78828 osumaa

Psyykenlääkkeet, alkoholi ja raskaus

Psyykenlääkkeiden teratogeeniset riskit ovat vähäisiä käytettäessä pienintä terapeuttista annosta sellaista valmistetta, josta on eniten käyttökokemuksia raskaina olleilta potilailta. Lääke olisi hyvä ottaa useana kerta-annoksena vuorokaudessa äkillisten pitoisuushuippujen välttämiseksi. Litium, karbamatsepiini ja natriumvalproaatti ovat muita psyykenlääkkeitä ongelmallisempia raskauden aikana. Mahdollisuuksia niiden, kuten kaikkien lääkkeiden, vähentämiseen ainakin organogeneesin ajaksi on aina harkittava. Psyykenlääkkeiden suorat vaikutukset vastasyntyneeseen sekä vieroitusoireet ovat yleinen haitta. Hankalat lääkkeet voivat olla joskus korvattavissa tehostetulla psykoterapialla tai sähkösokkihoidolla. Lääkeaineen mahdollinen toiminnallinen teratogeenisuus ja siihen liittyvät käyttäytymishäiriöt ovat vaikeammin osoitettavissa kuin muut teratogeeniset vauriot. Psyykenlääkkeiden aiheuttamiin riskeihin verrattuna alkoholin ja lisääntyvän huumeiden käytön aiheuttamat haitat äidille, sikiölle ja raskauden kululle lienevät käytännössä suuremmat.

Anssi Kinnunen, Erkka Syvälahti

Menetyksen psykodynamiikka: Kyky luopua - kyky elää

Yksilön kykyyn muuttua vaikuttaa merkittävästi hänen kykynsä luopua vanhasta: mitään uutta ei voi tulla tilalle, ellei vanhasta voi luopua. Luopumisen ja menetyksen käsittelemisen prosessi on eräs psyykkisen toiminnan keskeisiä tehtäviä. Jopa ilman nykyisenkaltaista yhteiskunnallista muutosturbulenssia yksilön elämä kehdosta hautaan on luopumista edellisestä kehitysvaiheesta ja siirtymistä seuraavaan. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että selviytyminen on nykyään kytkeytynyt kykyyn muuttua ja siten kykyyn käsitellä menetyksiä ja luopua. Sellaiset illuusiot, joissa yksilö tuntee turvallisesti kuuluvansa tiettyyn yritykseen, kaupunkiin, maahan tai kansakuntaan, ovat romuttumassa, ja yksilö joutuu rakentamaan turvallisuudentunteensa yhä enemmän oman minänsä varaan.

Anja Mathur

Vain pieni osa aloitetuista lipidilääkityksistä keskeytyy

Lipidilääkkeiden käyttäjille tehdyn kyselyn perusteella lääkitys onnistuu hyvin. Vain noin joka kymmenes potilas oli itse joko lopettanut lääkityksensä tai pienentänyt annostusta. Tavallisimmin syynä tähän oli lääkkeiden korkea hinta. Lääkehoito on ollut myös tuloksellista: lääkkeiden käyttäjien lipidipitoisuudet ovat laskeneet merkittävästi.

Jaana Martikainen, Antti Reunanen, Timo Klaukka, Laura Viikari, Jorma Viikari

Vapaa estrogeeni ja rintasyöpä

Endogeenisten estrogeenien katsotaan lisäävän vaaraa sairastua rintasyöpään, vaikka epidemiologista näyttöä asiasta on ollut vähän. Asian tutkimiseksi 14 291 naiselta, iältään 35-65-vuotiailta, otettiin seeruminäyte estrogeenien määritystä varten heidän tullessaan mammografiaseulontaan. Runsaan viiden vuoden seurannan aikana 7 063:lla menopaussin ohittaneella naisella todettiin rintasyöpä, ja kullekin syöpätapaukselle valittiin kohortista kaksi verrokkia. Mitatut estradiolin, estronin ja vapaan estradiolin määrät suhteutettiin painoindeksiin.

Rintasyövän liitännäishoidon 20-vuotistulokset

Italialaiset ovat olleet uranuurtajia rintasyövän liitännäishoitojen kehittämisessä. He aloittivat vuonna 1973 tutkimuksen, jossa satunnaistettiin 386 mastektomialla hoidettua naista joko saamaan CMF-hoitoa (syklofosfamidi, metotreksaatti ja 5-fluorourasiili) vuoden ajan leikkauksen jälkeen tai sitten verrokkiryhmään. Kaikilla potilailla oli kainalon imusolmukkeisiin metastasoinut syöpä. Tulokset tästä hoitokokeesta ovat vanhastaan tiedossa: CMF-hoitoa saaneilla oli merkitsevästi vähemmän rintasyövän uusiutumia. Mutta paraneeko osa potilaista solunsalpaajahoidolla pysyvästi vai lykkääntyykö vain lopulta väistämätön residiivi? Entä solunsalpaajien mahdollisesti aiheuttamat sekundaarisyövät?

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkärilehden työpaikat