Immuunipuolustuksen heikentyminen syövässä

Syöpäpotilaan soluvälitteinen immuunipuolustus on usein heikentynyt. Tähän vaikuttavat osaltaan sekä prostaglandiini E2 että histamiini, joiden pitoisuudet ovat usein suurentuneet syöpäpotilaan veressä ja jotka heikentävät soluvälitteisen immuunipuolustuksen tehoa. Prostaglandiini E2:n lisääntynyt muodostuminen syövässä liittyy ilmeisesti pääosin syklo-oksigenaasi 2 entsyymin aktiivisuuden stimuloitumiseen, joka näyttää välittyvän ainakin osin happiradikaalien kautta. Happiradikaalit aiheuttavat myös tappajasolujen solukuolemaa. Sekä prostaglandiini E2 että histamiini lisäävät valkosoluissa syklisen adenosiinimonofosfaatin (AMP) määrää, mikä vähentää soluvälitteistä immuunipuolustusta stimuloivien välittäjäaineiden muodostumista. Koska monet lääkeaineet vaikuttavat syklisen AMP:n määrään, niillä on vaikutuksia myös immuunipuolustuksen tehoon. Siksi lääkärin tulisi osata välttää syöpäpotilaalla immuunipuolustusta heikentäviä lääkkeitä ja suosia immuunipuolustusta tehostavia lääkeaineita.

Pekka Uotila

Syöpäpotilaan kivunhoito perusterveydenhuollossa

Perusterveydenhuollon lääkäri tapaa yhä enemmän kivusta kärsiviä syöpäpotilaita. Suun kautta säännöllisesti annosteltava, kivun syntyä ehkäisevä kipulääkitys on useimmiten kivunhoidon perusta. Etenkin voimakkaimpien kipulääkkeiden käyttöön liittyy runsaasti pelkoja ja ennakkoluuloja, jotka vaikeuttavat turhaan kivunhoitoa. Syöpäkipu on subjektiivinen tuntemus, jonka kokemiseen vaikuttavat yksilölliset henkiset, hengelliset ja sosiaaliset tekijät. Asianmukaisella lääkehoidolla ja psykososiaaliset tekijät huomioon ottaen voidaan saavuttaa hyvä kivunlievitys valtaosalla potilaista.

Timo Leino

Uusien masennuslääkkeiden yhteisvaikutukset muiden psyykenlääkkeiden kanssa

Monet uusista masennuslääkkeistä estävät CYP-entsyymejä, ja tämä vaikutus saa muiden samanaikaisesti käytettyjen psyykenlääkkeiden pitoisuudet suurenemaan. Yhteisvaikutuksen seurauksena on esiintynyt vakavia sivuvaikutuksia, kouristelua, sekavuutta, sydämen rytmihäiriöitä ja ekstrapyramidaalisia oireita. Vakavin yhteisvaikutus on serotoniinioireyhtymä, joka syntyy yleensä farmakodynaamiselta pohjalta.

Sami Anttila, Aino Mattila, Pekka Niskanen

Akuutin iskiaksen diagnostiikka ja hoito

Iskiasoireen tavallisin aiheuttaja on lanneselän välilevytyrä tai lannekanavan ahtauma. Hyvin harvoin säteilykivun taustalla on päivystystoimenpiteitä vaativa vakava sairaus, kuten cauda equina -oireyhtymä, kasvain tai tulehdus. Akuutilla selkä- ja iskiaskivulla on hyvä spontaani paranemistaipumus, ja niinpä valtaosa potilaista toipuu muutamassa viikossa konservatiivisella hoidolla, johon kuuluu sopiva kipulääkitys sekä potilaan informoiminen selkäkipujen syistä ja taudin pääosin hyvänlaatuisesta ennusteesta. Vuodelevon sijasta suositellaan tavanomaisten jokapäiväisten toimintojen jatkamista ja liikkeelläoloa mahdollisuuksien mukaan. Muissa kuin päivystystapauksissa kuvantamistutkimukset tehdään vasta iskiasoireen pitkittyessä ja harkittaessa mahdollista leikkaushoitoa.

Esa Kotilainen

Lapsensurma turvaverkon pettäessä

Vuosittain Suomessa kuolee 2-3 alle vuoden ikäistä lasta äidin surmaamana. Tämä äärimmäisen harvinainen katastrofi kohahduttaa ympäristöä ja jättää auttajat avuttomuuden ja syyllisyyden tilaan. Vauvansa surmannut äiti on ollut yleensä ennen tekoaan voimakkaasti masentunut ja itsetuhoinen, ja hän on tuntenut jäävänsä vaille apua. Äidin toivottomuus lisääntyy, kun puoliso ei osaa tai jaksa huomata vaimonsa hätää, vaan ottaa etäisyyttä teon hetkellä. Surmateon tapahtuessa sekä parisuhteen että terveydenhuollon turvaverkko pettää yhtäaikaisesti. Tämän havainnon perusteella synnyttäneiden äitien masennuksen diagnosoinnin ja hoidon tulisi olla tehostettua erityisesti silloin, kun äiti ilmaisee aktiivisesti itsetuhoajatuksia tai hahmottaa lapsensa poikkeavasti.

Leena Väisänen, Erkki Väisänen

Selkäydintä affisioivat kasvaimet ja sädehoito

Primaariset selkäytimen kasvaimet ovat varsin harvinaisia, ja selkäytimen alueen kasvaimista valtaosa onkin jo tiedossa olevan syövän etäpesäkkeitä. Sekä hyvän- että pahanlaatuisissa kasvaimissa esiintyy alkuoireina paikallista selkäkipua, ja taudin progredioidessa laajempaan kipuoireeseen liittyy alaraajojen tuntopuutoksia, lihasheikkoutta, pareeseja ja virtsarakon sekä peräsuolen toimintahäiriöitä. Varhaisdiagnoosi ja nopea hoidon aloitus ovat tärkeitä mahdollisimman hyvän hoitotuloksen saamiseksi. Hyvänlaatuisten kasvaimien hoidossa pyritään kasvaimen radikaaliin poistoon ja potilaan pysyvään paranemiseen ilman hoidosta aiheutuvia invalidisoivia sivuvaikutuksia. Pahanlaatuistenkin primaaristen kasvaimien kohdalla pyritään kasvain poistamaan kirurgisesti ja säilyttämään potilaan liikuntakyky ja omatoimisuus.

Riitta Kokko

Opioidien käyttö ei-malignin kroonisen kivun hoidossa

Kansainvälisesti ottaen Suomessa käytetään vähän opioideja pitkittyneen kivun hoitoon. Vahvojen opioidien käyttöä tulisi harkita nykyistä useammin vaikean, muulle hoidolle reagoimattoman kudosvauriokivun hoidossa. Tuoreimpien selvitysten mukaan ne näyttävät tehoavan aiemmin luultua paremmin myös hermovauriokivun hoidossa. Opioidien haittavaikutukset tulisi tuntea, ja niitä täytyisi kyetä hoitamaan. Vahvoista opioideista tulisi valita pitkävaikutteinen, suun kautta annosteltava ja hitaasti lääkettä vapauttava valmiste. Spinaalisia antotapoja ei voida suositella. Huolellinen potilasvalinta ja seuranta ovat keskeisiä. Kansallisten hoito-ohjeiden luominen on havaittu hyväksi monessa maassa; ne olisivat tarpeen Suomessakin.

Reino Pöyhiä

Alkoholideliriumpotilaan hoitosuositus Kellokosken psykiatriseen sairaalaan

Alkoholidelirium (delirium tremens) on pitkittyessään hengenvaarallinen tila. Siihen liittyy yleisesti somaattisia komplikaatioita, minkä vuoksi potilaiden ensisijaisen hoitopaikan tulisi olla somaattinen sairaala. Käytännössä kuitenkin huomattava osa varsinkin harhaisista ja aggressiivisista alkoholideliriumpotilaista hoidetaan psykiatrisissa sairaaloissa. Hoidossa joudutaan usein käyttämään leposide-eristystä. Työryhmä laati potilasturvallisuutta parantavan alkoholideliriumpotilaiden hoito-ohjeen lääkehoitosuosituksineen Kellokoski-Ohkolan sairaalaa varten ja työtä on tarkoitus jatkaa alkoholideliriumpotilaan hoidon laatuprojektina.

Ritva Arajärvi, Kari Raaska, Seija Krudup, Eeva Ahonen

Kaikututkimus raskauden seurannassa

Kun skotlantilainen synnytyslääkäri Ian Donald 40 vuotta sitten julkaisi ensimmäiset ultraäänilaitteella otetut kuvat sikiöstä ja kohdusta, hän tuskin aavisti, miten tämä kuvantamismenetelmä on muuttanut käytännön synnytysoppia, enemmän kuin mikään muu diagnostinen menetelmä sen jälkeen. Nykyään lähes jokainen suomalainen äitiyshuollon parissa toimiva lääkäri joutuu tekemisiin kaikututkimuksen kanssa ja jokaisella odottavalla äidillä lienee mahdollisuus ainakin yhteen rutiinikaikututkimukseen. Vaikka onkin perusteltua olettaa, että lääkärin kliininen taito esimerkiksi ulkotutkimuksen tekemiseen uuden tekniikan myötä rapistuu, kaikukuvauksesta on kuitenkin tullut rutiinimenetelmä raskauden seurannassa - eräänlainen uusi stetoskooppi.

Ari Ylä-Outinen

Kotona tapahtuva lastenpsykiatrinen tutkimus, hoito ja ohjanta

Alle kouluikäisten lasten psykiatriseen hoitoon liittyy kiinteästi koko perheen ottaminen mukaan hoitotapahtumaan. Kotona tapahtuva hoito tavoittaa sekä potilaan että hänen perheenjäsenensä aidossa ympäristössä ja vuorovaikutustilanteissa. Satakunnan sairaanhoitopiirissä alkoi 1995 lastenpsykiatrinen kotihoitokokeilu käytännön ratkaisuna pitkille osastohoitojonoille. Kotihoito on osoittautunut varsin toimivaksi keinoksi parantaa perheiden ongelmankäsittelytapoja ja tukea moniongelmaisia perheitä. Tällä hetkellä kotona tapahtuva hoito on osa vakiintunutta lastenpsykiatrista toimintaa ja se sijoittuu sairaalahoidon ja avohoidon välimaastoon. Työtapa asettaa työntekijät uusien vaativien haasteiden eteen. Kotona toteutettavan lastenpsykiatrisen toiminnan selkeitä etuja ovat kokonaisvaltaisuus, joustavuus ja nopeus. Kokonaiskustannuksiltaan kotona tapahtuva hoito on usein edullisempaa kuin osastohoito.

Ritva Erkolahti, Elina Lahtinen, Marja-Liisa Siivonen, Jorma Piha

Sisäilmasto-ongelmat altistumisen arviointi ja potilaan tutkiminen

Sisäilmasto-ongelmien selvittäminen vaatii moniammatillista yhteistyötä. Lääkäri ei yleensä yksin voi ratkaista oireisen potilaan vaivaa, vaan joutuu hakemaan oireiden ja sairauden syytä yhdessä esimerkiksi terveystarkastajan kanssa. Sisäilmaston terveyshaitat voivat olla fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten tekijöiden aiheuttamia. Tässä kirjoituksessa kuvataan niistä yleisimpiä. Samalla kerrotaan miten löydetään ongelmien aiheuttajat. Joskus on hyväksyttävä, että osa sisäilmasto-ongelmista johtuu psykososiaalisista tekijöistä, esimerkiksi työyhteisön sisäisistä jännitteistä. Artikkelin kirjoittajat toimivat vuosina 1996-97 sosiaali- ja terveysministeriön selvitysmiehinä. Tämä teksti on jatkoa Suomen Lääkärilehdessä julkaistuun artikkeliin Sisäilmaston aiheuttamat sairaudet ja niiden merkitys*.

Kari Reijula, Tari Haahtela

Munuaisten vajaatoiminnan lääke- ja ruokavaliohoito

Munuaisten kroonisen vajaatoiminnan hoidossa on olennaista, perussairaudesta riippumatta, tilan pahenemista hidastavat ja ehkäisevät toimenpiteet. Ensiarvoista on kohonneen verenpaineen hoito. Runsasta proteinuriaa on myös pyrittävä vähentämään. Proteiininsaannin rajoituksesta ruokavaliossa tutkimustulokset ovat ristiriitaisia, mutta maltillinen rajoitus lienee hyödyksi ainakin diabeetikoille. Ruokavaliomuutoksia suunniteltaessa on kuitenkin pidettävä huolta siitä, että energiantarve tulee tyydytetyksi.

Markku Asola

Alzheimerin taudin täsmähoito - haaste terveydenhuollolle

Kahden viime vuoden aikana on Suomessa saanut myyntiluvan kolme lievän tai keskivaikean Alzheimerin taudin hoitoon tarkoitettua kolinergistä täsmälääkettä ja lähitulevaisuudessa tämän ryhmän lääkkeitä on tulossa lisää. Ruotsissa ja Yhdysvalloissa tehdyissä laskelmissa on arvioitu, että näiden lääkkeiden asianmukainen käyttö johtaa selviin säästöihin taudin hoitokustannuksissa. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että oireenmukaisen hoidon lisäksi taudin kehittymistä voidaan tulevaisuudessa siirtää ja hidastaa esimerkiksi postmenopausaalisella estrogeenihoidolla, tulehduksen estoon tarkoitetuilla lääkkeillä tai antioksidanttivalmisteilla. Hoitomahdollisuuksien kehittyminen on haaste terveydenhuollolle. Varhaisdiagnostiikan ja asianmukaisesti kohdentuvan hoidon merkitys lisääntyy. Perusterveydenhuollossa tämä merkitsee sitä, että jo lievistä oireista kärsivät potilaat tunnistetaan ja ohjataan hoitoon riittävän varhain.

Tuula Pirttilä, Anne Eerola, Harry Frey

Lonkkamurtumat - vanhusväestön suuri ongelma

Luuston haurastuminen ja siitä johtuva murtumien lisääntyminen on merkittävä kansanterveydellinen ja taloudellinen ongelma. Länsimaissa vanhusten lonkkamurtumien määrä on kasvanut ja kasvaa edelleen väestön ikääntymisen myötä. Lonkkamurtumapotilailla on usein monia muita sairauksia, ja koska jo murtuman hoito vaatii pitkän hoito- ja kuntoutusajan, nämä potilaat kuormittavat terveydenhuoltoa entistä enemmän. Hoidon tavoitteena on, että potilas toipuisi mahdollisimman lähelle tapaturmaa edeltävää kuntoaan ja pääsisi omatoimisena takaisin kotiinsa. Koska vanhusten reisiluun yläosan murtuma on usein seurausta luun haurastumisesta, sekä murtumien ehkäisyllä että osteoporoosin ehkäisyllä ja hoidolla on tärkeä merkitys.

Hannu Miettinen, Heikki Kröger

Syöpäpotilaan ruokahaluttomuus, pahoinvointi ja muut yleiset fyysiset oireet

Fyysisiä vaivoja syöpäpotilaalle aiheuttavat syöpätauti itse, syövän hoitotoimenpiteet sekä potilaan muut sairaudet. Yleisimpiä oireita ovat kivut, sekavuus, hengenahdistus, ruokahaluttomuus, pahoinvointi, oksentelu, ummetus sekä yleinen uupumus. Näitä oireita esiintyy jopa 80 %:lla levinnyttä syöpää sairastavista, mutta niitä ilmenee usein myös syövän alkuvaiheessa ja kuratiivisen syöpähoidon aikana. Oireita voidaan lievittää ja poistaa hyvällä symptomaattisella hoidolla. Varsinaisia paraneoplastisia oireita ei tässä artikkelissa käsitellä.

Riitta Kokko

Verenpainetaudin yhdistelmähoidon hyödyt ja haitat

Onnistuneella kahden tai useamman lääkkeen yhdistelmähoidolla voidaan saada verenpainepotilas oireettomaksi ja verenpaine suositusarvoihin pienemmillä ja harvemmin otetuilla lääkeannoksilla ja pienemmin kustannuksin kuin monoterapiaa käytettäessä. Lääkkeiden yhdistäminen ja annoskoko on valittava yksilöllisesti ja aluksi kokeillen, koska yhdistelmähoidon lopullinen teho näkyy usein vasta 3-4 viikon kuluttua. Yleisimmin käytetään kahden diureetin yhdistelmää tai diureetin yhdistämistä beetasalpaajaan, ACE:n estäjään tai kalsiumkanavan salpaajaan tai näiden yhdistämistä keskenään. Kiinteää yhdistelmää, jossa on kahta tai useampaa lääkeainetta samassa tabletissa tai kapselissa, käytetään, kun erillisten lääkkeiden annos on saatu sopivaksi.

Jukka Inkovaara

Tykyttää ja muljahtelee - tarvitaanko lisäselvityksiä?

Tykytyksen ja muljahtelun tunteet ovat usein esiintyviä oireita. Tavallisimmin kyseessä on harmiton eteis- tai kammioperäinen yksittäinen lisälyönti. Kyse voi olla myös lyhyt- tai pitkäkestoisesta takykardiasta. Oireet ovat tavallisesti lieviä, mutta ne voivat olla myös hankalia ja invalidisoivia. Tykytystuntemuksista kärsiviä potilaita on paljon. Vaikka oireet ovat usein lieviä, ne voivat olla myös potentiaalisesti vakavien rytmihäiriöiden ilmentymiä. Toisinaan voi olla vaikea päättää, milloin potilas pitää tutkia laajemmin. Tämä artikkeli pyrkii antamaan vastauksia tähän. Rytmihäiriöiden hoito rajautuu tämän aiheen ulkopuolelle lyhyitä viittauksia lukuunottamatta.

Sinikka Yli-Mäyry

Kantavien nivelten rikko - lääkettä, kuntoutusta vai puukkoa

Lonkan, polven ja nilkan nivelrikko on merkittävin liikuntavammaisuuden syy myöhemmästä keski-iästä alkaen. Arviolta 15 % maailman väestöstä kärsii nivelrikon aiheuttamasta toiminnanvajauksesta ja heikentyneestä elämänlaadusta. Kehittyneissä yhteiskunnissa nivelrikon taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset painottuvat ikääntyvään väestönosaan. Primaarin artroosin merkitys yksilön toimintakykyä ja elämisen laatua huonontavana kroonisena sairautena yhteiskunnallisine seuraamuksineen ylittää selvästi painoarvoltaan esimerkiksi inflammatoriseen nivelsairauteen liittyvät terveydelliset ja ekonomiset ongelmat. Alaraajan suurten nivelten artroosin on todettu aiheuttavan yksilölle yhtä usein työ- ja toimintakyvyttömyyttä kuin nivelreuman.

Hannu Väänänen, Heikki Hurri, Timo Paavilainen

Akuutti suolitukos

Akuutin suolitukoksen, sekä ohut- että paksusuoliperäisen, hoito on muuttunut vain vähän kymmenen viime vuoden aikana. Diagnostiikassa on tapahtunut kehitystä lähinnä kuvantamistutkimuksissa, jotka auttavat erottamaan täydellisen ja osittaisen suolitukoksen toisistaan. Strangulaation ja siihen liittyvän suoli-iskemian havaitsemisessa on tapahtunut valitettavan vähän edistystä. Pysyvän suoli-iskemian riskin vuoksi suolitukospotilaat tulisi hoitaa yksikössä, jossa on kirurginen hoitovalmius. Usein potilaat hyötyvät konservatiivisesta alkuhoidosta, vaikka myöhemmin jouduttaisiinkin leikkaukseen.

Petri Aitola, Martti Matikainen

Erytrosytoosin diagnostiikka

Erytrosytoosi on tila, jossa veren punasolumäärä on normaalia suurempi. Usein siihen liittyy myös suurentunut hemoglobiinipitoisuus ja hematokriittiarvo. Erytropoietiinin lisääntyneen tuotannon aiheuttamaa sekundaarista erytrosytoosia tavataan hypoksisten keuhkosairauksien, synnynnäisten sydänvikojen ja perinnöllisten suuren happiaffiniteetin hemoglobinopatioiden yhteydessä. Tupakointi on yleinen lievän sekundaarisen erytrosytoosin syy. Erytrosytoosin diagnostiikkaan ryhdytään, kun veren punasoluarvot ylittävät toistuvasti viitealueen. Selvittelyssä tähdätään pahanlaatuisen primaarisen erytrosytoosin, polycythaemia veran (PV), erottamiseen hyvänlaatuisista erytrosytooseista. Siinä punasolujen tuotanto on autonomista, erytropoietiinista riippumatonta. Huolellinen anamneesi, kliininen tutkimus sekä täydellinen verenkuva antavat usein alustavan käsityksen erytrosytoosin syystä.

Sanna Siitonen