Ikiliikkuja viilettää veneellä ja pyörällä

– Purjehtiessa miettii vain sitä, miten purjeet vetävät, missä ovat karikot ja muut purjehtijat. Mitään työasioita ei ole mielessä, kuvaa Mervi Halttunen-Nieminen.

"Sama juttu on pyöräilyssä. Pyöräilen huhtikuusta lokakuuhun kaikki matkat menen sitten lastenlapsia hoitamaan tai asioille keskustaan. Töihin on mukava tulla pyöräillen, kun on saanut happiannoksen ja syke on noussut. On ihanaa viilettää pyörällä pitkin katuja. Pyöräillessä kiire ja stressi häviävät. Viime vuonna kilometrejä kertyi 3 600. Olen ikiliikkuja, ja liikunta auttaa jaksamaan.

Mieheni on kilpapurjehtija, ja hän on opettanut minut purjehtimaan. Se vaatii keskittymistä. Laskemme veneen aina ensimmäisten joukossa vesille. Purjehduskausi on tosi pitkä. Veneemme on 43-jalkainen, ja siihen mahtuu yöpymään kuusi ihmistä mukavasti.

Purjehtiminen vastatuuleen on fyysistä ja vaatii tarkkuutta. Se on myös hauskaa. Myötätuuli ei vaadi niin paljon liikuntaa. Saaressa liikumme kävellen ja taittopyörillä.

Kuulumme Merikarhut-matkapurjehdusyhdistykseen ja käytössämme on satamaverkosto Suomenlahdella, Saaristo- ja Ahvenanmerellä. Parin kolmen tunnin venematkan päässä on mukavia saaria, joihin purjehdimme viikonloppuisin. Saaressa tehdään hyvää ruokaa ja seurustellaan muiden kanssa.

Varhain keväällä merellä aistii heräävän luonnon äänet. Voi kuulla, kuinka koivun lehdet napsuvat auki, männynkäpyjen suomut ritisevät ja uroshaahkat ääntelevät. Ulkosaaristossa luonto on tosi kaunista vaikkakin karua ja vesi keväisin kirkasta.

Mieheni ja minä olemme hyvä tiimi. Minä useimmin ohjaan veneen myös satamaan ja sieltä pois. Ehkä osallistumme joskus yhdessä kilpailuunkin."