In memoriam Allan Lassus 31.8.1938-7.6.2005
Uupumaton auttaja on poissa. Viimeisessä jaossa käteen ei jäänyt enää elämän valttikorttia. Allan Lassus syntyi 31.8.1938 ainoana lapsena metsäteknikkoisän perheeseen Korsnäsissa ruotsinkielisellä Etelä-Pohjanmaalla. Koulut hän kävi Vaasassa ja lähti opiskelemaan lääketiedettä Helsingin yliopistoon. Professori Tauno Putkonen tunnisti nuoren lahjakkaan tutkijan ja houkutteli hänet iho- ja sukupuolitautien klinikalle. Alan erikoislääkärin oikeudet hän sai 1968. Samana vuonna hän myös väitteli tohtoriksi venereologiasta. Alansa apulaisprofessorina Helsingin yliopistossa (1970-1988) tieteellinen työ kiinnosti Allania ja julkaisuja syntyi dermatologiasta, venerologiasta ja immunologiasta tiuhaan. Viisikymmenvuotislahjaksi itselleen Allan sanoutui irti yliopistovirastaan ja omistautui kokonaan potilastyölle. Innovatiivisena rohkeana potilaiden auttajana Allan erityisesti muistetaankin. Allanilla oli parantamisen lahja. Hän ei tuntenut sanaa ei, vaan auttoi aina kun apua tarvittiin. Lääkärinä hän uskoi, että potilasta voi aina auttaa ja tämän luottamuksen hän halusi siirtää potilaaseensa. Hänellä olikin 40 vuoden uransa aikana potilaita kuusinumeroinen määrä, sukuja kolmannessa polvessa. Potilastyössään Allan Lassus oli tinkimätön ja paneutui siihen koko voimallaan. Hänellä oli myös rohkeutta uskoa ja kokeilla valtavirrasta poikkeavia hoitoja. Esimerkiksi auringonvaloon hän ei suhtautunut jyrkän kielteisesti ja uskoi eräiden yleisten ihotautien kontrolloituihin valohoitoihin. Hän aloitti Suomessa ihon laserhoidot 1980-luvun lopulla, jolloin tätä hoitomuotoa vielä pidettiin varsin radikaalina. Hän investoi 1990-luvun alkupuolella ensimmäisenä ihon ultraäänilaitteeseen, jota piti ihotautilääkärin erinomaisena diagnostisena työvälineenä. Vapaa-aikanaan Allan nautti intohimoisesti urheilusta, nuorena aktiivisesti juoksuradoilla ja jalkapallokentällä, vanhempana penkkiurheilijana ja tenniskentällä. Allanilla oli kova kilpailuvietti ja sitä tyydytti erinomaisesti pokeripeli. Joka kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona kokoonnuimme 20 vuoden ajan ikään kuin Arvo Ylpön jalanjäljille pelaamaan suljetussa herraseurassa korttia Pörssiklubille. Skruuvia emme kuitenkaan Arvon tapaan pelanneet, vaan 7 kortin avopokeria, joka oli hyvää aivojumppaa Allanin mukaan. Sielläkään hän ei kokonaan päässyt potilastyöstä. Lukuisat olivat nekin kerrat, kun elämän vilkkaissa käänteissä ryvettyneet herrat halusivat Allanilta neuvoja vaivoihinsa, jotka eivät aina koskeneet näkyvissä olevaa ihoa. Sinne Fabianinkadulle American Stud Poker Associationin eli ASPAn jäsenet kokoontuvat nytkin kesän jälkeen, mutta ilman Armotonta Allania, jollaista lempinimeä hänestä joskus käytettiin kilpapokerin huipputaiturina. Allanin kanssa oli nautinto keskustella "filosofisia". Paljon nähneen ja monia pettymyksiäkin kokeneen, sydämen sivistyneen pyyteettömän miehen seura oli suosittua. Allan ei tyrkyttänyt itseään tai näkemyksiään. Opimme häneltä paljon. Koti ja metsä olivat ne tukikohdat, jonne levoton mieli kaipasi uupuneena toipumaan. Allan ei koskaan rehvastellut tekemisillään, se ei sopinut hänen tyyliinsä. Erityistä ylpeyttä hän kuitenkin tunsi perustamastaan Lääkärikeskus Ars Medicinasta, jonne molemmat lääkäripojat tulivat mukaan. Vähitellen pienenä yksityisvastaanottona aloittanut lääkärikeskus kasvoi yksityissairaalaksi. Tästä "lapsestaan" Allan puhui lämmöllä. Allan totesi joskus, että hän on saanut elää rikkaan elämän, saanut tehdä sellaista työtä, jota on osannut, pystynyt auttamaan monia ihmisiä. Itseään hän ei kuitenkaan osannut auttaa. Ennakko-oireita antamaton sydänveritulppa yllätti nukkuessa. Menetimme ystävän ja auttajan, jonka taitoja ja elämänmyönteisyyttä olisi tarvittu vielä pitkään. Kunnioitamme auttajan muistoa.