Elinsiirtoleikkaukset kärsivät säästötoimista
Viime vuonna siirtoihin luovutettavien elinten määrä väheni noin viidenneksellä, arvioitiin Suomen Transplantaatiopäivillä Espoossa 5.2.1998. Kuitenkin samaan aikaan siirteitä odottavien potilaiden jonot kasvavat noin 7 %:n vuosivauhtia. Siiroelintä odottaa noin 300 potilasta, joista valtaosa on hyvin sairaita. Syypäänä luovutettavien elinten pulaan pidetään terveydenhuollon säästötoimia, joiden vuoksi aivokuolleen henkilön elintoimintoja ei pidetä yllä teho-osastolla siirtoleikkaukseen asti.
Munuaisensiirto on yleisin elinsiirroista. Siirtomunuaista voi joutua odottamaan 4-5 vuotta, kertoi dosentti Kaija Salmela HYKS:n Kirurgisesta sairaalasta. Onnistunut munuaisensiirto maksaa ensimmäisenä vuonna yhtä paljon kuin dialyysihoito, eli useita satoja tuhansia, mutta jatkossa kustannuksia tulee vain lääkehoidosta. Pitkällä aikavälillä munuaisensiirron kustannussäästö on 1-2 miljoonaa markkaa potilasta kohden. Tätä taustaa vasten tehohoidon 10 000 markan vuorokausihinnassa säästäminen ei tunnu kovin perustellulta, todettiin päivillä.
Toisin kuin munuaistautipotilaat, eivät maksan- tai sydämensiirtopotilaat voi odottaa jonoissa vuosikausia. Kroonista maksatautia sairastavien potilaiden jonotusaika on noin 2-3 kuukautta, mutta äkillisissä tapauksissa siirtomaksa on saatava heti, kertoi professori Krister Höckerstedt HYKS:n Kirurgisesta sairaalasta. Sydänpotilailla tilanne on suunnilleen samanlainen, mutta akuuteissa tilanteissa voidaan ostaa hieman lisäaikaa akulla toimivalla pumpulla. Tällainen ratkaisu on kuitenkin hyvin kallis, eikä sovellettavissa kaikille, totesi apulaisprofessori Ari Harjula HYKS:n Meilahden sairaalasta.
Etelä-Karjalan keskussairaala on valittu vuoden luovuttajasairaalaksi. Lappeenrannassa on tehty väestömäärään nähden 2,5 kertaa enemmän elinluovutuksia kuin muualla Suomessa. Ylilääkäri Jaakko Permi ja anestesiologi Matti Vähämurto totesivat, että sairaalassa toimii hyvin synkronoitu yhteistyö kaikkien ryhmien välillä, jonka ansiosta näin hyviin tuloksiin on päästy.
Vaikka henkilö olisi tehnyt elintestamentin, kysytään aina hänen omaisiltaan lupaa elimen irrottamiseen. Suomalaiset ovat suhtautuneet hyvin myönteisesti asiaan, ja noin 15 % väestöstä on allekirjoittanut lompakossa pidettävän elintestamenttikortin. Suomessa siirteen saa sitä eniten tarvitseva ja immunologisesti sopiva. Näitä kriteereitä pidetään eettisesti kestävimpinä.
