Erikoislääkärikoulutuksella edessään monia haasteita

Koulutuksen sisällön ja tavoitteiden nykyistä selkeämpää määrittelyä, koulutuspaikkojen ja opetuksen laadun jatkuvaa arviointia sekä kouluttajan ja erikoistuvan lääkärin kiinteää yhteistyötä toivottiin Lääkäriliiton koulutusvaliokunnan järjestämässä seminaarissa. Keskustelun alustukseksi kuultiin esitykset Ruotsissa äskettäin voimaantulleesta erikoislääkärikoulutuksen uudistuksesta. Suomalainen erikoislääkäritutkinto kestää hyvin kansainvälisen vertailun, todettiin, mutta sen kurssia on jatkuvasti tarkistettava, jotta pystytään vastaamaan paitsi kliinisiin myös yhteiskunnan muutosten tuomiin laatuvaatimuksiin.

Koirat haukkuvat, raito kulkee

"Aika on siitä merkillinen suure, että se on edestä pitkä ja takaa lyhyt. Jo muutaman vuoden päähän ulottuva kuntasuunnittelu on niin utopistista touhua, että monet näkevät sen pelkkänä toiveiden tynnyrinä. Kahdenkymmenen vuoden tähtäin on jo sitä luokkaa, että sen mieltämiseen tarvitaan tulevaisuuden tutkijaa.

Unohdettu vähemmistön vähemmistö Kuuro, anna lapsesi kuulla

Kuuro äiti halusi kannanoton kuulevan 1,5-vuotiaan tyttärensä kielellisen kehityksen vaateista ja kysyi neuvolan lääkäriltä, tulisiko hänen viedä lapsensa tarhaan kielellisten virikkeiden saamiseksi. Neuvolalääkäri ehdotti, että asiasta puhuttaisiin lapsen ollessa kahden vuoden ikäinen. Tämä lausunto antoi perheelle ohjenuoran. Kysymys ei ollut satunnainen, vaan sillä oli vahva tausta.

Nivelten liikkeiden mittaaminen

Jokainen yleislääkäri, moni erikoislääkäri, lääketieteen opiskelija ja lääkintävoimistelija törmää nivelten liikeiden mittaamiseen. Liikekulmien arvioinnissa, liikkeen nollakohdan valinnassa, liikeiden ja asentojen nimityksissä ja mittaustulosten ilmoittamistavassa vallitsee edelleen kirjavuutta. Näistä saattaa aiheutua väärinkäsityksiä ja virheitä ja esim. työkyvyttömyyden tai vammaisuuden arvioinnissa voi tapahtua epäoikeudenmukaisia ratkaisuja.

Voisiko tietokone olla henkilökohtainen?

Ohjelmiston kehitys huolehtii uusien mikroprosessorien ja käyttöjärjestelmien tarpeista. Vain käyttäjä on unohtunut.

Toimittaneet Erkki Karjalainen, Leena Lodenius, Marjukka Mäkelä

Sepelvaltimotaudin ehkäisytutkimus

Kirjoittajat ovat vastineessaan tutkimustaan koskeneeseen kirjoitukseeni (1) viitanneet vastauksena kysymykseeni randomisoinnin suorittamistavasta LKT Vesa Naukkarisen väitöskirjaan (2), jossa "randomisoinnin suorittaminen (arvalla) on seikkaperäisesti selostettu". Kollega Naukkarinen onkin ystävällisesti lähettänyt minulle väitöskirjansa häneltä sitä kirjeitse pyydettyäni.

Vastine Rauno Heikinheimolle

Randomisointimenetelmältään tut- kimus oli aikansa - 1970-luvun alun - lapsi. Jälkiviisaasti se ei ollut nykyhetken tiukkojen kaksoissokko-plasebokontrolloitu-kriteerien mukainen - eikä se tutkimusasetelmassa olisi ollut mahdollistakaan. Aikanaan ulkopuolisten arvioijien taholta ei siinä kuitenkaan nähty huomauttamista. Korostettakoon vielä, että randomisaation jälkeen tutkimuksesta poistaminen ei ollut mielivaltaista, vaan perustui etukäteen määriteltyihin poissulkukriteereihin (sairaudet, vasta vastaanottokäynnillä ilmi tulleet lääkitykset) tai siihen, että vaadittuja vaaratekijöitä ei kahdesti todettu. Tämän arvioinnin suorittivat viisi tutkijalääkäriä. Useiden vaaratekijöiden yhtaikainen esiintyminen ei sellaisenaan johtanut poissulkuun. Jos randomisaatio olisi ollut "valikoiva", hoito- ja kontrolliryhmät olisivat olleet lähtötilanteessa erilaiset. Nyt käytännössä näin ei ollut kuten Lääkärilehden artikkelista selvästi käy ilmi.

Lama ja itsemurhat

Suomessa on tehty itsemurhia vuodesta 1985 lähtien seuraavasti:

Edellisen johdosta: Tiedotuksella on skarppaamisen paikka

Edellä esille otettua kysymystä on pohdittu aikaisemmin Suomen Lääkärilehdessä (Öhberg A ym: Lama ja itsetuho, Itsemurhat Uudenmaan läänissä ja itsemurhayritykset Helsingissä 1989-1992: SLL 14/93, ss. 1344-1347). Taloudellisen laman ja itsemurhien yhteyksistä kirjoittavien/puhuvien toimittajien soisi perehtyvän tähän tutkimukseen.

Två böcker om Lyme-sjuka

Den slutliga boken om Lyme-borreliosens klinik och behandling finns inte, eftersom kunskapen om denna mångfasetterade sjukdom ännu är begränsad. Forskningen trevar fram, och nya aspekter på sjukdomen beskrivs oupphörligt. Det finns starkt divergerande åsikter t.ex. om så basala saker som vilken antibiotikumbehandling man skall rekommendera - såväl duration som läkemedel. Det är därför med intresse man öppnar två nya böcker om Lyme-borrelios, den ena från USA, den andra från Europa. Båda är resultatet av ett samarbete mellan många forskare. Europaboken har 41 författare, med tonvikt på tyska, österrikiska och svenska. USA-boken har 38 författare, koncentrerade kring Lyme-borreliosforskningens huvud-ort Stony Brook i New York.