Valinnanvapautta
Lääketieteellisistä indikaatioista livetään nykyisinkin ja jatkossa se helpottuu edelleen.
Valinnanvapaus on asia, jolla ratkaistaan kaikki terveydenhuollon ongelmat. Rahaa säästyy, palvelut paranevat ja potilaat saavat mitä tarvitsevat.
Taannoinen esimerkki valinnanvapaudesta omassa kinkeripiirissämme: Iäkäs muistisairas potilas kävi ortopedimme vastaanotolla polven nivelrikon takia. Ortopedi arvioi perussairaan potilaan nivelrikon oireet sen verran lieviksi ja muistisairauden vaikeuttavan leikkauksen jälkeistä kuntouttamista, että teki päätöksen olla laittamatta potilaan polveen tekoniveltä. Parin kuukauden kuluttua tästä potilas itse tai omaiset toimittivat hänet uuteen arvioon yksityiselle klinikalle. Siellä päädyttiin leikkaukseen ja tekonivelen laittoon. Tarina ei kerro, miten asia perusteltiin potilaalle ja varsinkin hoitavalle taholle itselleen. Olihan Kanta-arkiston tiedoissa perusteet pidättäytyä leikkauksesta. Tietoa ei joko huomattu tai haluttu hyödyntää, tai sitten vain aiempaa arviota pidettiin vääränä.
Kävi valitettavasti ortopedimme ennusteen mukaisesti. Potilas kaatui kotonaan ja sai proteesin viereen reisiluun murtuman, joka sitten levytettiin yliopistosairaalassa. Toimenpiteen jälkeen muistisairas potilas varasi jalallaan liian varhain ja levytetty reisimurtuma petti. Potilaan hoito jatkuu ja saattaa iäkkään potilaan kyseessä ollessa päätyä jalan kannalta hyvinkin huonosti. En edes viitsi tuoda esille väärän hoitoratkaisun kokonaishintaa. Riittää vain kun toteaa, että se on huikea.
Tapahtuma ei valitettavasti ole luonteeltaan mitenkään ainutlaatuinen Suomen tasavallan terveydenhuollossa.
Tässä tapauksessa potilas käytti maksullista valinnanvapautta, mutta miten olisi vältetty heppoisin perustein tehty polviproteesileikkaus, vaikka potilaalla olisi ollut mukana se palveluseteli? Olisihan käteen annettu palveluseteli edelleen laskenut kynnystä hakea hoitoa muualta, joten leikkauspäätökseen tai sen puutteeseen tyytymätön olisi voinut entistä helpommin kävellä sisään ovesta, jossa tarjotaan apu kaikkiin vaivoihin kaikilla keinoilla. Ainakin potilas olisi voinut valita sen perustason terveydenhuollon paikan, joka olisi lähettänyt hänet haluttuun hoitoon.
Miten vapaan valinnan ja potilaista kilpailun yhdistelmässä voidaan taata se, että hoidon tarpeen arviossa pysytään tiukasti lääketieteellisissä indikaatioissa, kun niissä pysyminen on usein vaikeaa nykysysteemissäkin? Monia sairauksia ja varsinkaan vaivoja ei voida aina kokonaan parantaa, mutta tämän kertominen potilaille ei ole sitä, mitä seksikäs ja tulosta tavoitteleva palveluntarjoaja haluaa tehdä. Onhan paljon tuottavampaa ja vetävämpää luvata yhdeksää hyvää ja kymmentä kaunista. Erilaisia uusia ja kalliita hoitomenetelmiä tulee jatkuvasti lisää, mutta on myös suuri joukko potilaita, joiden kohdalla näillä saatava hyöty jää erittäin vaatimattomaksi.
Miten estetään osaoptimointi, mikä jo nyt on yksi terveydenhuollon syöpä? Miten estetään tarpeettomat tutkimukset ja hoidot? Miten estetään se, että palveluverkkoa viritetään niille, joilla palvelua jo on? Valinnanvapaus on kaikkea muuta kuin valmis asia.
Heikki Laine
Kirjoittaja on anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri Mikkelin keskussairaalassa.
