Lapsen kuollessa perheen surulle on annettava aikaa

Pienen lapsen kuoleman ja perheen surun kohtaaminen on vaativa tilanne, jossa terveydenhuollon työntekijöiden toiminta voi ohjata surutyön alkuun. Vanhempien kokemusten mukaan kuitenkin tukea on tarjolla sattumanvaraisesti ja joskus toiminta on torjuvaa tai suorastaan tökeröä. Stakesin, Kirkon sairaalasielunhoidon keskuksen ja Kätkytkuolemaperheiden yhdistyksen Käpy ry:n järjestämässä seminaarissa Helsingissä tammikuun lopulla pohdittiin lapsen menettäneen perheen tukemisen keinoja.

Pienen vauvan kuoleman kohdanneiden perheiden surua ja toipumista väitöskirjatyössään tutkinut psykiatri Leena Väisänen to-teaa, että jokainen tapa surra ja toipua on yksilöllinen.

- Meille auttajille surun ainutlaatuisuuden ja yksilöllisyyden ymmärtäminen on tärkeää, koska surun kaavamainen, lineaarinen vaiheistaminen ei kuvaa perheiden kokemuksia, sanoo Väisänen.

Pastori Hilkka Olkinuora luonnehtii surevaa perhettä tukevan toiminnan perusasioiksi sen, että vanhempia kuunnellaan ja heille annetaan aikaa kuolleen lapsen kohtaamiseen ja että tarjolla on jälkihoitoa. Vanhemmille on myös annettava kaikki lapsen kuolemaan liittyvä lääketieteellinen tieto.

- Tieto tulee esittää sellaisessa muodossa, että vanhemmat voivat sen ymmärtää, ja vielä sellaisella aikataululla, että he voivat sen ottaa vastaan, sanoo lastentautien erikoislääkäri Matti Verkasalo HYKS:sta.

Professori Seppo Saarikoski KYS:n naistentautien ja synnytysklinikasta muistuttaa, että samat asiat koskevat myös keskenmenon kokeneita perheitä. Ongelmana on, että kiireisessä päivystyspisteessä keskenmenon aiheuttamien tunteiden käsittelyyn ei tahdo olla aikaa.

- Keskenmeno ei ole vain sitä, että elinkelvoton sikiö poistuu tai poistetaan kehosta. Vanhemmille se merkitsee lapsen menettämistä, toteaa Saarikoski.

- Tehokkuusvaatimukset ovat johtaneet siihen, että keskenmenon uhatessa tai sattuessa potilas lähetetään kotiin mahdollisimman nopeasti. Vanhempien surun kohtaamista ei lasketa terveydenhuollossa suoritteeksi. Äiti joutuu selviämään pettymyksestään, surustaan ja huonommuudentunteistaan liian usein aivan yksin.

Saarikoski korostaa, että perheen tragedian huomioon ottaminen kiireisessäkin tilanteessa on myös asennekysymys.

- Lääkärikin on lähimmäinen. Tällaisessa tilanteessa on uskallettava olla ihminen.

Perheiden jaksamisen kannalta tärkeitä ovat kuolemasta puhuminen ja erilaiset rituaalit, joilla menetystä työstetään. Yksi tällainen rituaali on hautaaminen. Joitain vuosia sitten Kuopiossa nousi kohu siitä, että keskenmennyttä sikiötä ja istukkaa käsiteltiin ongelmajätteenä, joka pitää haudata kaatopaikalle puolentoista metrin syvyyteen. Nykyään keskenmenonkin jälkeen toimitetaan hautaus. Kirkkohallitus on myös antanut suosituksen siunauksesta: ainakin 22 viikon ikäinen ja 500 grammaa painava keskenmennyt sikiö siunataan hautaan. Rajat ovat ohjeelliset, ja tilannetta on aina tarkasteltava vanhempien kannalta. Silti eräs äiti kertoi tuoreesta kokemuksestaan, että hänen kysyessään sairaalassa asiasta vastaus oli, ettei hautausta toimiteta, koska hänen raskautensa keskeytyi jo 20 viikon kohdalla.

Lapsen kuolema vaikuttaa kaikkiin perheenjäseniin, myös sisaruksiin. Varsinkin vauvan kätkytkuolema voi olla sisaruksille hyvin ahdistava. Psykologi, perheterapeutti Riitta Moren HYKS:sta toteaa, että pientäkään sisarusta ei pidä sulkea ulkopuolelle, vaan tieto kuolemasta on annettava välittömästi ja rehellisesti. Sisarusten on myös saatava olla mukana rituaaleissa, esimerkiksi surunvalittelutilanteissa ja hautajaisissa.

Pienen lapsen kuolemaan ja perheen tukemiseen liittyvien asioiden käsittely on suomalaisissa sairaaloissa vaihtelevaa. Esimerkiksi OYS:ssa käytäntöjä tarkasteltiin naistentautien, lastentautien ja patologian yksikön sekä sairaalasielunhoidon työntekijöiden yhteisseminaarissa. Keskustelua olisi kuitenkin pidettävä yllä jatkuvammin.

- Kulttuuri on luotava puhumalla, toteaa professori Seppo Saarikoski.

Käpy ry on yhdessä lastenlääkäri Matti Verkasalon kanssa keräämässä lääkäriverkostoa tavoitteenaan, että jokaisessa keskussairaalassa olisi kätkytkuolemaan ja perheen tukemiseen perehtynyt lääkäri. (MJa)