Vuosia elämään

Väestörakenteen muutoksen seurauksista kannetaan monenlaista huolta. On kuitenkin syytä muistaa, että vanhemman väestön määrän nopea kasvu on osaltaan seurausta terveystyömme suuresta saavutuksesta: työikäisten kuolleisuus on suuresti pienentynyt ja yhä useampi suomalainen voi viettää yhä useamman hyvin ansaitun eläkevuoden.

Pekka Puska

Perinnöllisen rintasyöpävaaran seuranta mahdollisimman tehokkaaksi

Nuorista rintasyöpään sairastuvista lähes 20 % kantaa suuren vaaran rintasyöpägeeniä, BRCA1:tä tai BRCA2:ta. Arviolta kolmannes perinnöllisestä alttiudesta jää toteamatta, sillä osaa pienemmän uusimisvaaran aiheuttavasta geenistöstä ei pystytä vielä tunnistamaan. Tässä lehdessä Tiina Oivasen ja Kaija Hollin artikkelissa (s. 2997-3001) kuvataan, milloin lääkärin tulee epäillä perinnöllistä taipumusta.

Päivi Hietanen

Eläkeikäisten elintapojen muutokset 1985-2003

Elintavat vaikuttavat terveydentilaan, ja siksi niiden muutosten seuraaminen on tärkeä osa terveystutkimusta. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin 65-79-vuotiaiden suomalaisten tupakoinnin, alkoholinkäytön ja terveellisten ruokatottumusten kehityssuuntia ja väestöryhmittäisiä eroja 18 vuoden aikana.

Tommi Sulander, Satu Helakorpi, Ossi Rahkonen Aulikki Nissinen, Antti Uutela

Päihteet liikenteessä ennen ja jälkeen nollarajalain

1.2.2003 tuli voimaan niin sanottu nollarajalaki, jonka mukaan liikennejuopumuksesta epäilty voidaan tuomita, jos hänen veressään on huumeita tai niiden aineenvaihduntatuotteita, ilman, että poliisin tulisi osoittaa ajokyvyn olleen heikentynyt.

Satu Ellermaa, Saija Turtiainen, Timo Seppälä

Periytyvä rintasyöpäalttius - voidaanko riskiryhmien ennustetta parantaa?

Viime vuosina tieto rintasyövän perinnöllisyydestä on selkiintynyt, ja sairastumisvaarassa olevien seurannasta sekä rinta- ja munasarjasyövän ehkäisystä on saatu uutta tietoa.

Tiina Oivanen, Kaija Holli

Kuinka hoitaa psykoosiriskissä olevaa?

Tieto psykoosiriskistä ja preventiivisen hoidon tehosta on puutteellista, joten hoidossa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, millaisista lähtökohdista sairastumisvaaraa arvioidaan.

Markus Heinimaa, Tanja Svirskis

62-vuotias psyykkisistä oireista ja afasiasta kärsivä nainen - diagnostisia vaikeuksia

Frontaalinen dementia on frontotemporaalisen dementian yleisin muoto.

Mikael Holma, Rickard Kindgren, Tanya Bogoslovsky

Influenssarokotus lääketieteellisille riskiryhmille ja kaikille 65 vuotta täyttäneille Kansanterveyslaitoksen influenssarokotussuositus 2005

Riskiryhmien jokavuotinen rokottaminen influenssaa vastaan on tehokkain tapa vähentää influenssaepidemian vaikutuksia. Maksuttomia influenssarokotteita on tarjottu syksystä 2002 lääketieteellisten riskiryhmien lisäksi myös terveille 65 vuotta täyttäneille, sillä riski sairastua vakavaan influenssaan suurenee iän myötä, vaikka henkilöllä ei ole todettua perustautia.

Satu Rapola, Rose-Marie Ölander, Tapani Hovi, Terhi Kilpi Ja Kansanterveyslaitoksen Rokotussuositustyöryhmä

Lyhyesti: Kitarisan poistosta ei hyötyä putkituksen lisänä

Helsinkiläiskollegat ovat tutkineet, vähentääkö tärykalvoputkituksen yhteydessä tehty kitarisan poisto välikorvatulehdusten esiintymistä alle 4-vuotiailla lapsilla. Tutkimukseen otettiin 217 lasta, joilla oli ollut joko toistuvia välikorvatulehduksia tai krooninen välikorvaerite. Satunnaistamisen jälkeen lapsille tehtiin joko tympanostomia tai sekä tympanostomia että adenotomia. Suuren kitarisan vuoksi suun kautta hengittävät lapset, astmaatikot ja uniapneaoireiset lapset suljettiin pois. Ennen tutkimukseen tuloa lapset olivat sairastaneet keskimäärin yli 5 otiittia vuodessa. Toimenpiteen jälkeen lapsia seurattiin 12 kk:n ajan. Välikorvatulehduksia ilmaantui tympanostomiaryhmän lapsille keskimäärin 1,4 vuodessa ja adenotomia ja tympanostomia -ryhmän lapsille 1,7 vuodessa. Vaikka tulokset analysoitiin erikseen kaikkein vaikeimmassa kierteessä olleilta tai liimakorvatilanteessa tutkimukseen tulleilta, ei kitarisan poistosta saatu lisähyötyä.

Marjo Renko

Lyhyesti: Äkkikuoleman uhka suurin heti infarktin jälkeen

VALIANT-tutkimukseen osallistui yli 14 000 potilasta, joilla sydäninfarkti aiheutti sydämen vajaatoiminnan tai ainakin merkittävän pumppaustoiminnan häiriön. Noin 2 vuoden seurannan aikana ilmeni tutkimuksessa 1 067 äkkikuolemaa mukaan lukien onnistuneet sydänpysähdyksen elvytykset. Äkkikuoleman vaara oli suurin (1,4 %) ensimmäisen kuukauden aikana ja laski nopeasti 0,14 %:iin kuukaudessa ensikuukausien jälkeen. Riski oli sitä suurempi mitä huonompi oli potilaan sydämen pumppaustoiminta. Äkkikuolema on edelleen merkittävä ongelma heti sydäninfarktipotilaan kotiutuksen jälkeen. Valitettavasti riskipotilaiden tunnistaminen jo sairaalahoidon aikana ei ole vielä riittävän tarkkaa esimerkiksi rytmihäiriötahdistinhoitoa silmällä pitäen.

Juhani Airaksinen