Sotesta tulee pudotuspeli
Huonosti tai jäykästi johdetut, enemmän organisaatiota itseään kuin potilaita varten olemassa olevat toimijat karsiutuvat pois.
Alussa oli kunnanlääkäri ja pulaa kaikesta: lääkkeistä, tarvikkeista ja lääkäreistä. Maa kehittyi ja ministeriö katsoi, että terveyskeskus on tuleva joka kuntaan ja näin totisesti tapahtui. Pulaa oli lääkäreistä, sitten lama-aikaan rahasta, ja sitten taas lääkäreistä. Reppufirmat tulivat ja pelastivat maan pienet päivystyspisteet saaden siitä kultaa, mirhamia ja yleistä halveksuntaa. Terveyskeskus sai ansiotta lisänimen arvauskeskus, koska magneettirekat eivät päivystäneet jokaisen kyläpahasen terkkarin pihassa. Maa täyttyi jonoista, nettipalstat motkotuksista ja ministeriö katsoi, että tehottomuuden syntiin ainut lääke on mullistus. Koska vedenpaisumukset eivät ole muodissa, päädyttiin sote-uudistukseen.
Keskustelu sosiaali- ja terveysalan uudistuksesta on saanut liki uskonnolliset mittasuhteet, kun valinnanvapaudesta, yhtiöittämisestä ja palveluiden järjestämisestä käytävä keskustelu on polarisoitunut ideologioiden ja pelkojen värittämäksi sekamelskaksi. Osa argumentoi tunteiden, osa aatteiden ja vain pieni osa puhtaan tiedon pohjalta. Hallitus ei toki ole soutamisella ja huopaamisella vähentänyt epätietoisuuden määrää.
Vänkäämisessä villakoiran ydin on ollut yksityisten ja julkisten toimijoiden tehtävänjako ja pelko yhteisten verovarojen valumisesta miljoonamiesten taskuun. Valinnanvapauden lisäämistä kritisoivissa puheenvuoroissa julkisen puolen laatua ja kustannustehokkuutta on korostettu sen verran, ettei peloille pitäisi olla aihetta. Ei ainakaan, mikäli teot ovat yhtä vahvalla pohjalla kuin puheet. Uhkien sijaan me voisimme julkisella puolella nähdä tämän muutoksen mahdollisuutena.
Jos tulevissa maakunnissa on päättäjillä hitusenkaan älliä päässä, annetaan terveyskeskuksille (tai niistä muodostettaville yhtiöille) aikaisempaa enemmän päätäntävaltaa siitä, miten palvelut organisoidaan tehokkaasti ja laadukkaasti. Itseohjautuvien terveydenhuoltoalan organisaatioiden toiminnasta on saatu hyviä kokemuksia muun muassa Hollannista, missä kotihoitopalveluita tarjoava Buurtzorg on esimerkki siitä, että vastuun antaminen työntekijöille tehostaa toimintaa.
Sote-uudistusta on kritisoitu vastuuttomaksi piikin avaamiseksi privaattisektorille. Vastuutonta on limiitittömän luottokortin antaminen teini-ikäiselle, mutta siitä nyt esitellyssä lainsäädännössä ei ole kyse. Mikäli rahoitusmalliksi muotoutuu suunniteltu kapitaatioperuste, ei yksityinen toimija pysty tarjoamaan veronmaksajien piikkiin sen kummempia sirkustemppuja kuin julkinenkaan. Osa potilaista tulee kokemaan pettymyksen. Toisaalta ne, jotka ovat odottaneet kuukausia terkkareiden jonoissa ilahtuvat kun pääsevät viimein vaivansa kanssa lääkäriin, maksoi lääkärin palkan kuka hyvänsä.
Sote-uudistuksessa on paljon olennaisempia lääkäreitä koskettavia asioita kuin palkanmaksajan nimi. Maakunnan ohjauksessa ammatilliseen autonomiaan voi kohdistua uudenlaisia paineita lääkevalikoimien ja annettavien hoitojen rajaamisen muodossa. Lääkäreiden jatko- ja erikoistumiskoulutus unohtui sote-lainsäädännöstä kokonaan, vaikka kyseessä on toimivan terveydenhuollon fundamentaalinen osa. Ideologisen kysymyksen siitä, kuka ja miten palvelut jatkossa tuottaa, ei saa antaa häiritä ammattikuntamme arjen konkreettisten kysymysten ratkaisemista. Tässä auttaa yhteistyö, ei erimielisyys.
Julkisella puolella perustettujen yhtiöiden menestyminen valinnanvapauden kilpakentillä riippuu siitä, kuinka kauan julkisen byrokratian haamujen annetaan kummitella terveysasemien nurkissa. Pudotuspeli tulee karsimaan huonosti tai jäykästi johdetut, enemmän organisaatiota itseään kuin potilaita varten olemassa olevat toimijat pois. Hyvin toimivissa yksiköissä muutosta tuskin edes huomataan. Potilaat voivat kyllä olla uteliaita tutustumaan uusiin palveluihin, mutta palaavat takaisin niihin yksiköihin, joissa ruoho olikin vihreämpää kuin siellä yksityissektorin puolella aitaa.
Petja Orre
Kirjoittaja on terveysaseman ylilääkäri.
