Onko päihdeongelman hallinnan illuusio ongelmia hoitavienkin suurin harha?
Mikko Salaspuro uskoo tieteellisen näytön tasoittavan koulukuntaerot opiaattienkäyttäjien hoitoa koskevassa keskustelussa päihdelääketieteessä (SLL 41/2003, s. 4162-3). En usko että kompleksia päihdeilmiötä voi redusoida Salaspuron tapaan buprenorfiinin syöttämiskysymykseksi. Salaspuro mainitsee esimerkiksi lääkkeettömien hoitojen ja lyhyiden vieroitushoitojen kokonaiskuntoutuksen olevan tehotonta ja siteeraa ensimmäiseksi itseään (1). Salaspuro väittää, ettei tuloksellisia vieroitushoitoja ole esitetty. Hensel ym. (2) kirjoittavat, että 68 % nopean opiaattivieroituksen läpi käyneistä opiaattipotilaista pysyi 12 kuukautta täysin ilman lääkkeitä (potilaat olivat hoitoon motivoituneita ja siten valikoituneita). Terapeuttisten yhteisöjen pidemmissä hoidoissa valikoituneissa aineistossa on tavallista 80 % toipuminen (3). Suomessakin lääkkeettömän huumehoidon, Villa-Hockeyn, tulokset ovat samaa luokkaa.