Syitä on etsitty maan ja taivaan väliltä, mutta todellisuudessa niitä on yksi.

Terveydenhuolto on vaikeuksissa, koska poliitikot ovat ottaneet sen temmellyskentäkseen. Ratkaisut ovat syntyneet puoluepoliittisista motiiveista ja valta-asetelmista.

Keskusta halusi paljon alueita, koska laski saavansa siten valtaa valtuustoissa. Terveydenhuollon ammattilaiset puolsivat korkeintaan puolta.

Kokoomus haluaa tukea perusterveydenhuoltoa kasvattamalla yrityksiä hyödyttäviä Kela-korvauksia. Tuoreiden tietojen mukaan se ei toimi (1). Käynnit eivät ole siirtyneet julkiselta yksityiselle.

Vasemmisto torppasi yksityiset sote-asemat, vaikka kokeilujen tulokset olivat rohkaisevia (2).

Ja nyt kaikki puolueet vastustavat valtuustoissa omalle alueelle osuvia leikkauksia.

Sääli, että korjausliikkeet uhkaavat toistaa samaa kaavaa.

Kysymällä terveydenhuollon edustajilta suurimmat karikot olisi vältetty.

Me kysyimme. Viiden vastaukset löytyvät sivuilta 1296–1297.

Otos ei ole kattava, mutta sävel on yhteinen. Ei ole äkkiväärien ratkaisujen aika. Tarvitaan malttia ja taitoa tehdä yhteistyötä, kuten Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen johtaja Sanna Svahn ilmaisee.

Puolessatoista vuodessa on saatu paljon hyvää aikaan. Jonot terveyskeskuksissa ovat lyhentyneet, pullonkaulat päivystyksistä osastoille helpottaneet ja digikanavat sujuvoittaneet yhteydenpitoa.

Vaikea kuvitella, mitä hyvää alueiden rankka yhdistäminen tähän juuri nyt toisi.

Lisää sekasortoa kylläkin.

Alueet tarvitsevat aikaa. Ylimitoitetut säästövaateet istuvat siihen huonosti.

Kajaanilainen Katja Moilanen kertoi elokuun alussa Lääkärilehdessä, millaista elämä on kahden sairauden kanssa (3). Vaivoina ovat Cushingin oireyhtymä ja Addisonin tauti.

Terveydenhuollolle hänellä oli toive: voi kun olisi ollut tuttu omalääkäri sairastumisesta asti.

Ei ollut.

Moilanen kertoi, miten usein oli toivonut, että lääkäri soittaisi tai hän voisi mennä vastaanotolle esimerkiksi tulkitsemaan Omakannan merkintöjä. Hän kertoi vuorovaikutuksen kyllä toimineen lääkärien kanssa, kunhan heitä pääsi tapaamaan. Tutun lääkärin kanssa sitä ei olisi ehkä aina tarvittu, vaan yhteistyö olisi sujunut jouhevammin.

Omalääkäri ei vaadi alueiden yhdistämisiä. Ei suurempia Kela-korvauksia. Ei edes lisää työvoimaa.

Kuten sivulta 1282 alkava artikkelimme kertoo, omalääkäri näyttää hyödyttävän perusterveydenhuollossa kaikkia. Aikaa ja rahaa kannattaa laittaa siihen eikä poliittisten tarkoitusperien ajamiseen.