75797 osumaa

Äkillinen maksan toiminnan pettäminen: maksansiirto hoitona

Aiemmin terveen ihmisen maksan toiminnan äkillisesti pettäessä ovat nopeat toimenpiteet tarpeen taudin syyn ja potilaan kliinisen tilan selvittämiseksi. Maksansiirron tulokset näiden potilaiden hoidossa ovat nykyisin varsin hyvät. Ongelmaksi on osoittautunut se, ettei niitä potilaita, jotka voivat hyötyä maksansiirrosta, tunnisteta ajoissa. Jotta maksansiirron mahdollisuudet voitaisiin optimoida, on tunnistettava varhain potilaat, joilla konservatiivisen hoidon ennuste on huono. Potilaan ennustetta voidaan arvioida taudin etiologian ja kliinisen kuvan kehityksen perusteella.

Helena Isoniemi, Kaija Salmela, Krister Höckerstedt

Raskaudenaikainen veriryhmäimmunisaatio ja vastasyntyneen hemolyyttinen tauti

Kaikista äitiysneuvoloissa asioivista äideistä otetaan 8.-12. raskausviikolla verinäyte veriryhmävasta-ainetutkimuksia varten. Vuonna 1992 seulonnassa löytyi 243 äidin näytteestä raskauden kannalta merkityksellinen veriryhmävasta-aine; näistä äideistä 160 oli Rh-positiivisia ja 83 Rh-negatiivisia. Lisäksi 267 äidiltä todettiin raskauden kannalta merkityksetön vasta-aine. Seulonta on perustana immunisoituneiden äitien hoidosta ja seurannasta päätettäessä. Tärkeimpiä syntyvän lapsen kannalta ovat sellaiset veriryhmäimmunisaatiot, jotka voivat aiheuttaa sikiössä hemolyyttisen anemian ja erytroblastoositaudin. Sikiön vaikea-asteista erytroblastoositautia voidaan joutua hoitamaan kohdunsisäisillä verensiirroilla.

Hannele Sareneva, Kari Teramo, Malla Kuosmanen, Martin Renlund Jarl Eklund

Myrkytysten epidemiologiaa

Sairaalassa hoidettujen myrkytysten epidemiologiaa selvitettiin sairaaloiden poistorekisteriin perustuen vuosina 1978-84 ja 1987-88. Aikajaksoilla myrkytyspotilaita oli 52 439. Tutkimuksen ulkopuolelle jäivät kaikki sairaalan ulkopuolella kuolleet myrkytyspotilaat sekä polikliinisesti hoidetut potilaat. Myrkytyspotilaita oli tasaisesti noin 5 800 vuodessa eli tutkittuina ajanjaksoina 1,22 ja 1,17 myrkytystä 1 000 asukasta kohden.

Kuormituksen vaikutus proteoglykaanisynteesiin viljellyssä rustokudoksessa ja rustosoluissa

Nivelen kuormituksen tiedetään olevan tärkeimpiä nivelruston aineenvaihduntaan ja rakenteeseen vaikuttavia fysiologisia tekijöitä. Kohtuullinen nivelkuormitus lisää ruston proteoglykaanipitoisuutta ylläpitäen ja parantaen nivelruston ominaisuuksia. Toisaalta liikkumattomuus ja liiallinen kuormitus voivat vähentää nivelruston proteoglykaanipitoisuutta. Nivelen kuormittuminen johtaa lukuisiin välittömiin muutoksiin rustossa. Aluksi ruston sisäinen hydrostaattinen paine kasvaa ja kudoksen muoto muuttuu. Nestevirtaus kuormitusalueelta poispäin aiheuttaa kudoksen sisäisen virtauspotentiaalin synnyn, ja ruston vesipitoisuus vähenee paikallisesti, samalla glykosaminoglykaanien negatiivisten varausten tiheys kasvaa ja kudoksen pH laskee. Mekanismeja, joilla kuormitusvaikutukset välittyvät rustosolujen aineenvaihdunnalliseksi vasteeksi, ei vielä tiedetä.

Sepelvaltimo-ohite pysyy hyvin auki pelkällä ASA:llakin

Ohitusleikkauksen tärkein tavoite on taata kunnon verenkierto sydänlihakselle, ja siksi ohitteen tukkeutumista tulee kaikin tavoin ehkäistä. Ohite tukkeutuu 15- 30 %:lla potilaista vuoden kuluessa leikkauksesta. Tukkeutumista pyritään vähentämään antitromboottisilla aineilla (asetyylisalisyylihapolla ja dipyridamolilla) ja antikoagulanteilla. Mikä on näiden aineiden teho verrattuna toisiinsa?

Gravesin oftalmopatian hoito

Eutyreoosin saavuttamisen jälkeen Gravesin oftalmopatiaa hoidetaan usein immunosuppressiivisella hoidolla. Aktiivisen tulehduksen rauhoituttua monet potilaat myöhemmin vielä leikataan. Immunosupressiivisena hoitona on yleensä käytetty usean kuukauden kestävää kortisonikuuria, ja retrobulbaaritilan sädetystä on pidetty kortisonihoidon vaihtoehtona. Satunnaistettuun tutkimukseen perustuvaa tietoa siitä, kumpi immunosupressiivinen hoito olisi parempi, ei ole ollut käytettävissä. Niinpä 56 melko vaikeaa Gravesin oftalmopatiaa sairastavaa potilasta hoidettiin kaksoissokkokokeessa joko kolmen kuukauden ajan kortisonilla (alkuun 60 mg/vrk, sitten vähenevin annoksin) ja valesädehoidolla tai sitten kahden viikon sädehoidolla (kokonaisannos 20 Gy) ja lumelääkkeellä.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030