76146 osumaa

Yliopistosairaalan lastenneurologisten palvelujen käyttö

Lastenneurologisia erikoissairaanhoidon palveluja tarvitsevien potilaiden määrä on lisääntynyt viime vuosina. Kasvaneeseen konsultaatiotarpeeseen on pyritty vastaamaan lisäämällä ja kehittämällä yliopistosairaalan polikliinistä toimintaa. Tulevaisuuden haaste on lastenneurologisten ongelmien käsittelyvalmiuksien lisääminen perusterveydenhuollossa lievempien ongelmien hoidon ja kuntoutuksen toteuttamiseksi.

Leena Haataja, Matti Sillanpää

Lisäaineet ja ruoan kokonaisturvallisuus

Ruoan lisäaineet ovat saaneet jatkuvasti runsaasti julkisuutta. Kuluttajat ovat olleet huolissaan elintarvikkeiden turvallisuudesta ja etenkin lisäaineista, joiden käyttöön tuli muutoksia Euroopan unioniin liittymisen mukana. Lisäaineiden saanti on Suomessa yleensä hyväksyttävällä tasolla. Ainoat poikkeukset ovat makkarasta ja lihavalmisteista saatava nitriitti ja mehutiivisteistä saatava bentsoehappo, joiden päivittäinen saanti saattaa ylittyä pienillä lapsilla. Lisäaineiden saantia voi vähentää monella tavoin, esim. välttämällä pitkälle jalostettuja elintarvikkeita ja vähentämällä ympäristön saastumista.

Pirjo-Liisa Penttilä

Sikiön raskauden tai synnytyksen aikainen hapenpuute potilasvahinkona

Raskauden tai synnytyksen aikainen hapenpuute johtaa usein lapsen pysyvään vammautumiseen. Hapenpuutteen diagnoosin viivästyminen tai laiminlyönti ryhtyä toimenpiteisiin todetun hapenpuutteen takia on peruste maksaa korvausta aiheutuneesta vahingosta. Näihin vahinkoihin liittyvät korvaukset ovat myös merkittävän suuria (käytännössä useita miljoonia markkoja), koska aiheutuneeseen vammaan liittyy alkuvaiheessa lisääntynyt hoidon ja kuntoutuksen tarve ja sittemmin usein pysyväksi jäävä kyvyttömyys yksin selvitä päivittäisistä toiminnoista tai hankkia elatusta ilman, että lapsen elinikäennuste merkittävästi lyhenisi.

Juhani Kaivola, Lasse Lehtonen

Kirje Yhdysvalloista

Viimetalvinen influenssaepidemia olisi sinänsä ollut Yhdysvalloissa hyvinkin keskinkertainen, elleivät kuolleisuusluvut olisi olleet suuremmat kuin vertailukohteina tarkastelluissa viiden aiemman vuoden epidemioissa. Potilasmäärät vastaanotoilla olivat suurimmillaan joulunpyhien välillä, mutta kuolleisuushuippu 11,2 % osui tammikuun puolivälin viikolle. Aiempien vuosien kuolleisuushuiput ovat olleet 7,6-9,1 %.

Tuula Fabrizio

Mallikas teos lääkärintyön pykäläviidakosta

Lääkintöhallituksen jäsen Herman Lavonius kirjoitti 1950-luvulla teoksen lääkärien oikeuksista ja velvollisuuksista nimellä Laki ja lääkärintoimi (Otava, Helsinki 1956). Suomen lääkintälainsäädännön yleisesitystä lääkäreille ei tämän jälkeen ole kirjoitettu, vaikka oikeuslääketieteen oppikirjat ja monet juridiset kirjoitelmat toki aihetta ovat käsitelleet. Duodecimin julkaisema Lääkärintyö ja laki pyrkii tämän puutteen korjaamiseen. Tarve kyseisen tyyppiselle teokselle onkin ilmeinen, sillä sen lainsäädännön määrä, joka lääkärintointa harjoittavan tulisi hallita on kasvanut 1990-luvulla voimakkaasti. Kirjan sisällysluettelosta löytyykin viittaus peräti 122:een erilliseen lakiin, jotka koskevat lääkärintyötä.

Lasse Lehtonen

Jykevä perinatologian oppikirja tuoreesti ja kattavasti

Kyseessä on lähes 2 000-sivuinen, noin 5,5 kg painava perinatologian oppikirja. Teos on sen toinen uudistettu painos. Allekirjoittanut luki kirjan ensimmäisen painoksen (vuodelta 1993) perinatologian erikoislääkäritenttiä varten. Siten kirja oli minulle tyyliltään jo entuudestaan tuttu. Kirja on kuitenkin kauttaaltaan uudistunut ja sen sivumäärä on lisääntynyt 200:lla. Nykyisen kokoisena kirjan käsittely alkaa olla jo hankalaa, puhumattakaan sen ottamisesta mukaan. Lähellä onkin ajatus seuraavan painoksen jakamisesta osiin tai ehkä elektronisen muodon (CD-ROM) julkaisemisesta. Kirja on arvostettujen ja kansainvälisten (siis muidenkin kuin yhdysvaltalaisten) kirjoittajien tekemä. Suomalaiset tutkijat ovat päässeet hyvin esiin kirjan laajoissa referenssiluetteloissa.

Tapio Kurki

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030