Alkoholin aiheuttamien vieroitusoireiden hoito - mikä on ilokaasun asema?

Äkillinen juomisen lopettaminen runsaan pitkäaikaisen alkoholinkäytön jälkeen voi johtaa hankaliin vieroitusoireisiin, joita yleensä hoidetaan rauhoittavilla lääkkeillä. Ongelmaksi saattaa muodostua, että kyseiset lääkkeet voivat väärin käytettynä aiheuttaa riippuvuutta alkoholin tapaan. Viime aikoina on väitetty, että ilokaasun antaminen nopeuttaa alkoholivieroitusoireista toipumista ja vähentää rauhoittavien lääkkeiden tarvetta. Väitteet perustuvat yksittäisiin, huonosti kontrolloituihin tutkimuksiin. Tieteellistä perustetta ilokaasun käytölle alkoholivieroituksessa ei mielestämme toistaiseksi ole.

Taina Methuen, Kari Poikolainen, Risto P. Roine

Todella vaikean hyperkolesterolemian hoito

Hyperkolesterolemian ruokavalio- ja lääkehoidolla voidaan hidastaa tai estää ateroskleroosin etenemistä. On kuitenkin potilaita, joiden hyperkolesterolemiaan ei saada riittävää vaikutusta pelkästään lääkkein, ja näissä harvoissa tapauksissa LDL-afereesillä voidaan laskea LDL-pitoisuutta edelleen. Afereesissä annetaan veren kiertää laitteessa, jossa on dekstraaniselluloosapylväs, johon tarttuu VLDL-, LDL- ja lipoproteiini (a) -partikkeleita. Kun kerralla käsitellään 5 litraa verta, mikä kestää 3-4 tuntia, saadaan seerumin rasvapitoisuus pienenemään huomattavasti.

Robert Paul

Anaalifissuuran uusi hoito

Anaalifissuura voi pahimmillaan aiheuttaa kovia tuskia ja hankaloittaa elämää vaikeasti. Fissuuran hoito peräaukon laajennuksella on sinänsä tehokas kaikessa invasiivisuudessaan, mutta joskus sen seurauksena voi tulla inkontinenssiongelmia. Anaalifissuuran konservatiiviseen hoitoon näyttää olevan tulossa merkittävää apua glyseryylitrinitraattivoiteesta. Lumekontrolloitua tutkimusta aiheesta on kaivattu ja tässä se on.

Robert Paul

Raskausajan verenpaine ja vastasyntyneen paino

Sikiön paino voi jäädä odotusarvojen alapuolelle, jos äidin ruokavalio on puutteellinen, jos hän polttaa tupakkaa tai jos hänellä on eklampsia. Eklampsiaan liittyvän korkean verenpaineen arvellaan vaikuttavan suoraan sikiön kasvuun, samoin kuin huomattavan hypertonian sinänsä, mutta lievän hypertonian merkitystä sikiön kehitykselle ei tunneta varmuudella.

Robert Paul

Silikoni ei olekaan immunologisesti inertti aine

Silikonipolymeerejä käytetään laajalti lääkkeissä, kosmeettisissa aineissa ja jopa ruoissa. Geelimuotoisen silikonin yleisin käyttötarkoitus on rintojen suurentaminen, mutta sitä on ruiskutettu jopa suoraan kudokseen esimerkiksi huulien muotoilutarkoituksessa. Paikalliset reaktiot ovat melko yleisiä silikoni-implantaattien yhteydessä, yleistyneiden autoimmunologisten ilmiöiden yhteys silikoniin on sen sijaan kiistanalaisempi. Useissa tutkimuksissa on saatu viitteitä lihassäryn, kuumeen, kroonisen väsymyksen, pälvikaljuuden ja ihottumien lisääntyneestä esiintymisestä naisilla, joille on asennettu silikonitäyte rintaan.

Matti Viljanen

Vasta-aineilla Crohnin taudin kimppuun

Tuumorinekroositekijä alfalla (TNF-alfa) näyttää olevan tärkeä rooli Crohnin taudin eli regionaalisen ileiitin patogeneesissa. TNF-alfa:n pitoisuudet ovat hyvin korkeita ileiittipotilaiden suolen seinässä ja ulosteissa. TNF-alfa:n haitallisia vaikutuksia voidaan vähentää monoklonaalisilla vasta-aineilla. Ne ovat kuitenkin tavallisimmin hiirestä peräisin ja aiheuttavat nopeasti haitallista immunisoitumista ihmiseen ruiskutettuina. Nykyaikaisen geenitekniikan avulla voidaan valmistaa ns. humanisoituja vasta-aineita, joiden rakenteesta 95 % on ihmisen immunoglobuliinin kaltaista ja vain antigeeniin sitoutuva alue on hiirestä peräisin.

Matti Viljanen

Kantasolukasvutekijä ja sen reseptori, c-kit, pahanlaatuisissa myeloisissa veritaudeissa

Vaikka maligneissa veritaudeissa hematopoieettisten solujen proliferaatio ja/tai differentiaatio on häiriintynyttä, on useiden hematopoieettisten kasvutekijöiden todettu osallistuvan normaalien verisolujen lisäksi myös malignien verisolujen kasvun säätelyyn. Hematopoieettisiin kasvutekijöihin kuuluva kantasolukasvutekijä eristettiin vuonna 1990. Normaalissa hematopoieesissa se ohjaa primitiivisten verisolujen kasvua. Tässä väitöskirjassa keskityttiin tutkimaan kantasolukasvutekijän ja sen reseptorin, c-kit:n, merkitystä pahanlaatuisissa myelooisissa kantasolutaudeissa. Tautiryhmään kuuluvat myeloproliferatiiviset taudit eli krooninen myelooinen leukemia, polysytemia vera, idiopaattinen myelofibroosi ja essentielli trombosytoosi sekä akuutti myelooinen leukemia.

Timo Siitonen

Sappitaudin vuoksi leikatut

Tutkimus käsittää tekijän henkilökohtaisen sappileikkausaineiston vuosilta 1965-90. Potilaat on jaettu kolmeen ryhmään, joista tärkeimmän muodostaa varsinaisen sappitaudin vuoksi leikatut 1 880 tapausta. Toisen ryhmän muodostavat muiden vatsaontelon leikkausten yhteydessä leikatut sappipotilaat (90 tapausta) ja kolmannen ryhmän vatsaontelon pahanlaatuisten kasvainten yhteydessä leikatut sappipotilaat (53 tapausta). Tulosten esittely on jaoteltu seuraavasti: 1) potilaan oireisto ennen leikkausta, 2) sappiteiden kuvantaminen ja laboratoriotutkimukset, 3) leikkaustoimenpiteet ja löydökset sekä leikkauskomplikaatiot, 4) sappirakon kolesteroloosi ja 5) potilaan tila ja oireet seurantatutkimuksessa.

Jaakko Seiro

Myyräkuumeen patogeneesi

Suomessa tehdään vuosittain noin 1 000 serologisesti varmennettua myyräkuumediagnoosia. Kuten muutkin hantavirusinfektiot, Puumala-virusinfektio on jyrsijälevintäinen ja tarttuu luonnon metsämyyrästä ihmisiin tyypillisimmin syystalvella. Osa potilaista vaatii sairaalahoitoa lähinnä nestetasapainon häiriöihin ja munuaisen vajaatoimintaan liittyvien komplikaatioiden vuoksi: noin 5 % sairaalassa hoidetuista potilaista vaatii dialyysihoitoa, ja hieman alle 10 %:lla todetaan kuumevaiheen lopulla verenpaineen lasku ja vakavimmissa tapauksissa sokkitila. Verenvuototaipumus on yleensä lievä.

Mari Kanerva

Saunominen ja lääkeaineiden farmakokin etiikka

Saunomisen aiheuttaman lyhytkestoisen lämpöaltistuksen yhteydessä tapahtuvat muutokset, kuten ihoverenkierron lisääntyminen, ruoansulatuskanavan ja munuaisten verenkierron väheneminen, nestehukka hikoilun yhteydessä ja mahdolliset maksaverenkierron muutokset voivat teoriassa vaikuttaa lääkeaineiden farmakokinetiikkaan ja sitä kautta myös farmakodynaamisiin vasteisiin. Mahdollisista saunomisen ja lääkityksen välisistä interaktioista on kuitenkin vähän tutkimustietoa esimerkiksi lääkkeiden käytön tehon ja turvallisuuden arvioimiseksi saunomisen yhteydessä.

Jyrki Vanakoski