Melatoniini perustutkimuksen valokeilassa

Melatoniini (N-asetyyli-5-metoksitryptamiini) on indoliamiineihin kuuluva peptidihormoni. Se on lajinkehityksessä säilyttänyt yksinkertaisen rakenteensa kaikissa elämänmuodoissa, joista sitä tähän mennessä on tutkittu. Siten myös sen tehtävät saattavat olla eri lajeilla samanlaisia. Nisäkkäillä melatoniini edistää pimeäntuloon liittyvää käyttäytymistä, esimerkiksi ihmisellä nukkumaanmenoa helpottamalla nukahtamista. Melatoniinin tuotanto on suurimmillaan yöllä ja pienimmillään päivällä. Talvella melatoniinin tuotanto on hieman suurempaa kuin kesällä. Se toimii eräänlaisena pimeän signaalina. Melatoniini välittää elimistölle tiedon sekä vuorokauden valoisan ja pimeän että mahdollisesti myös vuodenaikojen vaihdoksista. Melatoniini voitaisiin tämän takia osuvimmin nimetä joko yöhormoniksi tai talvihormoniksi.

Timo Partonen

Melatoniini unettomuuden hoidossa

Melatoniinin yleisesti hyväksyttyjä kliinisiä käyttöaiheita ei ole toistaiseksi pystytty määrittelemään. Tutkimuksissa melatoniinia on käytetty lääkkeenä hoidettaessa aikaerorasitusta, vuorotyön aiheuttamaa unettomuutta ja väsymystä sekä pitkäaikaista unettomuutta lähinnä vanhuksilla. Melatoniinilla on nukahtamista edistävä vaikutus, ja illalla otettuna se parantaa unen laatua unettomilla potilailla. Varsinainen unilääke se ei kuitenkaan ole. Melatoniinin pitkäaikaisesta käytöstä mahdollisesti aiheutuvia sivuvaikutuksia ei vielä tunneta riittävästi, joten lääkärin tulee edelleen punnita huolellisesti käytön mahdolliset edut ja haitat määrätessään potilaalleen lääkkeeksi melatoniinia.

Timo Partonen

Uniapnean vaikutus kohonneen verenpaineen ja aikuistyypin diabeteksen hoitoon

Uniapnea-oireyhtymä on yleinen keski-ikäisessä väestössä. Noin puolella näistä potilaista on myös kohonnut verenpaine, ja toisaalta noin 30 %:lla verenpainepotilaista on uniapnea. Aikuisiän diabeteksen ja uniapnean samanaikaisesta esiintymisestä on hyvin vähän tutkimustietoa, mutta kokemuksen mukaan varsin monilla uniapneapotilailla on tämäkin sairaus. Uniapnean onnistunut hoito näyttää korjaavan sekä verenpainetta että insuliiniresistenssiä. Yleensä uniapneapotilaan kohonnutta verenpainetta ja aikuisiän diabetesta voidaan hoitaa tavanomaisten periaatteiden mukaan. Liikapainon korjaaminen laihduttamalla on tärkeää kaikkien näiden tilojen hoidossa.

Ilkka Kantola

Verenpainepotilas terveyskeskuksessa Lääkehoito, hoitotulokset sekä potilaiden kokemat oireet

Hyvän hoitotasapainon saavuttaminen verenpainetaudin hoidossa vaatii sekä potilaalta että hoitavalta lääkäriltä sitoutumista kokonaisvaltaiseen hoitoon. Vaikka väestön tietous kohonneesta verenpaineesta ja sen riskeistä on lisääntynyt merkittävästi, eivät lääkehoidon tulokset ole parantuneet samassa suhteessa.

Esko Kumpusalo, Heikki Pärnänen, Jorma Takala, Työryhmä

Lapsen astman tutkiminen ja hoito perusterveydenhuollossa

Astma on lasten yleisin pitkäaikainen sairaus, ja lisäksi lasten astman esiintyminen on koko ajan lisääntymässä. Noin kaksi kolmasosaa erityiskorvattavia lääkkeitä saavista lapsista saa lääkitystä astmaan. Lasten astman diagnostiikka, laukaisevien tekijöiden etsiminen sekä hoidon valinta ja seuranta vaativat systemaattista työskentelytapaa, yhteistyötä erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon kesken sekä hyvin hoidettua tiedonkulkua. Avainasemassa tässä ketjussa on perusterveydenhuollossa toimiva lapsen ja perheen omalääkäri. Omalääkärin rooli korostuu niiden lasten seurannassa, joiden astmaa ei ole vielä diagnosoitu tai joiden astma ei enää vaadi säännöllistä lääkitystä. Imeväis- ja leikki-ikäiset lapset ovat ongelmaryhmä sairaanhoitojärjestelmän kaikilla tasoilla.

Kyllikki Remes, Minna Kaila, Matti Korppi

TOS - haaste konservatiiviselle hoidolle

Yläraajan toimintahäiriö ja kipu voivat olla merkki rintakehän yläaukeaman toimintahäiriöstä. Staattinen yläraajavoittoinen työ, olkapäätapaturmat, niskan retkahdusvamma voivat altistaa oireille. Nykyään staattinen yläraajavoittoinen rasitus on ulottunut myös vapaa-ajan harrastuksiin, ja videopelien ja internetin lumoissa kasvava sukupolvi on tulevaisuudessa tämäntyyppisten oireiden riskiryhmä. Perusterveydenhuollon lääkärin tulisi tunnistaa rintakehän yläaukeaman toimintahäiriö, sillä oikea-aikaisella ohjauksella voidaan ehkäistä suuri osa invalidisoivista yläraajaoireista. Häiriö on tunnistettavissa perusteellisen kliinisen tutkimuksen perusteella. Ensisijainen hoito on konservatiivinen. Artikkelissa esitetään esimerkki suositeltavasta fysioterapiaohjelmasta.

Karl-August Lindgren

Uusien sienilääkkeiden teho ja turvallisuus - ihon ja kynsien sienitautien sisäinen hoito

Uudet suun kautta otettavat sienilääkkeet flukonatsoli, itrakonatsoli ja terbinafiini ovat tehokkaampia ja turvallisempia kuin griseofulviini ja ketokonatsoli. Vaikeimmin hoidettavan pinnallisen sienitaudin, kynsisienen, paranemistulosten raportointi antaa kuitenkin usein liian hyvän kuvan hoidon tehosta. Kynsisieni jää edelleen usein paranematta. Uusillakin sienilääkkeillä on haittoja, joiden profiilista laajojen seurantatutkimusten lisäksi lääkehaittarekisteri voi antaa viitteitä. Atsolilääkkeiden ja useiden muiden lääkkeiden yhteisvaikutus rajoittaa niiden käyttökelpoisuutta etenkin monia lääkkeitä käyttävällä vanhemmalla ikäluokalla.

Raimo Suhonen, Pertti J. Neuvonen, Erkki Palva

Masennuslääkkeet ja neuroleptit unettomuuden hoidossa

Tavallisimmat unettomuuden hoidossa käytetyt lääkkeet, bentsodiatsepiinit, tsopikloni ja tsolpideemi, eivät ole aina paras vaihtoehto. Psykoottisille ja masennuspotilaille tai näihin tiloihin taipuvaisille sekä herkästi päihteiden käyttöön ajautuvien unilääkkeiksi tulee harkita muita vaihtoehtoja. Sekä masennuslääkkeissä että neurolepteissä on aineita, jotka rauhoittavan vaikutuksensa ansiosta soveltuvat tähän käyttöön. Toisaalta niiden sivuvaikutukset voivat häiritä unta.

Hannu Lauerma

DNA:n kahdentuessa syntyvien virheiden korjaaminen puutteellista periytyvässä paksusuolisyövässä

Periytyvässä ei-polypoottisessa paksusuolisyövässä on DNA:n kahdentumisvirheiden korjausmekanismi häiriintynyt. Erilaisia korjaukseen osallistuvia geenejä on löydetty useita, ja niistä neljän geenin rakennevirheiden on osoitettu altistavan tälle paksusuolisyövälle. Rakennevirheet estävät DNA:ssa tapahtuvien emäsvirheiden tehokkaan korjaamisen ja tekevät DNA:n epävakaaksi, jolloin siihen alkaa keräytyä runsaasti virheitä. Nämä virheet laukaisevat vielä selvittämättömällä tavalla syövän kehittymisen.

Minna Nyström-Lahti

Oikaisu

Numerossa 15/97 julkaistun artikkelin "Työikäisten diabeetikoiden hoitotasapaino Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä 1994" taulukossa 2 (s. 1820) oli virheellisiä lukuja. Seuraavassa korjattu taulukko.

Lääketiede tieteenä

Mies tuli pellolle reppu selässä ja kuoli. Mitä repussa oli? Jos tällaiseen kysymykseen odotetaan vastausta, on vastaaja puolestaan oikeutettu olettamaan, että repun sisällön, pellolle tulemisen ja kuoleman välillä on luontevasti selittyvä yhteys. Tällaista vastausta on kuitenkin suhteellisen vaikea keksiä. Kun meille kerrotaan, että repussa oli laskuvarjo, voimme havahtua huomaamaan, että olimme tiedottomasti ottaneet huomioon vain sellaisia mahdollisuuksien pelitiloja, joissa pellolle tullaan maata pitkin. Eräiden vaihtoehtojen poissulkeminen esti annetun ratkaisun löytämistä.

Pentti Alanen

Psykoanalyyttinen psykoterapia nykypäivän lääketieteessä

Psykiatrisessa tutkimuksessa ja hoidossa on viime vuosina painottunut biologinen suuntaus sitä edeltäneen psykodynaamisen korostuksen sijasta. Missä määrin tämä on yhteydessä psykiatrian viitekehyksen kaksijakoisuuteen ja sekä yleisön että psykiatrien omiin epärealistisiin odotuksiin? Ollaanko psyykkisen kokemusmaailman empiirinen ensisijaisuus kieltämässä? Ollaanko selvillä eroista mielen sisältöjä kuvaavan ymmärtävän tiedon ja todellisuuden aineellisina tavoitettavia aspekteja koskevan selittävän tiedon välillä? Ymmärretäänkö perustavanlaatuiset eroavuudet analyyttisen psykoterapian ja somaattisen hoidon päämäärissä ja tuloksellisuuden kriteereissä? Mikä merkitys psykiatrialle ja koko lääketieteelle olisi psykoanalyyttisen psykoterapian menettämisestä ainoana spesifisenä siltana potilaan kokemusmaailman ymmärtämiseen ja hoitamiseen? Mitä seurauksia kokemusmaailman sivuuttamisesta olisi lääketieteen ihmiskuvan tieteelliselle uskottavuudelle ja lääkärin ammatin tarkoituksenmukaiselle harjoittamiselle?

Veikko Tähkä

Aivotutkimus vaikuttaa lääketieteeseen 2000-luvulla geeniteknologiaakin voimakkaammin

Elämme geeniteknologian lumoissa. Tämä uusi maailma muuttaa lääketieteen konseptia perusteellisesti, ei vain tulevaisuudessa, vaan tässä ja nyt. Esimerkiksi kroonisten neurologisten sairauksien tutkimuksessa on edetty geenien tasolle. Tunnetaan mm. Alzheimerin tautiin liittyviä geenimutaatioita. Tämä tutkimuslinja on - myös suomalaisten tulosten ansiosta - tuonut monista rappeuttavista sairauksista käyttöön täysin uusia konsepteja. Mitä ilmeisimmin tällä linjalla edelleen tuotetaan uusia sairauksien malleja, joiden avulla taudinkulkua hidastavia terapioita ja geeniterapiaa voidaan testata.

Paavo Riekkinen, Aarne Ylinen

Geeniteknologia tulevaisuuden lääketieteessä

DNA (deoksiribonukleiinihappo) on molekyyli, jonka rakenteeseen tallentuu sukupolvelta toiselle siirtyvä geneettinen informaatio. DNA rakentuu neljästä emäksestä (adeniini, guaniini, tymiini, sytosiini), joiden emäsjärjestys sisältää tiedon kaikista olemassa olevista proteiineista (kuvio 1). DNA-nauhan sisältämät geenit luetaan lähetti-RNA:ksi, joka ohjaa ribosomeissa proteiinien rakentumista. Proteiinit välittävät geneettisen informaation yksilön toiminnalliseksi kokonaisuudeksi (1).

Seppo Ylä-Herttuala

Syöpätautien hoidon visiot

Syöpäpotilaiden ennustetta parantanevat tulevaisuudessa nykyisten hoitomuotojen tehostuminen, yhdistelmähoitojen yleistyminen ja lääketieteellisen teknologian eteneminen. Kehitteillä on vaikutusmekanismiltaan uudentyyppisiä syöpälääkkeitä ja uusia syövän hoitomuotoja, kuten antiangiogeeninen hoito, geeniterapia ja oligonukleotidihoito, monoklonaalisiin vasta-aineisiin perustuvat immunotoksiinihoito ja immunosädehoito sekä lisäksi uudenlaisia syöpärokotteita. On todennäköistä, että monia uusista syövän hoitotavoista tullaan käyttämään erilaisina yhdistelminä jo nykyisin käytössä olevien hoitojen kanssa, ei niinkään syövän ainoina hoitoina.

Heikki Joensuu

Siirteet ihmisen varaosina

Elinsiirroissa on päästy nykyiselle tasolle elimistön immunologian tuntemuksen lisääntymisen ja immunosuppressiivisen lääkityksen kehityksen ansiosta. Kolmoislääkityksen käyttöönotto 1980-luvun alussa vähensi ratkaisevasti ensimmäisen vuoden hylkimisreaktioita ja lisäsi samalla mahdollisuuksia yhä useampiin siirtoleikkauksiin. Nykyisin on munuaisten, sarveiskalvon, maksan ja varsinkin sydämensiirtoleikkausten tarve moninkertainen luovutettuihin elimiin verrattuna. Lähitulevaisuudessa esim. sydämensiirtoa minisialta ihmiselle pidetään täysin mahdollisena ja tekninen valmius lajien välisiin siirtoihin alkaa olla olemassa. Elinsiirtoihin liittyy kuitenkin vielä paljon ennakkoluuloja ja eettisiä ongelmia, jotka vahingoittavat alan toimintaa.

Pekka Häyry

Visioita sydänsairauksien invasiivisiin hoitoihin

Sydänsairauksien invasiivisia hoitoja kehitettäessä ovat erilaiset mini- ja tähystysleikkaukset alkaneet saada jalansijaa myös Suomessa. Tähystysmenetelmä on teknisesti vaativampi kuin perinteinen avosydänleikkaus, mutta sen etuna on selvästi pienempi rasitus potilaalle. Sepelvaltimoiden ohitusleikkauksista saadut kokemukset ovat olleet rohkaisevia ja useimmat potilaat on voitu kotiuttaa jo 3-5 päivää leikkauksen jälkeen. Sepelvaltimoiden pallolaajennushoidon yhteyteen on vakiintunut suonen uudelleen ahtautumisen estävä stenttihoito ja väsynyttä sydänlihasta voidaan tukea sen ympärille kiedottavalla luurankolihaksella. Uusimpana sepelvaltimotaudin hoitomuotona on tullut revaskularisaatio laserin avulla.

Ari L. J. Harjula

Infektiotautien etiologisen merkityksen laajeneminen

Infektiot ovat monien eri sairauksien tärkeimpiä laukaisevia ja pahentavia tekijöitä tai komplikaatioiden aiheuttajia. Viime vuosina on saatu lisää todisteita siitä, että infektioilla on tärkeä merkitys myös kroonisten sairauksien synnyssä. Esimerkkejä tästä ovat mm. Helicobacter pylori -infektioon liittyvät ulkustauti ja mahasyöpä sekä hepatiitti B -infektioon liittyvät krooninen aktiivinen hepatiitti, glomerulonefriitti ja polyarteritis nodosa -tyyppinen vaskuliitti sekä maksasyöpä. Infektioilla näyttää olevan merkitystä myös sydän- ja verisuonisairauksien ja monen eri immuunisairauden synnyssä. On hyvin todennäköistä, että mikrobilääkkeitä tullaan lähivuosina käyttämään yhä enemmän kroonisten sairauksien hoidossa. Tämä tulee epäilemättä lisäämään entisestään mikrobilääkkeisiin liittyviä resistenssiongelmia.

Ville Valtonen

Bakteerien antibioottiresistenssi; laajeneva 2000-luvun maailmanlaajuinen uhka

Mikrobien muuttuminen vastustuskykyisiksi yhä useampia lääkeaineita kohtaan on jo pitkään huolestuttanut alan asiantuntijoita. Synkimpiä uhkakuvia ovat kaikille lääkkeille resistenttien bakteerikantojen muodostuminen ja tehokkaimpina pidettyjen mikrobilääkkeiden muuttuminen hyödyttömiksi. Tulevaisuudessa lääketeollisuudella on vaihtoehtoina joko pysyä rinnanmitan edellä bakteerimutaatioiden ja kemiallisen molekyylien muuntelun kilpajuoksussa tai kehittää vaikutusmekanismiltaan täysin uudentyyppisiä lääkkeitä. Toistaiseksi on tyydyttävä estämään moniresistenttien bakteerikantojen leviäminen ja pidättymään turhien mikrobilääkkeiden käytöltä.

Martti Vaara

Tuberkuloositaistelu - lopullinen voitto lähestyy Tilastoja ja arvioita nykytilanteesta

Maassamme on taisteltu tuberkuloosia vastaan jo hieman toista sataa vuotta. Vaikka taudin aiheuttaja saatiin selville jo 1882 pysyivät mahdollisuudet ehkäistä ja parantaa sairautta varsin rajallisina 1940-luvulle saakka. Vasta tällöin saatiin käyttöön tehokkaita lääkkeitä ja ruvettiin uskomaan että BCG-rokotuksesta on enemmän hyötyä kuin haittaa. 1950-luvulla ja sen jälkeen syntyneet ikäluokat on rokotettu ja heillä sairastuvuus tuberkuloosiin on erittäin harvinaista. Sen sijaan vanhemmissa ikäluokissa sairastuvuusluvut ovat edelleen Pohjoismaiden suurimmat, vaikka uusia tapauksia on joka vuosi yhä vähemmän.

Sakari A. Härö