Taidot ja usko omaan pärjäämiseen auttavat erämaassa
Ensimmäinen asia on suoja ja toinen vesi, ilman ruokaa pärjää jopa viikkoja, kertoo Heikki Karinen.
Selviytyminen yksin erämaassa pelkillä luonnon antimilla taitaa olla muotia.
Osa ihmisistä kokeilee rajojaan luonnon armoilla, toiset seuraavat näitä puolukoita ja sieniä syöviä, koettelemuksensa aikana kymmeniä kiloja laihtuvia sankareita somessa tai televisiosarjoissa.
LKT, erikoislääkäri Heikki Karisella on takanaan kymmenien vuosien ura selviytymiseen liittyvien asioiden parissa. Hän on muun muassa toiminut useiden vuorikiipeily- ja naparetkikuntien lääkärinä, vetänyt retkikuntalääketieteen kursseja ja harrastanut ultrajuoksua.
– Loppujen lopuksi ei tarvitse mennä historiassa kovin kauas, että Suomessa on ollut ihmisiä, jotka ovat saaneet ison osan elannostaan luonnosta, hän huomauttaa.
Karisen mukaan tämä on mahdollista, mutta se vaatii osaamista ja työtä.
Nykyisin selviytymistaitoja voi opetella erilaisissa harrastuspiireissä tai maanpuolustuskoulutuksen tai Survival Killan kursseilla, joita Karinen on ollut mukana vetämässä.
– Näissä koulutuksissa pääsee testaamaan omia reaktioitaan ravinnon loppumiseen.
Kolmen viikon energiavarasto mukana
Erämaassa ensimmäinen asia on etsiä suoja säältä. Jos mukana on puukko ja sitä osaa käyttää, siitä on apua. Myös veden löytämisellä on kiire. Ilman ruokaa selviää jo paljon pitempään.
– Melkein jokaisella ihmisellä on vähintään kolmen viikon energiavarasto mukanaan. Jos mitään ruokaa ei saada, loppu tulee viimeistään muutamassa kuukaudessa, Karinen sanoo.
Perusaineenvaihdunta vaatii 1500–2000 kilokaloria. Ulkona kulutus on suurempaa, koska lämmöntuotto vaatii energiaa. Nälkiintyminen voikin altistaa hypotermiakuolemalle jo muutamissa viikoissa.
Kun ihminen on kokonaan ilman ravintoa, fyysiset vaikutukset alkavat tuntua nopeasti. Sokerivarastot loppuvat muutamassa tunnissa. Sen jälkeen elimistö polttaa rasvaa energian lähteeksi. Siitä syntyy maitohappoa ja ketoaineita.
Toisena tai kolmantena päivänä tulee päänsärkyä, kylmänherkkyyttä ja väsymystä. Kaikki toiminnat vähän hidastuvat. Pieni määrä ravintoa, vaikka hiukan hunajaa tai marjoja, hidastaa tätä ja tehostaa rasvojen polttamista energiaksi, jonka seurauksena ketoaineiden määrä vähenee ja olo on parempi.
– Tämä vaikuttaa toimintakykyyn merkittävästi.
Muutamissa päivissä elimistö tottuu tilanteeseen ja olo paranee.
– Periaatteessa tämä ei eroa paljoakaan paastoamisesta, Karinen sanoo.
Marjat ovat tutuinta hätämuonaa
Luonnosta on löydettävissä ravintoa. Tutuinta hätämuonaa ovat marjat. Tuntemiaan sieniä voi käyttää. Osa kasveista on hyvinkin ravitsevia, osa vaatii tietyn käsittelyn, osa taas on jopa myrkyllisiä.
– Kasvit täytyisi tuntea aika hyvin, Karinen huomauttaa.
Tuttu syötävä kasvi on voikukka, josta voi käyttää hyödyksi kaikki osat. Juuri tosin vaatii kypsentämisen. Jopa pettua voi valmistaa nuotiolla paahtamalla, mutta se vaatii osaamista.
Tehokkaimmin energiaa saa kalasta ja riistasta. Television selviytymisohjelmassa metsästäminen ei ole vaihtoehto, koska siihen tarvitaan luvat.
– Todellisessa selviytymistilanteessa otetaan sitä saalista mitä satutaan saamaan. Osaamattomalle metsästys on kuitenkin epäkiitollista ja siihen kuluu helposti enemmän energiaa kuin siitä saa, Karinen toteaa.
Selviytymisessä merkittävää on henkinen suorituskyky, usko omaan pärjäämiseen. Tähän voi vaikuttaa harjoittelulla, kuten retkeilyllä ja ulkoilmaelämällä.
Kun rasvakudos hupenee
Jos tilanne jatkuu ja ihonalainen rasvakudos alkaa loppua, alkaa katabolia, jossa energianlähteeksi käytetään kudoksia muualta elimistöstä.
Painoindeksin laskiessa reilusti normaalin alapuolelle, ovat vaarana nälkiintymisen aiheuttamat sydänhaitat.
Lihasmassa hupenee, ja jos energiantuotantoon käytetään myös hermoston rasvakudoksia, tämä vaikuttaa hermoston toimintaan ja ajatteluun.
Nälkä vaikuttaa psyykkiseen toimintakykyyn.
– Ihminen muuttuu hiukan apaattiseksi, ryhmähenki katoaa ja oma napa tulee ykköseksi. Saatetaan syödä selvästi pilaantunutta tai syömäkelvotonta ruokaa. Se johtaa oksenteluun, ja tilanne huononee entisestään, Karinen sanoo.
Sellaistakin on sattunut, että mikä tahansa neste, vaikkapa suolainen vesi tai polttoöljy on kelvannut juomaksi. Ryhmänjohtajan tai toimintakuntoisimman jäsenen tehtävä on estää nämä.
Aika pitkällekin edenneestä nälkiintymisestä yleensä toipuu.
– Elimistö on sitkeä ja kestävä. Ihmisen kehityshistoriassa on aina ollut kausia, joissa on kärsitty nälkää.
