Termit ja niiden määritelmät ovat minulle tärkeitä.

En väitä, että osaisin aina käyttää niitä oikein ja huomaan jatkuvasti syyllistyväni jonkin termin vuosikymmeniä jatkuneeseen väärinymmärtämiseen ja väärinkäyttöön.

Siitä huolimatta ajatusten oravanpyörään sisältyy toistuvasti hetkiä, jolloin kääntelen ja vääntelen jotain sanaa yrittäessäni ymmärtää sen merkitystä, tarvetta ja käyttöä. Herkullisia tilaisuuksia termien märehtimiseen ja muuhun rinnasteiseen prokrastinointiin tulee nykyään vauhdilla, kun eri nimitoimikunnat keksivät toinen toistaan ratkiriemukkaampia uustermejä.

Uusia sanoja on aina helppo parjata. Esimerkiksi ”hyvinvointialue” on liian helppo kohde, joten levätkööt se rauhassa. Pitkäaikaisemman taustan sanat ja termit ovat puolestaan juurtuneet niin syvälle arkikieleen, että niitä on vaikea ajatella totutun kontekstin ulkopuolella. Olen sen takia yrittänyt haastaa prokrastinoinnin aivoalueitani kovasti ja tuloksena koin Heureka-elämyksen. Alallamme on yksi sellainen tarkkaankin määritelty termi, joka on juurtunut arkipuheeseen ja poliittiseen jargoniin ilman, että kukaan oikeastaan ymmärtää mistä on kyse. Sana on ”hyvinvointialue”-termiinkin verraten melkoinen ristiriitaisuuksien ja aarreaitta. Kyseinen sana on ”perusterveydenhuolto”.

Sanan kattava määritelmä löytyy Terveyskirjastosta (1). Wikipediassa sanan määritelmä eroaa siinä määrin edellisestä, että joku on pedantisti huomannut korjata tekstiin ”kaikkein saatavilla ”-ilmaisun tilalle ”laajasti saatavilla” (2). STM:n sivuilla taas käsitellään termiä lyhyen asiapitoisesti ja teknisesti oikein. Huomio kuitenkin kiinnittyy ”Lisätietoja perusterveydenhuollosta”-otsikon alapuoliseen osioon, joka 17.1.2024 päivityksen perusteella näyttäisi olevan tyhjää täynnä (3).

Perusterveydenhuollon työssä

Perusterveydenhuolto siis määritelmällisesti on julkisen terveydenhuollon rakenne, jonka roolina on terveyskeskuksista ja terveyskeskussairaaloista, koulu- ja työterveydenhuollosta sekä neuvoloista käsin tapahtuva väestötason terveyden seuranta, ylläpito ja parantaminen sekä sairauksien ja vammojen ennaltaehkäisy.

Perusterveydenhuollon palvelut vaihtelevat paikkakuntakohtaisesti varsin laajasti, mutta yleislääkärin vastaanotto on ilmeisesti ainakin ensisijaisesti aina oltava tarjolla – jos ei paikkakunnalla niin sitten vähintäänkin siellä naapuripaikkakunnalla, mihin on aina pitkä matka.

Olen toiminut työssä pääsääntöisesti perusterveydenhuollossa. Sen sijaan, että työni olisi keskittynyt näihin määritelmän mukaisiin työtehtäviin, olen pääasiassa toiminut kirjurina ja sihteerinä itselleni sekä lausuntokoneena Kelalle, todistusten kirjoittajana sosiaalitoimelle, kouluruokailua järjestäville keskuskeittiöille sekä liikunnanopettajalle. Olen toiminut myös epäpätevänä terapeuttina ja keskusteluapuna useammin, kuin haluaisin myöntää.

Olen tietenkin toiminut triagena erikoissairaanhoitoon. Jonojen ollessa pitkät tai palveluiden saatavuuden ollessa muista syistä haastuneena, olen toiminut epäpätevänä sijaisena mm. kaikkien eri sisätautialojen lääkäreille, geriatrille, psykiatrille sekä KNK-lääkärille, päihdelääkärille, gynekologille, urologille, palliatiivisen lääketieteen erityispätevälle lääkärille ja lastenlääkärille.

Koettua

Enimmäkseen koen, että työni terveyskeskuksissa on ollut ennaltaehkäisyn ja terveyden parantamisen sijasta käytännön kannalta hyödyttöminä kuvautuvia kontrollivastaanottoja, ylilääkittyjen ja monisairaiden potilaiden 15 oireen ja vaivan hoitoa 30 minuutin ajalla kirjallisine töineen. Lopuksi olen toiminut kortisoni-injektioiden ja muiden semipalliatiivisten hoitojen tuottajana, kun erikoissairaanhoidon keinot on käyty läpi eikä parantavaa lääketieteellistä hoitoa ole tarjolla.

Liekö ihme, että on päädytty vieno valkoisen valheen jälkimaku suussa lopulta tyytymään sanaan perusterveydenhuolto.

Organisaatiota paremmin kuvaava, ehkä neutraaliksi luokiteltava (valkoisen valheen jälkimaun kera) termistö olisi pikemmin yleisterveysasiain käsittely- ja kirjauspalvelu, erikoissairaanhoidokkeelliset palvelut ja muut lakisääteiset terveys- ja sairaspalvelut.

Perusterveydenhuolto ei sanana vastaa, eikä todennäköisesti ole koskaan vastannut määritelmäänsä.

Valtaosa työstä ei liity terveyteen, eikä edes sairauteen vaan tietojärjestelmän, Kelan ja eläkevakuutusyhtiöiden lausuntotarpeiden tyydyttämiseen ja erikoissairaanhoidon triageen.

Loppuosa työstä on tehostettu tehokkaasti olemassa olemattomaksi: mikäli haluaa tehdä ammattiaan ja koulutustaan vastaavaa työtä, on keksittävä keino saada lisää työaikaa päivään. Yleisin tuntemani keino on tehdä ylityötä ilmaiseksi ja olla aina myöhässä.

Kirjoittaja on lääketieteen lisensiaatti, joka pohtii usein asioita erikoisten, joskus myös hieman raajakipuisten rinnastusten keinoilla.