300 euroa kuukaudessa.

Siinä summa, joka uhkaa räjäyttää terveys- ja hyvinvointierot Suomessa, vaikka niiden kaventaminen oli sote-uudistuksen tavoite.

Luku selviää Apteekkariliiton Lääkehaku-palvelusta (1). Semaglutidi kauppanimellä Wegovy 4 x 2,4 milligrammaa 293 euroa ja 65 senttiä. Pistos kerran viikossa, joten kuukausikustannus on liki sama.

Kela-korvausta ei saa.

Vuosiomavastuuta ei kerry.

Mutta kauppa käy. Semaglutidi oli viime vuonna Suomen myydyin lääkeaine (2).

Ei ihme. Tutkimukset paljastavat uudentyyppisistä GLP-1-agonisteista jatkuvasti terveyshyötyjä. Painon putoamisen lisäksi esidiabetes korjautuu, sydän- ja verisuonitapahtumat vähenevät, uniapnea lievittyy, nivelrikon kivut helpottavat ja rasvamaksa kohentuu, kuten Kirsi Pietiläisen ja Milla Rosengård-Bärlundin katsaus lihavuuslääkkeistä kertoo (3).

Painonlaskun massiiviset hyödyt uhkaavat kuitenkin jäädä hyväosaisten iloksi.

Kääntäen: he, jotka lääkkeistä eniten hyötyisivät, jäävät ilman. Ravitsemus on alemmissa sosiaaliluokissa huonolla tolalla.

Hintojen halpenemista saamme odottaa. Ensimmäiset patentit raukeavat 2030-luvun alkupuolella.

Lääkkeet ajavat yhteiskunnan vaikeisiin päätöksiin.

Tanskalainen Novo Nordisk haki huhtikuun lopussa Lääkkeiden hintalautakunnalta Hilalta korvattavuutta Wegovylle. Yhdysvaltalainen Eli Lilly teki Mounjaro-nimellä myytävälle tirtsepatidille saman maaliskuussa.

Hakemukset ovat salaisia, joten käyttöaiheet jäävät piiloon. Wegovyn valmisteyhteenvedossa niitä on kuitenkin vain yksi: painonhallinta.

Hilalla on aikaa lokakuun lopulle. Siihen mennessä pitää kertoa, onko Wegovyn hakemus hyväksytty vai hylätty – vai siirrytäänkö kuukausia kestäviin salaisiin neuvotteluihin.

Päätös on paljon vartijana. Laaja korvattavuus maksaisi yhteiskunnalle miljardeja euroja (4).

Oletettavasti Hila hyväksyy korvauksen aluksi vain ylipainosta eniten kärsiville. Näin kustannus valuu yhteiskuntaan vähitellen ja suhteutuu muiden lääkkeiden terveystaloustieteellisiin laskelmiin.

Eriarvoisuutta tämä korjaa hitaasti. Laihtuminen tuottaa terveyden ohella hyvinvointia.

Onko oikein, että aiempaa kevyemmästä askeleesta pääsevät nauttimaan vain hyvätuloiset ja he, jotka ovat hoitaneet asiansa huonoiten?

Ei taida olla vaihtoehtoja. Tähän on muutama vuosi tyytyminen.