Ajoitus on tärkeintä hyvinvointialuejohtajaksi pyrkimisessä. Nyt on oikea aika, kun HVA-johtajia lentää kuin peurasta papanoita.

Kaava on sama kaikilla: ensin messiaanista johtajauskoa, sitten epärealistisia säästöohjelmia. Seuraavaksi kriisiviestintää ja kassan kautta ulos.  

Miksi niin moni on saanut potkut?

Ainakin Tollet ja Aula olivat omasta mielestään liian päteviä. Epäilemättä muutkin.

Minäkin olen omasta mielestäni liian pätevä – siis juuri oikea hakija! Paradoksi? Ei suinkaan. Olen varma, että poliitikot palkkaavat jatkossakin henkilöitä, jotka pitävät itseään muita pätevämpinä.

***

Mutta mihin hakea?

Keski-Suomi on lupaava. Kaksi johtajaa on jo lähtenyt. Erosopimus ei ole uhka vaan rekrytointietu. Poliittista rohkeutta pistää kolmatta johtajaa pihalle tuskin heti löytyy, joten saisin sössiä ihan vapaasti!

Itä-Uusimaa olisi helppo – ei tarvitse tehdä mitään, kunhan RKP on hallituksessa.

Jos ei ole, hyvinvointialue liitetään Vantaa-Keravaan. Silloin saisin erorahat.

Lappi on kuin hallinnollinen eläintarha: kaikesta voi syyttää Mehiläistä tai poroja. Jos jokin menee pieleen, se johtuu “arktisen toimintaympäristön erityispiirteistä”.

Poliisi voisi minun puolestani hakea loputkin johtajat. Hehän polkevat laittomasti joko potilaiden perusoikeuksia tai VM:n alijäämäisiä varpaita.    

Oi valinnan vaikeutta.

***

Miten sitten tulla valituksi? Valintaperusteet ovat yksinkertaiset:

a) Pätevä (eli embaatikko)

b) Pitkä ja vakuuttavasti puhuva mies

c) Poliittisesti sopiva

Riittää olla yksi näistä. Olen todennäköisesti ainakin kaksi.

Lisäksi olen treenannut kävelyä neuvotteluhuoneessa kädet selän takana. Se on tärkeä taito. Annan vaikutelman syvällisestä ajattelusta, vaikka oikeasti mietin, näkyykö kello.

Haastattelussa varon faktoja. Kunhan vielä oppisin lausumaan “strateginen integraatio resilienssin vahvistamisen keinona” ja ”keskittäminen asiakaslähtöisen palvelu-ekosysteemin turvaajana” hymyilemättä, niin homma olisi selvä. Pitää harjoitella.

***

Valinnan jälkeen alkaa viranhoito, eli potkujen välttely.

Hyvinvointialuetta ei onneksi tarvitse johtaa – pitää vaan johtaa mielikuvaa, että joku johtaa.

Kuulostaa vaikealta mutta on helppoa. Tärkeintä on soitella hallituksen puheenjohtajalle iltaisin ja kertoa ongelmista eli haasteista. Eli tehdä hänestä vastuullinen jokaisesta päätöksestä.

Seuraus: kun palvelut romahtavat, voisin todeta “rakennemuutos on pitkä ja vaikea prosessi”. Eikä kukaan uskaltaisi kysyä, kuka typerän suunnitelman laati ja hyväksyi.

Syyllisiä sekoiluun löytyy helposti pahan akselilta VM-STM-THL. Kuka valopää keksi idean maksaa sairastavuuden lisäämisestä rahaa?

***

Entä lääkärit?

Heitä ei voi huijata, mutta voisin ehkä teeskennellä puhuvani heidän kieltään, eli latinaa. Si vis pacem, para bellum olisi kelpo hämäys – pelottelisin vaikka venäjällä, ja lupaisin (tietysti katteettomasti) että vapautuvilla euroilla turvataan kriittinen toiminta poikkeusoloissa.  

Mikä tärkeintä: tiedän, että HVA-johtajana pärjää, kunhan ei yritä pelastaa palveluita. Vaan keskittyy uiskentelemaan järjestelmän pinnalla ja hymyilemään oikeaan kameraan oikeaan aikaan.

Sote-messias ei tule huomenna. Mutta koska aluehallituksessa häntä silti odotetaan, ilmoittaudun ehdolle.

Palkkatarjoukset toimituksen kautta.