De obesitate

Roomalaisen elämänmuodon eksessit, kuten runsaat pidot, lienevät useimmille lukijoille tuttu asia. Kun pitovieraiden ventriculusten elastinen kapasiteetti alkoi olla käytetty, ei suinkaan ollut kotiinlähdön aika, vaan lisää tilaa saatiin indusoimalla vomitus eli kreikkalaisittain emesis. Toki jotkut yksilöt venyivät roomalaisellakin mittapuulla äärimmäisiin saavutuksiin, ja näitä ylisuorittajia kuvaava sanasto on pohjana myös eräille nykylääketieteen termeille. Vaikka edones ja mandones saattavat äkkiseltään kuulostaa gallialaisilta heimoilta, kyseessä olivat perusroomalaiset henkilöt, jotka olivat ymmärtäneet periaatteen edimus ut vivamus, syömme elääksemme, käänteisellä tavalla, praepostere.

Homo-suvun kaksi miljoonaa vuotta

Chris Stringer on Lontoon luonnonhistorian museon johtava tutkija ja ihmisen evoluutiotutkimuksen eturivin auktoriteetti. Hänen tuore teoksensa pohtii, miksi olemme ainoa jäljelle jäänyt ihmislaji. Yksiselitteisen vastauksen sijaan Stringer tarjoaa monia selitysmalleja ja osatekijöitä. Teos juoksuttaa eteemme fossiileja ja lähisukulaisia, geenejä ja kivikirveitä halki vuosimiljoonien. Teksti polveilee pohdinnoista tarkkoihin yksityiskohtiin ja rakentuu tiivistelmäksi ihmisen rikkaasta esihistoriasta.

Sonja Koski

Allergian historiaa kovien kansien sisällä

Teos on sadas kirja sarjassa Chemical Immunology and Allergy. Kirjoittajia on peräti 63 eri puolilta maailmaa, pääasiassa kuitenkin Euroopasta, toimittajat Saksasta. Teoksen nimi antaa odottaa, että sisältö olisi historiaa. Sellaisena se alkaakin antiikin Mesopotamiasta ja Egyptistä jatkuen roomalaisten keisarien, keskiajan ja renessanssin kautta 1800- ja 1900-luvuille. Esimerkiksi keisari Augustus kärsi kausinuhasta ja samanaikaisista hengitysvaikeuksista. Lisäksi hänellä oli likenoidi ihottuma, joka kutisi voimakkaasti. Kutina oli niin voimakasta, että hän kehitti raapimiskoneen. Sen rakenteesta ei ole kuitenkaan jäänyt piirroksia tai muita tietoja historian dokumentteihin.

Matti Hannuksela

Taulut

Istun kokouksessa noin viidentoista muun ihmisen kanssa. Puhutaan tärkeistä, koko työyhteisön tulevaisuutta koskevista asioista, mutta en pysty keskittymään. Puheenvuorot humisevat ohi korvien, koska minä vain tuijotan vastapäistä seinää. Rivi tauluja, muotokuvia tärkeistä professoreista, tuijottaa takaisin. Yksi taulu on vinossa, ei pahasti, mutta sen verran, että sille on pakko tehdä jotain. Kahden puheenvuoron välissä pyydän anteeksi, kierrän pöydän toiselle puolelle, oikaisen taulun, palaan tuolilleni ja huokaisen. Kollegat vähän naureskelevat, ja minäkin hymähtelen, "no kun se oli pikkuisen vinossa". Mutta nyt se on suorassa ja kaikki hyvin, pyydän puheenvuoron, koska minäkin olen sentään miettinyt näitä käsiteltäviä asioita.

Johannes Enroth

Vuodeosastohoito väheni erikoissairaanhoidossa

THL:n tilastoraportin mukaan eniten hoitojaksoja ja -päiviä oli verenkiertoelinten sairauksien hoidossa.

Tietojärjestelmät saavat käytettävyyskriteerit

Kriteerit on otettava huomioon potilas- ja asiakastietojärjestelmien hankinnassa, linjaa tuore strategia.

Hynttyyt yhteen diabeteksen hoidossa

Oulussa osaamiskeskus yhdistää yliopistollisen sairaalan ja terveyskeskuksen asiantuntemuksen ja henkilöstöresurssit. Hoitoa keskitetään muuallakin.

Lukittuna itsensä sisään

Aivoinfarktin jälkeen meni aikaa tottua ajatukseen, että en voisi koskaan koskettaa ketään tai jotain omasta tahdostani. Sydän on täynnä tunteita, mutta en pysty ilmaisemaan itseäni sanoin tai kosketuksin.

Kati van der Hoeven

Lukittuna itsensä sisään

Terveyspalveluiden järjestämisen paperittomille pelätään vetävän Suomeen huomattavat määrät laittomia siirtolaisia. Tätä on vaikea uskoa realistiseksi mahdollisuudeksi. Laittoman siirtolaisen yhteiskunnallinen asema ei ole kadehdittava.

Lauri Vuorenkoski

Lukittuna itsensä sisään

Elämä kivun kanssa on arkipäivää yhä useammalle. Silti kipupotilaiden hyvän hoidon toteuttamiseen ei ole riittävästi resursseja. Tilastoissa kipupotilaat näyttäytyvät suorastaan yhteiskunnallisena ongelmana. Asian tiedostaminen ei tuo kuitenkaan valoa potilaan kivuntäytteiseen arkeen.

Sari Halonen