Säteilyhaitat toimenpideradiologiassa

Toimenpideradiologiassa on suurennettu huomattavasti röntgenlaitteiden annosnopeuksia, jotta kuvanlaatu pysyisi riittävän hyvänä ylipainoisiakin potilaita kuvattaessa. Tämä on johtanut suuriin ihoannoksiin ja joskus akuutteihin ihovaurioihin. Uusissa läpivalaisuröntgenlaitteissa voidaan käyttää niin suuria annosnopeuksia, että ihovaurioita voi syntyä jo lyhyilläkin läpivalaisuajoilla. Ihomuutoksia voidaan odottaa, kun kerta-annos on suurempi kuin noin 3 Gy:tä.

Antti Servomaa, Wendla Paile, Juhani Karppinen

Itsehoitoon vaikuttavat psyykkiset tekijät

Yleisimpien kansansairauksien ennaltaehkäisy ja hoito edellyttää terveellisiä elämäntapoja. Elämäntavoissa taas heijastuu yksilön suhde itseensä ja ympäristöönsä. Itsehoitoon vaikuttaa se, miten tärkeänä suhteessa muihin asioihin yksilö pitää omaa ruumiillista hyvinvointiaan, eli mikä motivoi hänen käyttäytymistään. Toisaalta itsehoidon onnistuminen riippuu yksilön kyvystä toimia pitkän aikavälin tavoitteen, kuten terveyden, vaatimusten mukaan. Itsestä huolehtimisen sisäisen motivaation ja itsekontrollikyvyn merkityksen ymmärtäminen on olennaista pyrittäessä parantamaan hoitotuloksia.

Kirsti-Liisa Kuusinen

Pysyvän tahdistinhoidon aiheet

Pysyviä sydämentahdistimia on käytetty sydämen harvalyöntisyyden hoitoon jo yli neljännesvuosisadan ajan. Valtaosassa tapauksissa tahdistimen asentamisen aiheena on joko sinussolmukkeen toimintahäiriö tai eteis-kammiojohtumisen eriasteinen hidastuminen tai estyminen eli eteis-kammiokatkos. Usein potilaalla on piirteitä molemmista tautitiloista. On mahdollista, että tahdistinhoidolla ei voida parantaa potilaan ennustetta lukuun ottamatta potilaita, joilla on täydellinen eteis-kammiokatkos. Silti oikealla tahdistuksella voidaan vaikuttaa potilaan sairastavuuteen, subjektiiviseen hyvinvointiin ja toimintakykyyn.

Olli Anttonen

Tahdistustavan valinta

Oikein valittu sydämentahdistin parantaa potilaan elämänlaatua ja joskus myös ennustetta. Eteis-kammiosynkronialla näyttää olevan erityisen suuri merkitys tahdistinpotilaiden hyvinvoinnille, ja sitä tulisi tahdistinhoidossa tavoitella aina, kun potilaalla ei ole pysyvää eteisvärinää.

Jaakko Eränen

Tahdistinpotilaan ongelmat seuranta-aikana

Tahdistinpotilaille saattaa ilmaantua monentyyppisiä ongelmia sekä varhaisvaiheessa, alle kuukauden kuluttua tahdistimen asennuksesta, että myöhemmin. Nämä erityisongelmat on tärkeää tunnistaa, jotta potilaat saadaan asianmukaiseen hoitoon. Tahdistimen toimintaan liittyvät äkilliset häiriötilat voidaan yleensä diagnosoida EKG:n, thoraxröntgenkuvan ja tahdistimen mittausten perusteella.

Heikki V. Huikuri

Tahdistinten ohjelmointi

Nykyiset tahdistimet säädetään asennusvaiheessa niin, että ne mahdollisimman täydellisesti korjaavat sydämen toiminnan puutteet. Säätöjä joudutaan myöhemmin muuttamaan esimerkiksi vajaatoiminnan vaikeutuessa, tai jos potilaalle ilmaantuu eteisperäisiä rytmihäiriöitä. Myös laitteen toimintahäiriöt voivat aiheuttaa uudelleen ohjelmoinnin tarvetta.

Lauri Toivonen

Tahdistinpotilaan seuranta

Tahdistinpotilaan seurannasta ei ole ollut kotimaista suositusta. Sairaaloiden käytäntö on muotoutunut vuosien kuluessa vastaamaan tarvetta. Tahdistinten valmistajien ohjeet ja kansainvälinen käytäntö ovat osaltaan muokanneet toimintalinjoja. Käytäntö Suomen sairaanhoitopiireissä on kuitenkin varsin yhtenäinen: seuranta on keskitetty yhteen sairaalaan. Poikkeus tästä on Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, jossa yksinkertaisten tahdistinmallien seuranta on siirretty terveyskeskuksiin.

Matti Arstila

Sydämentahdistuksen ulkoiset häiriölähteet

Ulkoisilta sähköhäiriöiltä täysin suojattua sydämen tahdistusjärjestelmää ei voida rakentaa. Kun häiriöalttius tiedetään ja järjestelmän käyttäytyminen tunnetaan, voidaan tällaisissa tilanteissa valita potilaalle sopiva laite ja toisaalta tukea järjestelmän turvallisuutta rajatapauksissa. Tilanteita, joissa tahdistin voisi pysyvästi vioittua, ei synny muuten kuin sairaalassa tehtävissä toimenpiteissä. Sairaalassa tahdistin on otettava huomioon kaikissa invasiivisissa toimenpiteissä ja lisäksi ainakin magneettikuvauksessa, sädehoidossa, sähköisessä rytminsiirrossa, kivenmurskaushoidossa sekä käytettäessä fysiatrisia hoitolaitteita tahdistusalueella. Diatermian käyttö on ehkä selvin vaara tahdistinpotilaalle.

Markku Linnaluoto

Rytmihäiriöiden hoito sisäisellä defibrillaattorilla

Sisäinen defibrillaattori on nykyään yleisesti hyväksytty hengenvaarallisten rytmihäiriöiden hoitoon. Sitä käytetään, kun kammiotakykardiaa tai kammiovärinän uusimisvaaraa ei voida poistaa parantavilla hoidoilla ja lääkehoitoa ei voida pitää luotettavana. Laite pysäyttää takykardiakohtauksen tahdistuksella tai kardioversiolla ja kammiovärinän defibrilloivalla iskulla. Lähes sadalla suomalaisella potilaalla on jo sisäinen defibrillaattori, ja niitä asennetaan jatkuvasti lisää. Yliopistosairaalat vastaavat potilaiden seurannasta, mutta heidän hoitoaan on tunnettava myös muualla terveydenhuollossa.

Lauri Toivonen

Varhaislapsuuden epilepsiat

Varhaislapsuuden epilepsiat ovat usein vaikeahoitoisia, ja niihin liittyy huomattava pysyvien kehityshäiriöiden vaara. Varhaista tarkkaa diagnoosia tarvitaan oikean hoidon suunnittelemiseksi. Hoitotulos on hyvä, kun kohtaukset jäävät pois ja lapsen kehitys edistyy. Jos kehitys pysähtyy, kohtauksia on epäiltävä, vaikka niitä ei olisi havaittukaan. Lääkehoidossa pyritään mahdollisuuksien mukaan yksilääkehoitoon. Tehokkaat annokset ovat usein suhteellisesti suurempia kuin vanhemmille epilepsiapotilaille käytettävät. Jos kohtauksia ei saada hallintaan lääkkeillä, kirurgisen hoidon aihe ja mahdollisuudet on arvioitava viimeistään puolen vuoden kuluttua kohtausten alkamisesta.

Eija Gaily, Marja-Liisa Granström

Ruoka-allergia tavallinen pikkulasten atooppisen ihottuman syy

Ensimmäisten elinkuukausien aikana ilmaantuva atooppinen ihottuma on hyvin usein vaikean ja laajan ruoka-allergian merkki. Allergia perusruoka-aineille on todennäköinen muillakin atooppista ihottumaa sairastavilla imeväisillä, joiden oireet jatkuvat paikallishoidosta huolimatta. Nämä potilaat tulisi ohjata viipymättä ruoka-allergiatesteihin. Hyvin suunnitellulla välttämisdieetillä oireet yleensä saadaan hallintaan ja suoliston puolustusjärjestelmä pääsee kehittymään.

Erika Isolauri, Kristiina Turjanmaa

Tromboositaipumus

Hyytymisjärjestelmän perinnöllisistä häiriöistä saadaan nopeassa tahdissa uutta tietoa. Laskimotukokselle altistavien geenivirheiden, varsinkin APC-resistenssin äskettäin todettu yleisyys antaa entistä painavamman perusteen tutkia laskimotukospotilailta taudin perinnöllisyys ja etsiä ennalta ehkäisyä varten kyseisten geenivirheiden kantajia. E-pillerien käyttö, raskaus ja synnytys ovat naisilla voimakkaita altistavia tekijöitä, joiden yhteydessä tulisi tiedustella suvussa mahdollisesti esiintyvää laskimotukostaipumusta.

Vesa Rasi

Fysiikan merkitys sädediagnostiikassa

Fyysikko Wilhelm Conrad Röntgenin lähes sattumalta tekemä havainto tuntemattomista säteistä aiheutti vallankumouksen lääketieteessä. Radiologia ja fysiikka ovat yhä tiiviissä vuorovaikutuksessa. Käytännön sairaalatyössä fyysikon tärkeimmät tehtävät liittyvät lääketieteelliseen fysiikkaan, säteilyfysiikkaan ja säteilysuojeluun, laadunvalvontaan, laitehankintaan ja menetelmien käyttöönottoon. Suomen sairaaloissa työskentelee noin 70 sairaalafyysikkoa, pääosin sädehoidon ja isotooppitutkimusten parissa.

Aaro Kiuru

Suomalaiset radiologian tekniikan kehittäjinä

Röntgenlaitteita alettiin valmistaa Suomessa jo 1920-luvun lopulla, paljolti siksi, että tuontilaitteet olivat lama-aikana liian kalliita. Nykyään suomalainen radiologian laitteiden kehittely ja tuotanto suuntautuu huipputekniikan erikoisosaamiseen kapeilla erityisaloilla - ja ehkäpä lama jälleen kannustaa eteenpäin.

Erkki M. Laasonen

Kaiku-, tietokonetomografia- ja magneettitutkimukset radiologisessa diagnostiikassa

Kaikututkimus- ja viipalekuvausmenetelmät ovat monin tavoin muuttaneet kuvantadiagnostiikan strategioita. Ne parantavat diagnostiikan osuvuutta ja vähentävät sen invasiivisuutta mutta lisäävät kuvamäärää ja sitä kautta työtä. Kaikututkimusten ja magneettikuvauksen kasvava osuus vähentää diagnostiikasta johtuvaa sädeannosta.

Leena Kivisaari

Toimenpideradiologia tänään

Toimenpideradiologian kehitystä on vauhdittanut suuntaus entistä täsmällisempiin ja vähemmän invasiivisiin hoitomuotoihin. Kuvausmenetelmien hyödyntäminen hoitotoimenpiteissä on yksinkertaisimmillaan suora jatke diagnostiselle tutkimukselle. Toimenpideradiologian kenttä on kuitenkin nopeasti laajentunut, ja se vaatii vankkaa koulutusta ja useiden erikoisalojen yhteistyötä.

Hannu Manninen, Tapani Saari, Tapani Tikkakoski

Mammografiaan perustuva rintasyövän seulonta Suomessa - kahdeksan vuoden tuloksia

Suomessa aloitettiin vuonna 1987 ensimmäisenä maailmassa mammografiaan perustuva valtakunnallinen rintasyöpäseulonta. Mammografia on osoittautunut hyvin toistettavaksi tutkimusmenetelmäksi varhaisen rintasyövän löytämisessä. Seulontatutkimukseen on jo lähetetty yli miljoona kutsua. Kutsun saaneet ovat osallistuneet seulontaan aktiivisemmin kuin missään muussa maassa: vuosittain kuvauksiin on osallistunut 89 % kutsutuista. Tähänastiset tulokset osoittavat, että odotettavissa on rintasyöpäkuolleisuuden pieneneminen. Kuntien ns. säästöohjelmien vuoksi seulonnasta on kuitenkin karsittu ikäluokkia. Seulonta ei nykyään tavoita edes puolta riski-iässä olevista naisista, joten sitä olisi laajennettava huomattavasti.

Martti Pamilo, Peter B. Dean, Osmo Räsänen, Jaakko Koskela

Selän kuvantamistutkimukset

Ainakin joka toisella suomalaisella on jossain elämänsä vaiheessa selkäongelmia. Useimmiten selkävaivat ovat ohimeneviä eikä niiden selvittelyssä tarvita erikoistutkimuksia tai operatiivisia hoitotoimenpiteitä. Kuvantamistutkimukset ovat aiheellisia silloin, kun selkäkipu uusiutuu, pitkittyy tai kroonistuu. Myös leikkaushoitoa harkittaessa kliininen diagnoosi varmistetaan radiologian menetelmin. Paras selkäsairauksien tutkimusmenetelmä on magneettikuvaus, ja voidaankin kysyä, eikö olisi aika asettaa se selkäpotilaiden ensisijaiseksi kuvantamistutkimukseksi.

Martti Kormano, Esa Kotilainen

Röntgendiagnostiikan turvallisuus

Perinteinen röntgen- ja läpivalaisudiagnostiikka, isotooppitutkimukset sekä nykyisin myös tietokonetomografia ja toimenpideradiologia altistavat potilaan ja osittain myös tutkimuksen suorittajat ionisoivalle säteilylle. Monipuolistuvista röntgendiagnostisista palveluista huolimatta tutkimuksia pitäisi suorittaa vain, jos niistä arvioidaan olevan hyötyä potilaan hoidolle, silloinkin mahdollisimman pientä säteilyannosta käyttäen. Sekä kliinikkojen että röntgenosaston henkilökunnan on otettava huomioon nämä seikat ja seurattava alan kehitystä.

Tapio Vehmas, Ritva Havukainen, Olavi Pukkila

Digitaalitekniikan aikakausi

Radiologiassa ollaan siirtymässä tietokoneella tuotettuun ja myös tietokoneelta tarkasteltavaan kuvaan. Maailmalla on jo useita lähes filmittömiä sairaaloita, ja yhä suurempi osa suomalaisissakin sairaaloissa tuotetuista kuvista on digitaalisia. Monet uudet kuvantamismenetelmät eivät olisi ilman tietokoneita edes mahdollisia. Radiologian uusi aikakausi, digitaalitekniikka, tarjoaa monia mahdollisuuksia ja haasteita.

Jarmo Reponen, Osmo Tervonen, Kalevi Kiviniitty, Antero Koivula, Ilkka Suramo