Tymektomian merkitys myasthenia graviksen hoidossa

Myasthenia gravis on krooninen lihasheikkous-oirein ilmenevä autoimmuunitauti, jossa hermo-lihasliitoksen asetyylikoliinireseptoreita tuhoutuu. Taudin perimmäistä syytä ei tunneta. Oireet voivat esiintyä kaikissa poikkijuovaisissa lihaksissa. Kaksoiskuvat ja luomien roikkuminen ovat yleisimpiä oireita. Myasthenia gravis -taudin diagnostiikassa käytetään EMG-tutkimusta, tensilon-testiä, myastenia-testausta ja verestä määritettäviä asetyylikoliinireseptorivasta-aineita. Myasthenia graviksen lääkehoidossa käytetään ensisijaisesti pitkävaikutteisia antikoliini-esteraaseja. Lääkehoidon ohella rintaontelossa sijaitsevan kateenkorvan eli tyymuksen poisto (tymektomia) on keskeinen hoitomuoto. Tässä tutkimuksessa noin 80 %:lla potilaista sairauden oireet lievittyivät leikkauksen jälkeen. Kokemuksemme mukaan tymektomia on turvallinen hoitomuoto myasthenia gravis -potilaille. Se johtaa oireiden korjaantumiseen sekä lääkehoidon tarpeen pienentymiseen.

Anne Torpström, Harri Tulla, Leo Niskanen, Kari Reinikainen

Positroniemissiotomografian merkitys sepelvaltimotaudin diagnostiikassa

Sydämen positroniemissiotomografialla voidaan tunnistaa ja arvioida tarkasti sepelvaltimotaudin vaikeusaste ja sydänlihaksen elinkykyisyys hoitomuotoa valittaessa ja seurattaessa hoidon vaikutuksia. Hyvän sensitiivisyyden ja spesifisyyden ansiosta PET voi vähentää tarpeettomia toimenpiteitä ja toisaalta löytää ne potilaat, joille seuranta ja perinteinen hoito olisivat kaikkein tehokkaimpia. Sydän-PET täydentää invasiivista kardiologista diagnostiikkaa tekemällä sen sovellukset entistä tehokkaammiksi ja selektiivisemmiksi. Korkeista hankinta- ja asennus-kustannuksista huolimatta tutkimustiedot ja kustannus-hyötylaskelmat viittaavat siihen, että PET:n oikea käyttö voi itse asiassa pienentää sepelvaltimotaudin tutkimuksen ja hoidon kustannuksia.

Karl T. Sun, Pertti J. Rintahaka

Lihavuuden hoito erikoissairaanhoidossa

Vaikeaan ja sairaalloiseen lihavuuteen liittyy runsaasti sairauksia, joissa laihduttaminen olisi tehokas hoito. Näiden potilaiden laihdutushoito on kuitenkin tavallista vaikeampaa, minkä vuoksi myös erikois-sairaanhoidon on perusteltua osallistua siihen.

Pertti Mustajoki, Timo Sane, Tuula Pekkarinen

Sata vuotta syövän sädehoitoa

Ensimmäinen syövän sädehoito annettiin hyvin pian sen jälkeen, kun Wilhelm C. Röntgen 1895 julkaisi havaintonsa uusista säteistä. Aluksi hoidosta tuli paljon vaikeita komplikaatioita, sillä kaikki potilaat saivat säteilyä yhtenä suurena kerta-annoksena. Röntgensäteisiin perehtyneet lääkärit kuitenkin kehittivät menetelmän käyttöä, ja 1930-luvulle tultaessa sädehoidosta tuli parantava syövänhoitomenetelmä. Viime vuosikymmeninä sädehoidon nopeaa kehitystä ovat pohjustaneet säteilybiologian, syöpäbiologian, molekyylibiologian, säteilyfysiikan ja laitetekniikan edistysaskeleet. Sädehoitoa on siis annettu sadan vuoden ajan ja sillä saavutetut hoitotulokset ovat jatkuvasti parantuneet. Näköpiirissä ei ole mitään hoitomenetelmää, joka syrjäyttäisi sädehoidon.

Lars R. Holsti

Kokemuksia ihotautilääkärin ja plastiikkakirurgin yhteistyöstä säärihaavojen hoidossa TAYS:n alueella

Suomessa on arviolta jopa 25 000 sääri-haavapotilasta. Säärihaava voi haitata potilaan jokapäiväistä elämää huomattavasti ja yhteiskunnan kannalta se on terveydenhuollon voimavarojen suurkuluttaja. Tässä tutkimuksessa saatiin plastiikkakirurgin suorittamalla ihonsiirrolla ja ihotautilääkärin kontrolloimalla esi- ja jatkohoidolla 76 % säärihaavoista parannetuksi. Seuranta-aika oli keskimäärin 2 vuotta 7 kuukautta. Potilaan tarvitseman ulkopuolisen avun tarve väheni 90 %:sta 41 %:iin.

Marja-Leena Tuomi, Tapani Lähteenmäki, Tero Sisto, Leea Ylitalo

Laktobasillista ei apua ohutsuolivaivaan

Bakteerihoito on yksi tulevaisuuden tutkimusaloista. Tämä tarkoittaa tautien hoitoa antamalla potilaalle bakteereita tai niiden seosta. Ehkä suosituin lähestymistapa on ollut käyttää periaatteessa apatogeeneiksi luettavia probioottibakteereita, kuten maitohappobakteereita. Kliiniset tutkimukset niiden tehosta ovat kuitenkin vähissä. Ainoa kunnollinen tehon osoittava tutkimus on tehty Suomessa, dosentti Erika Isolaurin työnä. Siinä lasten rotavirusripulin kesto lyheni merkitsevästi Lactobacillus GG -kapseleilla. Tällaisille kliinisille tutkimuksille on nyt todellinen tilaus, niin kuin Lontoon kuninkaallisen lääketieteellisen yliopiston professori Jeremy Hamilton-Miller katsauksessaan toteaa.

Pentti Huovinen

Suomalaista leptiinitutkimusta

Viime vuosien suurimpia lääketieteen havaintoja lienee leptiiniä eli lihavuusproteiinia koodaavan geenin löytyminen ensin lihavuuteen taipuvaiselta hiirirodulta ja myöhemmin ihmiseltä. Leptiinin puutteen osoitettiin hiirellä olevan yhteydessä lihavuuteen ja leptiinin antamisen osoitettiin laihduttavan hiiriä. Ihmiselläpä asia ei ole niin yksinkertainen, sillä ihmisen obesiteetti on yhteydessä korkeisiin leptiiniarvoihin. Syyksi tähän on esitetty kudosten, lähinnä aivojen, leptiiniresistenssiä.

Robert Paul

Mainio mutta ehdottomasti tuomittava tutkimus nieluinfektion hoidosta

Brittiläinen ryhmä tutki mikrobilääkehoidon vaikutusta nieluinfektion hoidossa. Tutkittavina oli yli 700 potilasta, joista tehtiin kolme potilasryhmää avoimesti satunnaistamalla. Ensimmäisen ryhmän muodostivat potilaat, joille määrättiin heti penisilliini tai erytromysiini, toisen ryhmän potilaille ei annettu mikrobilääkettä, ja kolmannessa ryhmässä potilaille annettiin hoito, jos tauti ei asettunut kolmen päivän kuluessa. Mitään mikrobiologisia diagnostisia tutkimuksia ei tehty, koska tutkijat eivät usko, että sillä olisi mitään vaikutusta hoitopäätökseen - tai että vaikutus toteutuisi toivotulla tavalla!

Pentti Huovinen

Guillain-Barrén oireyhtymän valinnaishoito

Guillain-Barrén oireyhtymän hoidossa on todettu olevan hyötyä sekä plasmafereesistä (plasmanvaihdosta) että suonensisäisestä gammaglobuliinihoidosta. On kuitenkin esitetty, että plasmanvaihdossa neuropatia palaa hetken päästä, kun myeliiniä vastaan hyökkäävät vasta-aineet virkoavat. Gammaglobuliinihoidon heikkoutena on puolestaan pidetty myös relapsiriskiä, jonka suuruus on epävarma, koska gammaglobuliinilla hoidettuja potilaita on tutkittu suhteellisen vähän verrattuna plasmanvaihtopotilaisiin.

Robert Paul

Ministeri Mönkäre vastasi neuroleptien korvattavuutta koskevaan kysymykseen

Kansanedustaja Sulo Aittoniemi esitti eduskunnassa kirjallisen kysymyksen: "Aikooko Halllitus sallia skitsofrenian hoidossa käytettävän neuroleptilääkityksen ym. korvaustason alentamisen?"