Etiikka ja priorisointi psykoterapiassa

Psykiatrian erikoislääkäri Ben Furman ja yleislääketieteen erikoislääkäri Antero Katajainen ovat valinneet pitkän kaavan vastata lyhyeen artikkeliini. Heidän kirjoituksensa antaisi aihetta niin moneen yksityiskohtaiseen kommenttiin, että tämä palsta ei sitä salli. Kirjoitus ei kuitenkaan sisällä yhtään faktaa, joka antaisi aihetta muuttaa sanaakaan kirjoituksestani (SLL 32/94).

Vastine Kari Pylkkäselle: Psykoterapia kuntoutuksena - lyhyt vai pitkä kaava

Kari Pylkkänen esitti Lääkärilehden numerossa 32/94 artikkelissaan 'Psykoterapia kuntoutuksena - lyhyt vai pitkä kaava?' käsityksiään ja toiveitaan koskien psykoterapian rahoitustapoja. Keskeisin toivomus oli, että KELAn tulisi edelleen keskittyä korvaamaan vain yksityissektorin pitkiä terapioita. Artikkeli vaatii mielestäni kommentointia ainakin kolmesta syystä. Ensinnäkin siihen sisältyi muutamia selviä virheellisyyksiä, toiseksi, esitetty ajattelutapa on yksipuolinen ja kovin perinteinen ja kolmanneksi, on ilmeistä että artikkelin avulla pyritään turvaamaan psykodynaamisesti suuntautuneiden terapeuttien uhanalaiseksi muuttunutta asemaa 'psykoterapiamarkkinoilla' - tämä on erityisen pulmallinen lähtökohta silloin kun artikkelin kirjoittajana on STAKESin psykoterapiatyöryhmän puheenjohtaja. Tässä asemassa olevan henkilön tulisi kaiketi ensisijaisesti ajatella asiakkaiden ja yhteiskunnan etua.

Psykoterapioiden vertailu on tutkimuksessa vielä ratkaisematon ongelma

Kiitokseni Eero Riikoselle mahdollisuudesta tutustua siihen, mitä hän ajattelee minun ajattelevan psykoterapiasta.

Kaasutiivis järki

Erityistason psykoterapeutti J. Korkeila vertasi Lääkärilehdessä 33/94 kirja-arvostelussaan J. Massonin psykoanalyysin virheiden ja valheiden paljastusta juuston reikiin ja hajuun, jopa suhteellisuusteorian ja kvanttifysiikan arvovallan tuella. Tosin kelle tahansa jää ymmärtämättä, miten nykyfysiikan tieto mitenkään tukee J.K:n käsityksiä oikeasta psykoanalyysin arvostelusta.

Vastine edelliseen: Kaasutiiviydestä ja itsetehostuksesta

On hieman yllättävää saada kirja-arvostelusta palautetta, mutta sikäli innostavaa, että tietää ainakin useamman kuin yhden kollegan lukeneen sen. Tosin osittain jäin ihmettelemään sitä, miten se loppujen lopuksi liittyi kirjoittamaani arvosteluun. Siksi ajattelinkin vastata seuraavasti:

Miksi lääkärit eivät tunne diabeteksen ensioireita?

Suomen ensimmäiset diabetes-päivät, tavallisille kansalaisille tarkoitetut, pidettiin eräänä marraskuun alun lauantaina vanhalla ylioppilastalolla. Pääesitelmöitsijänä oli prof. Risto Pelkonen, joka mm. kertoi vanhemman iän diabeteksen ensioireisiin kuuluvan kivut ja kovettumat jalkapohjissa ja varpaissa, rytmihäiriöt sydämessä sekä harmaakaihimuodostumat silmissä.

Suomalaisen sytologian suurteos

Sytologian merkitys morfologisessa diagnostiikassa on jatkuvasti kasvanut. Kuituoptiikkaan perustuvien tähystimien kautta ja nykyaikaisten kuvantamismenetelmien avulla voidaan ottaa soluopillisia näytteitä käytännöllisesti katsoen kaikista ihmiskehon elimistä ja kudoksista. Sytologinen tutkimus on potilaalle atraumaattinen, taitavissa käsissä hyvin luotettava ja lisäksi edullinen. Tätä keskeistä diagnostiikan alaa vaivannut kotimaisen käsi- ja oppikirjan puute on nyt korjaantunut, kun Ari Koivuniemen to> on ilmestynyt.

Kliinisen fysiologian oppikirja uusissa kansissa

Vuonna 1988 Lääketehdas Orion kustansi kirjan Kliinisen fysiologian oppikirja. Nyt Kustannus Oy Duodecim tuo markkinoille kirjan Kliininen fysiologia. Toimittajat ovat nyt samat kuin kuusi vuotta sitten, ja esipuheessakin todetaan: "Kliininen fysiologia on alan uusi oppi- ja käsikirja, joka pohjautuu Lääketehdas Orionin vuonna 1988 julkaisemaan teokseen." Tämä on jossain määrin ns. understatement, sillä uusi kirja on lähinnä edeltäjänsä toinen painos, osittain jopa uusintapainos.

Hurstin kahdeksas painos - ajan tasalla ja entisten veroinen

Kun J. Willis Hurst ilmoitti kirjan 7. painoksen esipuheessaan vetäytyvänsä pois päätoimittajan tehtävistä, käväisi monen lukijan mielessä ajatus, että tämä mainio teos on hiipumassa ja seitsemäs painos saattaa jäädä jopa viimeiseksi.

Psykoterapian opetusta syytä kehittää myös yliopistoissa

Psykoterapian opetus osana psykiatrian erikoislääkärikoulutusta on toteutunut Suomessa yliopistokohtaisten ratkaisujen mukaan. Koulutettavan oma kiinnostus on vaikuttanut koulutuksen laajuuteen eikä kaikkia lääketieteellisiä tiedekuntia sitovia normeja ole missään vaiheessa ollut. Koulutuksen saatavuutta on rajoittanut opettajavoimien vähäisyys. Yliopistoista riippumattomana, merkittävänä psykoterapiakoulutusta antavana yhteisönä on toiminut Suomen Psykiatriyhdistys 1970-luvun alusta alkaen, osittain samoin opettajavoimin, jotka ovat vastanneet psykoterapiaopetuksesta yliopistoissa.

Johannes Lehtonen