Suomessa toimii arviolta 7 000 koko- tai osapäiväistä yksityislääkäriä. Töitä tehdään usein ammatinharjoittajana suurella lääkäriasemalla.

Seinät omistaa joku muu, mutta asetelma säilyy: ammatinharjoittaja on itsenäinen yrittäjä.

Suuret lääkäritalot ovat ryhtyneet koettelemaan tätä rajaa ja heikentävät jatkuvasti ammatinharjoittajien asemaa. Ehtoja sanellaan, yrityksen päättämiä palkkioita leikataan ja, kuten tämän lehden artikkelimme kertoo, eteen isketään yhä uusia ota tai jätä -tarjouksia.

Pörssilistattuina tai sellaisiksi haluavina yhtiöitä kiinnostaa vain raha. Talon osuus potilaalta laskutettavasta summasta voi artikkelin mukaan olla lähes puolet ilman laboratoriokustannuksia.

Markkinatalous toki ottaa irti, minkä saa.

Ammatinharjoittajien on kuitenkin tiedostettava arvonsa.

He ovat osaavaa ja lääkärikunnan kokeneinta joukkoa. Ilman heitä kolme suurinta terveysyritystä – Mehiläinen, Pihlajalinna ja Terveystalo – eivät tulisi toimeen. Liiketoiminnalta putoaisi pohja.

Vaikka asetelma on Daavid vastaan Goljat, neuvotteluissa kannattaa pitää pää valppaana. Välinpitämättömyys ja kai se on ihan ok -asenne voivat kostautua – lääkärille ja koko ammattikunnalle.

Suurten terveysketjujen ikeessä ammatinharjoittajat voivat ajautua ruokalähetin asemaan. Olet kuin palkkatyöläinen, mutta vastaat sivukuluista.

Tärkeintä on säilyttää kontrolli yrittäjyyteen. Pysyä itsensä kuskina.

Potilaat ovat lääkäriasemallakin ammatinharjoittajan omaisuutta. Samoin potilasrekisteri. Sen tiedot kuuluvat hoitosuhteen perusteella vain lääkärille.

Mitä tehdä, jos eteen tulee ota tai jätä -tarjous?

Isojen talojen rinnalla on edelleen pienempiä asemia, joissa elo saattaa olla jouhevampaa. Lääkäriomisteisuus voi laittaa arvotkin pörssiyhtiötä parempaan asentoon.

Ennenkin on perustettu kollegoiden kesken pieniä lääkäriasemia. Miksei nyt? Jos on toiminut pitkään yksityislääkärinä, potilaita riittää alkupääomaksi.

Erityisen huolestuttavaa on pyrkimys nakertaa lääkärin autonomiaa. Kärsijäksi joutuu potilas.

Lääkärillä tulee olla oikeus valita potilaalleen paras hoito ja hoitopaikka. Puolipakko ketjun omiin jatkohoitoihin tai tiettyihin lääkkeisiin on asiatonta. Autonomia ei ole ilmassa leijuva hähmäinen käsite vaan perustuu lakiin. Lääkäri vastaa toiminnastaan potilaalle juridisesti aina itse.

Suuri osa ammatinharjoittajista tekee toki työtään edelleen tyytyväisenä ja arvostaa yrittäjyyden vapautta.

Asemat myös kehittävät toimintaansa usein lääkärin näkökulmasta hyvään suuntaan. Uudet sopimukset voivat esimerkiksi vähentää byrokratiaa.

Seinät on silti syytä pitää seininä.