Masennuksen diagnostiikan ongelmat terveyskeskuksessa

Masennuksen diagnosointi on todettu vaikeaksi tehtäväksi perusterveydenhuollossa. Diagnosointia voivat vaikeuttaa masennuksen epätyypillinen oirekuva tai kroonisuus. Lääkärit eivät myöskään helposti tunnista vaikean masennuksen taudinkuvaa. Diagnosointia voi parantaa koulutuksella sekä kiinnittämällä huomiota vastaanottotapahtumaan ja masennuksen epidemiologiseen tietämykseen. Runsas terveydenhuoltopalvelujen käyttö taas saattaa johtaa lääkärin ajatukset liiankin usein masennukseen, varsinkin kun masennussairauden lääkehoito on viimeisen vuosikymmenen aikana kokenut täydellisen mullistuksen. Antidepressiivisen lääkehoidon helppous saattaa johtaa liian aktiiviseen lääkitykseen tilanteissa, jotka kertovat paremminkin ihmismielen normaalista mielialareagoinnista kuin masennussairaudesta. Erotusdiagnostisia ongelmia syntyy suhteessa alkoholismiin, bipolaariseen sairauteen sekä somaattisiin sairauksiin, jotka sekundaarisesti voivat aiheuttaa masennusoireilua.

Outi Poutanen

Lapsen pelko ja sen hallinta lääkärin tai hammaslääkärin vastaanotolla

Lääkärin tai hammaslääkärin vastaanotolle tulevalla lapsella on monia pelon aiheita, joista osa voi aikuisen mielestä tuntua täysin käsittämättömiltä ja aiheettomiltakin. Jotta lapsen pelko hammashoitoa kohtaan voitaisiin estää, on ensiarvoisen tärkeää valmistaa lasta riittävän ajoissa vastaanottoa ja varsinkin vastaanotolla tehtäviä toimenpiteitä varten. Tämän asian merkitystä olisi syytä korostaa jo esimerkiksi neuvolakäyntien yhteydessä, jotta vanhemmat oppisivat oikean toimintamallin.

Tuula Manner, Päivi Haapasalo, Sára Karjalainen

Kuumeinen diabeetikko - hoida ennen koomaa

Tulehdustautiin sairastuneen diabeetikon sokeritasapaino huononee usein ja samalla äkillisten, jopa hengenvaarallisten aineenvaihdunnan komplikaatioiden vaara suurenee. Diabeettinen ketoasidoosi, hyperosmolaalinen ei-ketoottinen tila ja laktaattiasidoosi ovat verrattain harvinaisia tiloja, mutta ne ovat hyvin estettävissä, kun diabeetikko tai häntä hoitavat henkilöt huolehtivat sairauspäivien aikana riittävästä nesteytyksestä sekä oikeasta oireen- ja syynmukaisesta lääkityksestä. Jos kotihoito ei riitä ja ongelmia kehittyy, ajoissa aloitettu sairaalahoito estää näihin usein tavallisten tulehdustautien laukaisemiin tiloihin liittyvän kuolleisuuden.

Olli Arola

Vaskuliittien kliininen kuva ja diagnostiikka

Vaskuliitit ovat kirjava joukko sairauksia, joissa verisuonten seinämässä on jonkinasteinen tulehdus. Niiden vauriomekanismi on immunologinen, joskin eri taudeissa erilainen. Vaskuliittien diagnostiikka ja seuranta on tarkentunut sen jälkeen, kun valkosoluvasta-aineet löydettiin; niitä esiintyy erityisesti pienten suonten vaskuliiteissa, kuten Wegenerin granulomatoosissa, mikroskooppisessa polyangiitissa ja Churg-Straussin oireyhtymässä. Vaskuliittien hoidotulokset ovat parantuneet, kun käyttöön on otettu kortikosteroidin ja solunsalpaajien yhdistelmähoito. Hoito aloitetaan aina erikoissairaanhoidossa, mutta jatkohoito järjestetään yleensä yhteistyössä avoterveydenhuollon kanssa. Monet vaskuliitit ovat kroonisia sairauksia, ja potilaiden seuranta kestää vuosia.

Jukka Mustonen, Markku Korpela, Anna-Maija Haapala, Ari Miettinen

Punkkien välityksellä tarttuvat infektiot

Puutiaisen pureman seurauksena voi Suomessa sairastua lähinnä kahteen tautiin, Lymen borrelioosiin (LB) tai puutiaisaivokuumeeseen (TBE). Puutiaiset (Ixodes ricinus -ryhmä) ovat erittäin yleisiä Ahvenanmaalla sekä saaristoalueella, mutta niitä esiintyy koko Etelä- sekä Keski-Suomessa, ja ne ovat aktiivisia huhti-toukokuusta aina loka-marraskuuhun asti. Tartuntariskiin vaikuttavat puutiaisten esiintymistiheys, ajan pituus, jonka punkki on ollut kiinnittyneenä ihmiseen sekä se, miten suuri osuus alueen puutiaisista kantaa borreliaa tai puutiaisaivokuumevirusta.

Jarmo Oksi

Ikääntyvät kehitysvammaiset - haaste terveydenhuollolle

Kehitysvammaisten eliniän pidentyessä on syntynyt uusi väestöryhmä: ikääntyneet kehitysvammaiset. Ryhmän erityispiirteenä on kehitysvammaisuuteen liittyvät vanhenemisongelmat, joita tuottavat mm. ikääntyneen kehitysvammaisen määrittelyn vaikeus, ryhmän monimuotoisuus ja lääketieteellisten ongelmien moninaisuus. Kehitysvammaisten terveydelliset ongelmat liittyvät kiinteästi elämässä selviytymiseen ja asumiseen. Kun kehitysvammaiset ovat siirtyneet pois laitoksista avoyksikköihin, on heidän terveydenhuoltonsa siirtynyt avoterveydenhuoltoon. Avohuoltoa suunniteltaessa on terveyspalveluihin kiinnitettävä erityistä huomiota, koska avohuollon palvelujen piirissä olevien kehitysvammaisten määrä kasvaa jatkuvasti.

Kristiina Patja, Matti Iivanainen

Endoskooppinen ja muu mini-invasiivinen sepelvaltimokirurgia

Vähemmän potilasta rasittavat leikkaustekniikat ovat syrjäyttämässä perinteisen avosydänleikkauksen sepelvaltimokirurgiassa. Uusista menetelmistä tähystyksessä tehtävä ohitusleikkaus on teknisesti vaativa, koska kohdealueelle ei ole välitöntä näköyhteyttä. Pienen viillon tekniikka soveltuu erityisesti huonokuntoisille ja iäkkäille potilaille, joille ohitusleikkauksia tehdään yhä enemmän. Potilaiden sairaalahoito- ja toipumisajat lyhenevät oleellisesti ja mahdollistavat nopeamman paluun normaaliin elämään. Perinteinen sternotomiamenetelmä on jäämässä hoitokeinoksi vain niille potilaille, joille millään muulla toimenpiteellä ei saada apua.

Ari L. J. Harjula

Spiraalitietokonetomografia - uusi menetelmä akuutin keuhkoembolian diagnostiikkaan

Keuhkoembolia on yleinen ja usein kuolemaan johtava sairaus. Sen diagnostiikka on vaikeaa ja niinpä se onkin alidiagnosoitu. Keuhkoembolian diagnostiikassa on perinteisesti käytetty isotooppikartoitusta ja pulmonaariangiografiaa. Viime vuosina käyttöön tulleet spiraalitietokonetomografialaitteet soveltuvat myös keuhkoembolian diagnostiikkaan. Spiraalitietokonetomografia on osoittautunut herkäksi ja luotettavaksi menetelmäksi segmenttivaltimotasolle saakka. Nopeana ja kajoamattomana se soveltuu myös päivystystutkimukseksi ja siinä saadaan myös erotusdiagnostisesti arvokasta tietoa keuhkoista, keuhkopusseista ja välikarsinasta.

Matti Isokangas, Tapani Tikkakoski, Timo Keistinen

Latuskajalka

"Anyone who believes that pes valgus deformity is a benign cosmetic condition fails entirely to understand the condition."*

Veijo Hoikka, Seppo Anttila

Transseksuaalisuuden diagnoosi ja hoito rakentuu potilaan ja lääkärin yhteistyöllä

Transseksuaalisuuden selvittelyssä punnitaan potilaan itsemääräämisoikeuden ja lääkärin ammatillisuuden kysymyksiä korostuneemmin kuin monessa muussa potilas-lääkärisuhteessa. Diagnoosi perustuu henkilön subjektiiviseen vakuuttuneisuuteen kuulumisestaan väärään sukupuoleen ja sukupuolenvaihtamishalun pysyvyyteen. Lääkärin on arvioitava huolellisesti potilaan harkintakykyä ja sukupuoli-identiteettihäiriön taustaa, mutta toisaalta kunnioitettava potilaan oikeutta päättää sukupuolenvaihdoksesta, jos tämä näyttää kykenevän arvioimaan toiveensa ja sen toteutumisen seuraamukset. Jotta tutkimuksissa päästään avoimuuteen, on potilaan voitava luottaa siihen, että hänelle etsitään ja järjestetään sopiva hoito. Oikein perustein tehtyjen sukupuolenkorjaustoimenpiteiden on osoitettu vähentävän potilaan kärsimystä ja parantavan toimintakykyä.

Veronica Pimenoff

Enteroskopia - uusi menetelmä ohutsuolen sairauksien diagnostiikkaan

Ruoansulatuskanavan tähystystutkimukset ja tutkimusvälineiden nopea kehittyminen ovat viime vuosikymmenten aikana lisänneet tietämystämme suolistosairauksista suuresti. Nykyisin käytössä olevat tähystimet ovat ohuita, taipuisia ja helposti ohjattavia, ja niiden avulla tuotetun kuvan erotuskyky on entistäkin tarkempi. Uusimpia laitteita ovat ohutsuolen tähystimet, joiden avulla voidaan tutkia aikaisemmin näkymättömiin jäänyttä suoliston osaa. Enteroskooppien tärkein käyttöaihe on suolistoverenvuodon paikantaminen, kun vuodon syy on jäänyt epäselväksi gastroskopian, kolonoskopian, ohutsuolen varjoainekuvauksen ja edelleen mahdollisesti isotooppikartoituksen tai verisuonivarjoainekuvauksenkin jälkeen. Suomessa enteroskopioita on tehty kahden vuoden ajan.

Urpo Nieminen, Seppo Niemelä

Munasarjasyövän solunsalpaajahoitoon liittyvä neurotoksisuus

Sisplatiinin ja paklitakselin yhdistelmä on tällä hetkellä tehokkain tunnettu munasarjasyövän hoidossa käytetty solunsalpaajahoito. Koska molemmat solunsalpaajat ovat neurotoksisia, tulee näiden sivuvaikutusten estoon ja varhaiseen toteamiseen kiinnittää erityistä huomiota. Ennen hoidon aloittamista on syytä tehdä neurologinen peruskartoitus ja selvittää neurologisille sivuvaikutuksille altistavat riskitekijät. Tärkein yksittäinen keino neuropaattisten sivuvaikutusten estämiseksi on sisplatiiniin yhdistetyn paklitakseli-infuusion pidentäminen 24 tuntiin. Potilaiden valistaminen mahdollisista neurotoksisista sivuvaikutuksista ennen solunsalpaajahoidon aloittamista nopeuttaa oireiden tunnistamista ja hoitoa.

Maarit Vuento, Tuula Salmi, Seija Grénman

Pihtisynnytys - uhanalainen laji?

Pihdit ovat vanhin synnytysapuväline, joiden käyttö on maassamme vähentynyt imukuppisynnytysten ja keisarileikkausten yleistymisen myötä. Vaasan keskussairaalassa tehdyn tutkimuksen mukaan voitiin pihdeillä hoitaa merkittävä määrä synnytyksiä, joissa imukupin käyttö oli epäonnistunut ja jotka olisivat muutoin päättyneet keisarileikkaukseen. Kirjoittajien mukaan pihtien käyttöön perehtyneiden erikoislääkärien määrä on huolestuttavasti vähenemässä, vaikka pihtien avulla monessa tapauksessa synnytys saadaan turvallisesti ja nopeasti päätökseen.

Päivi Kivelä, Mikael Gardberg

Verenmenetyksen korvaushoito

Komponenttiterapia on vakiintunut Suomessa verenmenetyksen hoitokäytäntöön. Verituotteiden käyttöaiheet ovat entisestään kiristyneet ja verituotteiden käyttö harkitaan potilaskohtaisesti ikä ja taustasairaudet huomioon ottaen. Menetetyn veren takaisinantomahdollisuutta käytetään entistä useammin. Hypovolemian hoitoa luonnehtii pyrkimys entistä nopeampaan ja tehokkaampaan alkuhoitoon. Lääkäriambulanssi- ja pelastushelikopteripalvelut tuovat hoitomahdollisuudet jo tapahtumapaikalle.

Lauri Nuutinen

Liitännäishoitona annettava solunsalpaajahoito paksu- ja peräsuolisyöpäleikkauksen jälkeen

Paksu- ja peräsuolisyöpäpotilaiden ennustetta voidaan eräissä tilanteissa parantaa merkittävästi leikkaukseen liitetyllä solunsalpaajahoidolla. Jotta kaikki potilaat Suomessa saisivat mahdollisimman tehokkaan ja asianmukaisen hoidon, on yliopistovastuualueiden syöväntorjunnan johtoryhmien kokous antanut seuraavanlaisen valtakunnallisen hoitosuosituksen.

Heikki Joensuu, Ilmo Kellokumpu, Esko Alhava, Risto Johansson, Taina Turpeenniemi-Hujanen, Tapani Hakala, Pirkko-Liisa Kellokumpu-Lehtinen, Leena-Maija Parvinen, Tuula Salmi, Liisa Elovainio, Ulla-Kaija Lammi, Lyly Teppo

Epileptiset kohtaukset klotsapiinihoidon aikana

Lääkehoidon aikana esiintyvä epileptinen kohtaus on tavallisempi klotsapiinin kuin muiden antipsykoottisten lääkkeiden käytön aikana. Mikäli potilasta hyödyttänyt klotsapiinihoito päätetään lopettaa epileptisen kohtauksen takia, on päätös kuitenkin merkittävä ja vaikutuksiltaan kauaskantoinen. Klotsapiinihoitoa voidaan kuitenkin useimmiten jatkaa yksittäisestä epileptisestä kohtauksesta huolimatta, ja antikonvulsiivista lääkitystä kannattaa harkita ainoastaan silloin, jos kohtauksia on useampia tai EEG:ssä esiintyy irritaatiota epileptisen kohtauksen jälkeen.

Hannu Koponen

Kurkunpään syövän nykyhoito

Kurkunpään syövän esiintyvyys on pienentynyt jyrkästi viime vuosikymmeninä Suomessa, ja nykyään todetaan noin 100 uutta tapausta vuosittain. Hoitolinjat ovat myös viime vuosina muuttuneet säästävän hoidon suuntaan, keinoina oikein suunnattu sädehoito tai endolaryngeaalinen laserkirurgia. Suuret ja kaulaan metastasoituneet kasvaimet hoidetaan laryngektomialla ja yleensä leikkauksen jälkeen annetaan sädehoito. Kemosädehoito on tuomassa uusia näkymiä aivan lähivuosina. Kurkunpään poiston haitat eivät ole enää läheskään niin suuret kuin aikaisemmin, koska leikkauksen yhteydessä asennettavalla puheproteesilla saadaan useimmat potilaat kuntoutetuksi kohtuullisen hyvään kommunikointiin. Koska potilaita on varsin vähän ja hoito on monimutkaista, tulisi hoidon suunnittelu ja toteutus keskittää yksiköihin, joissa on sekä korva-, nenä- ja kurkkutautien, syöpätautien, suukirurgian ja plastiikkakirurgian toiminnot.

Juhani Pukander, Pirkko Kellokumpu-Lehtinen

Vyöruusukivun hoito

Vyöruusu on kivulias hermo- ja ihotulehdus, josta voi seurata postherpeettinen neuralgia. Akuutin vyöruusun hoidossa ensisijaisia ovat kipulääkkeet ja viruslääkkeet, kun taas neuralgian hoidon kulmakivi ovat trisykliset masennuslääkkeet. Antikonvulsiiviset lääkkeet lievittävät tuikkauskipuja. Eri hoitomuotoja yhdistelemällä saadaan kivut lievenemään kohtuullisesti kahdella kolmasosalla potilaista.

Maija Haanpää

Voisiko sukeltamisesta johtuvia selkäydinvaurioita ehkäistä?

Joka kesä sattuu maassamme 2-6 tapaturmaa, jossa nuori mies hyppää matalaan veteen tutussa rannassa ja törmää pää edellä järven pohjaan tai vedenalaiseen esteeseen. Seurauksena on pysyvä selkäydinvamma ja neliraajahalvaus. Lisätekijänä on usein saunominen, alkoholin nauttiminen sekä liukastuminen tai kompastuminen. Tyypillisen sukellustapaturmassa vaikeasti vammautuneen profiili on muotoutunut Käpylän kuntoutuskeskuksessa tehdyssä kartoituksessa 1990-luvulta. Jokainen tapaus on henkilökohtainen katastrofi vammautuneelle ja hänen läheisilleen. Kirjoittajien mielestä tehostettua valistusta sukeltamisen vaaroista tulisi antaa keväisin koulujen yläasteen oppilaille ja varusmiespalveluksessa oleville. Valistuksen tuloksellisuutta on kuitenkin vaikea todentaa.

Hannu Alaranta, Eija Ahoniemi

Toiminnallisten sappivaivojen diagnostiikka ja hoito

Ylävatsalla oikealla puolella tuntuvia kipuja selviteltäessä sappikivet ovat usein ensimmäinen tutkimuskohde, mutta vaikka niitä ei löydy, voi kipu siltikin olla sappi- tai haimatieperäinen. Kun sapen ja lähielinten orgaaniset sairaudet on suljettu pois, voidaan ryhtyä selvittämään sappi- ja haimatiehyiden toimintahäiriön mahdollisuutta. Oddin sulkijalihaksen toimintahäiriö voidaan todeta manometrialla, ja endoskooppinen sfinkterotomia auttaa valtaosaa potilaista.

Isto Nordback, Väinö Turjanmaa, Juhani Sand