muassa sitä, että tällaisissa tilanteissa käytettäisiin pitempiä neuloja.

- Tutkimuksessa ei kuvattu selvästi, minkälaisista neuloista oli kysymys. Verenkierto on lihaksessa paljon parempi kuin rasvassa, ja kudoksen verenkierto määrää keskeisesti pistetyn lääkkeen imeytymisen. Tietääkseni ei ole olemassa tarkkoja ohjeita rasvakudoksen paksuuden huomioon ottamisesta, mutta yleensä on kehotettu valppauteen hyvin hoikkien ja lihavien henkilöiden kohdalla. Pakaran alueen sijasta kannattaisi käyttää vaihtoehtoisia reittejä silloin, kun kyseessä on ylipainoinen henkilö, kertoi professori

Leo Niskanen

Hän sanoi, että esimerkiksi postoperatiivista lääkitystä on pyritty antamaan suonensisäisesti yhä useammin viime vuosina. Tällöin kuvattua ongelmaa ei ole.

- Reisi tai olkavarsi ovat varmempia pistospaikkoja ylipainoisilla potilailla, jos lääke halutaan lihakseen.

Niskasen mukaan insuliinihoidossa lienee tavallista, että ongelma on päinvastainen. Insuliini imeytyy niin kuin on tarkoitettu silloin, kun se pistetään rasvakudokseen. Vaikutusaika saattaa jäädä paljon lyhyemmäksi ja altistaa hypoglykemialle ja veren glukoosipitoisuuden heittelylle, jos insuliini pistetään tahattomasti lihakseen, kuten hoikilla diabeetikoilla voi käydä.