78822 osumaa

Tommi Vimpelille

Kiitos kommenteistasi. Olit kiinnostunut lähinnä potilaistamme, jotka eivät synnyttäneet 24 tunnin kuluessa käynnistyksestä. Mielestämme aikarajaus tutkimuksessa oli oleellinen jos tutkitaan kahden lääkkeen vaikutusta juuri synnytyksessä ja syntyviin lapsiin. Mikäli synnytys ei käynnisty kohtuullisessa ajassa on tiedossa ongelmia kuten pitkittynyt synnytys, vuoto, supistusheikkous, lapsen ongelmat ja riski operatiiviseen synnytykseen kasvaa. Nämä riskit ovat olemassa joka tapauksessa riippumatta käynnistystavasta. Synnytys 24 tunnin sisällä oli yhtä yleistä molemissa ryhmissä. Tutkimuksen ulkopuolelle jääneiden potilaitten synnytykseen ei sen jälkeen vaikuta yksinomaan käynnistystavan valinta vaan mukaan tulee muita ongelmia, eikä vähiten synnytykseen puuttuminen toistuvilla stimulaatioilla. Helsingin yliopistosta on valmistumassa väitöskirja misoprostolin käytöstä obstetriikassa laajemmin. Se antanee varmasti lisäinformaatiota moneen kysymykseen.

Mari Sälevaara

Ravitsemususkomukset

Kiitän professori Antti Aroa saamastani palautteesta (SLL 5/99). Haluan tarkentaa vielä joitakin kohtia ravitsemus-kolesterolikysymyksessä. Jo vuonna 1954 (Mayer ym. Amer J clin Nutr 1954;2:316) todettiin veren kolesterolipitoisuuden olevan riippumaton kolesterolin saannista ravinnossa, mutta riippuvainen ravinnon eläin- ja kasvirasvoista. Siten veren kolesteroli oli 25-50 % korkeampi runsasrasvaisella (40 % kaloreista rasvasta) kuin vähärasvaisella (20 % vastaavasti) dieetillä. Useissa tutkimuksissa todettiin elimistön oma kolesterolisynteesi (n. 60 %) kääntäen verrannolliseksi ravinnossa saatuun määrään nähden. Ravinnon ja veren kolesterolin välillä ei siis ole suoraa suhdetta, vaan energian saantiin kytkeytyvä. Lähes puolessa vuosisadassa ei tässä näytä sanottavaa tapahtuneen. Toistuvasti on tunnetuissa lääketieteen julkaisuissa (kuten viime vuonna BMJ 1998;318:1290) todettu, että yritykset kolesterolin alentamiseksi väestön ruokavaliota muuttamalla tuottavat pettymyksen, vaikka se laitoksessa salaattia syöttämällä onnistuukin.

Matti Viukari

Tuhti teos terveysalalle

Harvalla pienellä kielialueella lienee äidinkielisten lääketieteellisten oppi- ja käsikirjojen joukko niin kattava ja korkeatasoinen kuin Suomessa. Tämä koskee myös sisätautialaa, jota tuoreet ja perusteelliset erikoisalojen oppikirjat valottavat jo jokseenkin katveitta. Alan yleisoppikirjaa ei ole kuitenkaan kirjoitettu pitkään aikaan. Nuoret ja tarmokkaat sisätautiapulaislääkärit Ilkka Vauhkonen ja Peter Holmström avustajineen ovat nyt saaneet aikaan suomenkielisen alan oppikirjan, joka esipuheen mukaan on tarkoitettu oppimateriaaliksi terveysalan opiskelijoille ja käsikirjaksi alan työntekijöille.

Olli Suhonen

Hyvin tehty lastentautien oppikirja

Kirja on ensimmäinen suomenkielinen lääketieteen opiskelijoille tarkoitettu lastentautien oppikirja ja se täydentää oivallisesti Kustannus Oy Duodecimin oppikirjasarjaa. Kirja on tervetullut sekä lääketieteen opiskelijoiden että lääkäreiden, myös lastenlääkäreiden, kirjahyllyihin. Kirjoittajina on 38 lastenlääkäriä ja tutkijaa edustaen maamme kaikkia lääketieteellisiä tiedekuntia. Jokainen heistä on edustamansa alueen parhaita asiantuntijoita maassamme.

Risto Lappi

Sydänlapsesta aikuiseksi

Sadasta vastasyntyneestä yksi sairastaa synnynnäistä sydänvikaa. Ilman leikkaushoitoa lähes kaikki komplisoitua sydänvikaa sairastavat lapset menehtyvät pian syntymän jälkeen. Vielä 10-20 vuotta sitten aikuisiän saavuttivat vain ne, joilla oli lievä sydänvika. 1970-luvulla ruvettiin tekemään leikkauksia alle vuoden ikäisille sydänvikaa sairastaville lapsille, ja 1980-luvulla käynnistyi neonataalikauden sydänkirurgia Suomessa. Tänä päivänä lähes kaikkia synnynnäisiä sydänvikoja voidaan hoitaa. Yli 4 000 lasta, joille on sydänvian takia Suomessa tehty leikkaus, on jo saavuttanut 18 vuoden iän. Näiden nuorten joukossa on hyvinkin komplisoituja sydänvikoja. Joka neljännelle heistä on lapsuuden aikana suoritettu useampia sydänleikkauksia.

Markku S. Nieminen

Robert Tigerstedt, maailmankuulu fysiologi

Robert Adolf Armand Tigerstedt (1853-1923) oli merkittävimpiä suomalaisia tiedemiehiä. Hän valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi vuonna 1873, lääketieteen kandidaatiksi vuonna 1876 ja lisensiaatiksi vuonna 1880. Opiskelunsa aikana Tigerstedt toimi laboraattorina fysiologian laboratoriossa vuosina 1876-78. Hän väitteli lääketieteen tohtoriksi vuonna 1881 ja toimi fysiologian dosenttina vuosina 1881-82.

Arno Forsius

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkärilehden työpaikat