Teemme Lääkärilehdessä parin vuoden välein lukijatutkimuksen. Kysymme, mistä aiheista lukijat haluavat meidän kirjoittavan enemmän.

Kärjessä on kliinistä työtä tukeva sisältö. Sitä olemme lisänneet ja luoneet sille verkkoon oman osaston.

Tutkimus kysyy myös mielikuvia lehdestä.

Olemme ammattitaidon lähteenä luotettava ja seuraamme hyvin lääketieteen sekä terveydenhuollon kehitystä. Mutta: meidän mielletään kiinnittävän vähemmän huomiota lääkärin hyvinvointiin.

Tämän numeromme teema toivottavasti korjaa käsityksen.

Lääkärien työhyvinvointi on nyt tärkeämpää kuin koskaan. Soten säästöt runtelevat työn tekemistä, ja muutokset tunnetusti stressaavat. Samaan aikaan on pulaa työvoimasta, tietojärjestelmät temppuilevat ja kognitio hajoaa häiriöihin.

Katinka Tuisku, Tanja Laukkala ja Ilmo Keskimäki kirjoittavat lääketieteellisessä pääkirjoituksessaan, että yli puolet lääkäreistä kokee kuormitusta kiireestä, tekemättömistä töistä ja tietoteknisistä ongelmista (1). Pulmat ovat tuttuja vuodesta toiseen – nyt vain pahempina. Liiton luottamuslääkärit ovat huomanneet, että varsinkin alle 35-vuotiaat lääkärit voivat aiempaa huonommin (2).

Hyvinvointialueiden johtajat ja esihenkilöt ovat ymmärrettävästi puun ja kuoren välissä. Vaikea on kirvoittaa hymyjä, kun toisella kädellä irtisanoo, vähentää toimipisteitä ja lisää töitä.

Kannattaa silti yrittää.

Kuten Tuisku, Laukkala ja Keskimäki huomauttavat, työhyvinvoinnin tukeminen tuo tuloksia. Se kohentaa laatua ja tuottavuutta, edistää työvoiman pysyvyyttä – ja mikä tärkeintä: parantaa hoitoa.

Tukemisen keinot ovat osin kliseitä ja yleisesti tiedossa. Lisää resursseja, turhat työt muualle, johtaminen kuntoon ja tietojärjestelmät toimimaan.

Kaikkia näitä todellakin tarvitaan. Vastuu on työnantajalla.

Mutta kun reunaehtoina ovat raha ja hitaasti muuttuvat jäykät rakenteet, kannattaa katsoa, näkyisikö edes jossain aurinkoa. Työpaikoilla on paljon hyvää ja lääkärin ammatissa monia hyvinvointia tukevia piirteitä.

Jari Hakanen nostaa katsauksessaan esiin työn imun (3).

Työn imu on myönteistä virettä, jossa motivaatio on tyytyväisyyttä vahvempi. Lääkäri on tilassa tarmokas ja kestää vastoinkäymisiä.

Imu syntyy, kun voi käyttää taitojaan monipuolisesti ja oppii uutta. Hyvä tiimi ja tulosten näkeminen auttavat. Hakanen antaa esimerkin. Kun radiologit näkivät potilaasta valokuvan – siis perinteisen henkilökuvan – diagnoosien osuvuus parani kymmenillä prosenteilla.

Tärkeintä on ihmislähtöinen johtaminen. Se ei maksa enempää kuin toisenlainen, ja tutkimusten mukaan tuottavuus sekä viihtyvyys paranevat.

Työntekijän oma-aloitteinen ja kehittävä asenne tuo myös paljon hyvää. Liikkeelle voi lähteä pienillä tuunaamisilla.

Teemamme viesti toivottavasti välittyy päättäjille ja työpaikoille. Työhyvinvointi on liian arvokasta hukattavaksi soten syövereihin.