Matriksin metalloproteinaasi MMP-7:llä ja -13:lla ennusteellista merkitystä kielisyövässä

Etenkin matriksin metalloproteinaasi MMP-7:llä ja -13:lla näyttäisi olevan ennusteellista merkitystä kielisyövässä. TLR-2, -4 ja -9 -proteiinien ilmentyminen säätelee mahdollisesti kielisyövän invaasiota. Nämä TLR:t ilmentyivät sekä emokasvaimissa, kaulan etäpesäkkeissä että uusiutuneissa kasvaimissa, joten on todennäköistä, että TLR:eilla on jonkinlainen rooli kielisyövän synnyssä ja etenemisessä.

Laura Mäkinen

Ohjattu ryhmähoito kustannustehokas vaikean synnytyspelon hoidossa

Psykologin ohjaamasta ryhmähoidosta on selvästi hyötyä vaikeasta synnytyspelosta kärsiville naisille, ja hoidon todettiin olevan myös kustannustehokasta. "Synnytyspelko-VAS" osoittautui hyväksi ja yksinkertaiseksi tavaksi seuloa synnytyspelkoa, sillä mittari tunnisti hyvin vaikeasta synnytyspelosta kärsivät naiset.

Hanna Rouhe

Uusia perinnöllisen immuunipuutoksen aiheuttajia

Tutkimus kuvasi kolme geneettiseltä pohjaltaan uudenlaista immuunipuutosta: STAT3-proteiinin ylitoiminnan aiheuttama monen elimen autoimmuniteettioireyhtymä, sekä DOCK2- ja HYOU1-puutoksen aiheuttama yleistynyt infektioherkkyys. Geenimuutokset löydettiin eksomisekvensoinnilla.

Emma Haapaniemi

Veren merkkiaineet avuksi veritautipotilaiden infektioiden havaitsemiseen ja riskinarviointiin

Veren varhaisten merkkiaineiden avulla on mahdollista tunnistaa veritautipotilaista ne, joilla neutropeniaan liittyvä infektio saattaa johtaa hengenvaarallisiin komplikaatioihin. Kokeellisista merkkiaineista P

Matti Vänskä

Vauvaiän minipuberteetti kuuluu normaaliin kehitykseen

Vauvaiän minipuberteetin eroja keskosten ja täysiaikaisina syntyneiden lasten välillä selittää kehitysikä ja täysiaikaisten lasten pitempi altistus korkeille kohdunsisäisille hormonipitoisuuksille.

Tanja Kuiri-Hänninen

Uusiin diabeteslääkkeisiin voi liittyä vaikeita nivelkipuja

Yhdysvaltain FDA tiedottaa tyypin 2 diabeteksen hoitoon käytettyihin inkretiinien metabolian estäjiin (DPP-4-estäjät) liittyvistä vaikeista nivelkivuista. Osa 33 potilastapauksesta on julkaistu tieteellisissä lehdissä, ja valtaosa on ilmoitettu FDA:n haittavaikutusrekisteriin vuosina 2006-2013. Vaikeita nivelkipuja on liittynyt kaikkiin käytössä oleviin DPP-4-estäjiin, eli sitagliptiiniin, saksagliptiiniin, linagliptiiniin, alogliptiiniin ja vildagliptiiniin. Nivelkivut ovat alkaneet päiviä, joskus jopa vuosia sen jälkeen, kun lääkitys on aloitettu. Kymmenen potilasta joutui nivelvaivojen vuoksi sairaalaan, ja hoitona on käytetty mm. kortikosteroideja ja tulehduskipulääkkeitä. Nivelvaivat ovat parantuneet noin 4 viikossa, kun lääkitys on lopetettu. FDA lisäsi DPP-4-lääkeryhmään varoituksen nivelkivuista.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Lääkeyhdistelmä tehokas pulmonaalihypertensiossa

Ambrisentaanin ja tadalafiilin yhdistelmä vähensi kliinisiä komplikaatioita pulmonaalihypertension hoidossa tehokkaammin kuin kumpikaan yksin. Tutkimuksessa oli 500 potilasta, joita ei ollut aikaisemmin hoidettu tutkittavilla lääkkeillä. Potilaista 253 satunnaistettiin saamaan yhdistelmähoitoa, 126 ambrisentaania ja lumetta sekä 121 tadalafiiliä ja lumetta. Yhdistelmähoitoa saaneilla oli 24 hoitoviikon kuluttua parempi kliininen vaste kuin yhdellä lääkkeellä hoidetuista. Vaste oli parempi myös silloin, kun yhdellä lääkkeellä hoidettujen potilaiden edulliset vasteet laskettiin yhteen. Ambrisentaani ja tadalafiili vaikuttavat keuhkojen valtimoihin laajentavasti eri mekanismeilla, mikä selittänee vahvistuvan yhteisvaikutuksen pulmonaalihypertensiossa. Turvotuksia, anemiaa, nenän tukkoisuutta ja päänsärkyä esiintyi enemmän lääkeyhdistelmällä kuin yhdellä lääkkeellä hoidetuilla.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Diabeteksen puhkeamista edelsi runsas antibioottien käyttö

Tanskalaisessa rekisteritutkimuksessa tyypin 2 diabeteksen puhkeamista edelsi runsas antibioottien käyttö. Tutkimuksessa oli 170 500 äskettäin tyypin 2 diabetesdiagnoosin saanutta ja siihen lääkityksen aloittanutta vuosina 2000-2012. Kaltaistettuja verrokkeja, joilla ei ollut diabetesta, oli 1 365 000. Molemmille ryhmille määrätyt antibiootit selvitettiin vuosilta 1995-2012. Diabetekseen sairastuneet olivat saaneet keskimäärin 0,8 ja verrokit 0,5 antibioottireseptiä vuodessa. Diabeetikoilla ilmeni lisääntynyttä antibioottien käyttöä jo 15 vuotta ennen kuin diabetes diagnosoitiin, ja vaara sairastua diabetekseen lisääntyi suhteessa käytettyjen antibioottien määrään. Riskisuhde diabeteksen puhkeamiseen oli 2-4 antibioottireseptiä saaneilla 1,21 (95 %:n LV 1,19-1,23) ja vähintään 5 reseptiä saaneilla 1,53 (1,30-1,55). Annoksesta riippuva suurentunut diabetesriski näkyi kaikissa antibioottiryhmissä ja oli suurin kapeakirjoisissa antibiooteissa, kuten V-penisilliinissä. Tutkijoiden mukaan joko antibiootit tai lisääntyneet infektiot olisivat syy diabeteksen puhkeamiseen. Antibiootit vaikuttavat suoliston bakteereihin, mikä saattaisi selittää vaikutusmekanismin. Lisätutkimukset syy-seuraussuhteista ovat kuitenkin tarpeen.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Rivaroksabaanilla hoidettujen seurantatutkimus

Antikoagulantti rivaroksabaanista (Xarelto, Bayer) raportoitiin 6 784 potilaan seurantatulokset (XANTUS) keskimäärin vuoden mittaisista eteisvärinän hoidoista Euroopasta ja Kanadasta. 96 potilaalla sadasta ei esiintynyt merkittäviä verenvuotoja tai haittavaikutuksia eikä joukossa ollut kuolemantapauksia. Merkittäviä verenvuotoja ilmeni 2 potilaalla sadasta hoidetusta, ja kokonaiskuolleisuus oli samaa suuruusluokkaa. Tuhatta hoidettua kohti laskettuna 2 kuoli merkittävään verenvuotoon, 7 sai aivohalvauksen, 7 sai kriittisen kudosverenvuodon ja 4 sairastui aivojen verenvuotoon. XANTUS-seurantatutkimus täydentää käytännön hoitotilanteen kokemuksilla lääkkeen hyväksymiseen perustuneen kliinisen lääketutkimuksen (ROCKET-AF) tuloksia. Tulosten odotetaan auttavan lääkäreitä heidän tehdessään hoitopäätöksiä aivohalvauksen ehkäisemiseksi eteisvärinäpotilailla.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Pimekrolimuusisalvasta ei lisääntynyttä syöpävaaraa

Atooppisen ihottuman hoitoon tarkoitetun pimekrolimuusisalvan käyttöön ei liittynyt pahanlaatuisia kasvaimia tavanomaista enempää, osoittaa lääkkeen käytöstä julkaistu rekisteritutkimus (Pediatric Eczema Elective Registry (PEER). Kasvaimista on valmisteyhteenvedossa varoitus. Tutkimuksessa oli 7 457 iältään 2-17-vuotiasta, atooppista ihottumaa sairastavaa lasta, jotka käyttivät ajoittain 1-prosenttista pimekrolimuusisalvaa. Seuranta käsitti 26 792 henkilövuotta, ja potilaat olivat käyttäneet pimekrolimuusia keskimäärin 793 g / potilas. Potilasjoukossa todettiin kaksi leukemiaa, yksi osteosarkooma ja kaksi lymfoomaa, mutta ei ihosyöpää. Todettujen maligniteettien määrät vastasivat samanikäisessä väestössä tavanomaisesti esiintyviä lukumääriä. Paikallisesti käytettyyn pimekrolimuusisalvaan ei tutkijoiden mukaan liity lisääntynyttä maligniteettien vaaraa. Myös takrolimuusin paikallisesta käytöstä on julkaistu vastaavia havaintoja. Turvallisuusseuranta jatkuu, mutta tutkijoiden mukaan valmisteyhteenvetoa voitaisiin tarkistaa, mikä saattaisi parantaa hoitomyöntyvyyttä ja vähentää mm. vanhempien huolta hoidon haitoista.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä